Kommentti: katoliset ja protestantit

Kommentti .

Kanadassa eräässä Remembrance Day (kaatuneiden muistopäivä) jumalanpalveluksessa oli läsnä myös katolisia. He ihmettelivät sitä, että sehän oli melkein samanlainen kuin heidän jumalanpalveluksensa. Yhteistä historiaa on 1500 vuotta, ja se näkyy ja tuntuu. Ekumenia on tuonut ne vielä lähemmäksi.

Varsinainen erohan on se, että esimerkiksi suomalainen kulttuuri on hylännyt kristinuskon, jos asia ilmaistaan kärjistetysti.

Ei tarvitse siirtyä katolisuuteen erotakseen tästä suomalaisesta "uuspakanallisesta" kulttuuurista. Ja samoin voi nauttia katolisesta kirkkkomusiikista ja taiteesta ym olemalla edelleen vaikkapa luterilainen.



Marian kuva tienvarsikappelissa Syyriassa Damaskoksen vanhassa kaupungissa. Kuva: Joonas Heiskanen

 Katolisuuden sisällä on hyvin suuria eroja riippuen kyseisen maan kulttuurista ja paikallisesta papistosta. Katolinen kirkko, sen oppi ja kulttuuri on niin laaja, että siitä riittää tutkimista moneksi ihmiselämäksi. Mariasta ilmestyy varmaankin noin 2000 kirjaa vuodessa. Toisaalta kanadalaiset sukulaisemme sanovat, että he eivät tarvitse Mariaa, heille riittää Jeesus.

Me eletään ekumenian aikaa. Minulla ei ole ainakaan ollut ongelmia katolisten kanssa. Katolisuus ei ole eri uskonto. Se on kristinuskoa.

Naisellisuus ja "herraskaisuus" ovat pahe Suomessa

Suomessa paheksutaan korkeita korkoja, korsetteja - ja leveälierisiä hattuja, jotka voisivat suojata ihoa auringolta ja säteilyltä.

Sofi Oksanen kirjoittaa tänään Hesarissa korsetista ja koroista. (Korsetti ja korot ovat lupaus nautinnosta. HS/Kulttuuri 4.7.2008)
Hän kysyy: "Miksi pohjoismainen nainen rakastaa käytännöllisyyttä ja minä en". Hän arvelee asian johtuvan luterilaisuudesta.

Saattaa johtuakin osittain nimenomaan körttiperinteistä, mutta vielä 1950-luvulla, jolloin luterilaisuus oli ehdottomasti voimakkaampaa kuin nyt, korkeat korot - ja naisellisuus - olivat suosittu asia. Korsettejakin käytettiin, ja niitä pidettiin käytännöllisinä ja selkää tukevina.

Minusta kyseessä on halu näyttää "työläiseltä" eli siis vasemmistolaispolitiikka ja siihen liittyvä vaatimus, että naisen pitää olla mies ollakseen kelvollinen ihminen.

Tähän samaan trendiin liittyyvät ylioppilaiden haalarit, jotka olivat minusta tyrmistyttävä näky, kun palasimme Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen vuonna 1988.

Siihen liittyy myös hattuviha. Sekä miesten että naisten lierihattuja pidetään herraskaisina, niitä ei näy Helsinginkään kaduilla, vaikka auringonvalo ja säteily ovat nykyään Suomessa entistä voimakkaampia ja tulevat aiheuttamaan ihosyöpää. Sosialistinen presidenttimmekin polttaa mieluuummin naamansa - ihan säälitti - kuin laittaa päähänsä leveälierisen hatun valtiovierailulle tai kesäjuhliin. Olen nähnyt presidentillämme vain lippalakin ulkomaanvierailulla otetussa lehtikuvassa.

Esplanadilla oleva hattukauppakin lopetti.

Kirjoitin hatuista ja hattuvihasta jo aikaisemmin. Siihen tuli paljon kommentteja.