En tiedä, mikä tämä värikäs bussi oli.
Pietarin metro on aika kamala, sillä se on hyvin syvällä ja matkustaja joutuu seisomaan kauan rullaportaissa. Opin parin viikon aikana nojaamaan pietarilaisten naisten tavoin kaiteeseen.
Tehokas metro on, kun kaupunki on niin valtavan suuri. Opimme käyttämään bussiakin, ja se oli hauskaa, sillä saattoi olla samalla sightseeing-ajelulla ja kaupunki alkoi tuntua tutulta, kun näki samat rakennukset moneen kertaan. Tarkoituksemme on oppia seuraavilla matkoilla uusi bussireittejä.
Bussit ovat Pietarissa usein värikkäitä. On hyvin edullista käyttää kooltaan taksin ja bussin välimuotoa kimppabussia. Täytyy varata sopivaa rahaa. Kimppabussista voi jäädä pois milloin haluaa. Niissä on aina nuoria ihmisiä, jotka osaavat englantia ja neuvovat mitä tehdä. Hymyilemällä selviää, vaikka ei ole yhteistä kieltä. Tulimme esimerkiksi Pietarin ja Paavalin linnoituksesta keskustaan kimppabussilla. Odottelimme tavallista bussia, mutta eräs nainen neuvoi menemään kimppabussilla. Väsyneenä on parasta käyttää taksia ja varmistaa ensin taksa.
Bussipysäkin merkki majapaikkamme lähellä.
Pietarissa on isoja loistoautoja ja pieniä hauskoja autoja.
Koko suku autoon!
Pietarin söpöin auto. The cutest car in Saint Petersburg
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste long. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste long. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, lokakuuta 25, 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)