Metamodernismi

Kuvassa on Berliinin Valtiopäivätalo (Berlin Reichstag) , jossa on sananmukaisesti rakennettu aivan uutta ja yllättävää vanhan päälle. Kuvat: Matti T Amnell, katso koko kansio

Nykypäivä käsittelee metamodernismia melkein koko aukeaman artikkelissa. Sami Metelinen: Metamodernismi tarttuu toivoon. Nykypäivä/Kulttuuri § media 18.11.2011.
"Postmodernismi irvaili modernin ihmisen tulevaisuudenuskolle. Lopulta se irvaili itsensäkin hengiltä. Metamoderni ihminen luo itselleen uutta tulevaisuutta tietämättä lopputulosta. --

Postmoderni ihminen oli kadottanut toivon ja halusi ainoastaan osoittaa totuuksien etsimisen naurettavaksi. -- Metamoderni ihminen haluaa osoittaa, että rakentamalla olemassaolevan päälle jotain uutta ja yllättävää on mahdollista saada aikaan liikettä  - olla luomassa tulevaisuutta, vaikka tulevaisuudenrakenteet ovat vielä tuntemattomia."

Ks myös tässä blogissa oleva kirjoitus metamodernismista.

Postmodernismi on kuollut 2

Tänään selostaa Aki Petteri Lehtinen HS:ssa  Prospect-lehdessä ollutta artikkelia, jonka mainitsin tässä blogissa aikaisemmin. (HS/D6/Media/Sivusilmin 2.9.2011)

Postmodernismin kuolinkouristuksista on toki ollut puhetta jo vuosia sitten. Jo A.S. Byattin romaania "Possession" pidettiin postmodernismin jälkeisenä teoksena. Idea oli, että suuret kertomukset eivät ole kuolleet.  "Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.” Jessica Leder A. S. Byattin kirjasta Riivaus, engl. Possession)

Kirjoitin tästä jo aikaisemmin, mutta se ei kiinnostanut ketään, sillä Suomessa elettiin vielä postmodernismin lumossa.

Prospectissa kirjailija Edward Docx kirjoittaa Victoria ja Albert -museon näyttelystä virallisina postmodernismin "hautajaisina. Postmodernism. Style and Subversion 1970-1990. (15.1.2012 asti) (Katso video)

Nyt puhutaan "aitoudesta" uutena ismina.

Postmodernismi on kuollut

Olisiko tämä postmodernia arkkitehtuuria? British Embassy in Berlin. Kuva: Anna Amnell

Tiedoksi Suomeenkin: Postmodernism is dead (Prospect Magazine)
Victoria ja Albert -museon näyttely Postmodernism. Style and Subversion 1970-1990. (15.1.2012 asti)(Katso video)
Klikkaa hakusanaa 'post-postmodernismi' tai 'metamodernismi'

Uutta: Metamodernismi

Metamodernismi tarkoittaa postmodernin kritiikkiä. Sille näyttäisi löytyneen termi, joka yhdistää. Ei ole vain kritiikkiä, vaan suuntautumista tulevaisuuteen.

Siinä on väreilyä vastakohtien välillä, kovaa ja pehmeää, puuttuu postmodernin kyynisyys, on optimismia ja jopa romantiikkaa. Siltä ainakin näyttää, kun katselen otsikoita  blogissa Notes on Metamodernism, jota pitävät metamodernismi-idean kehittäjät van der Akker ja Vermeulen.
Blogissa käsitellään eri aloja: arkkitehtuuri, filosofia, musiikki, muoti, elokuvat, kirjallisuus, taide, politiikka

Berliinin nuorista taiteilijoista puhutaan. Minusta Berliinissä on paljon metamoderneja piirteitä. Esim kuvassa oleva valtiopäivätalo, jonka sodassa tuhoutunut torni on korvattu modernilla. Yhdistelmä on metamoderni= historiaa, modernismia, tulevaisuuteen suuntautumista. Samaa näki kaikkialla Berliinissä.
Termin selvittämistä
http://www.metamodernism.com/2010/10/14/what-meta-means-and-does-not-mean/

ks myös http://en.wikipedia.org/wiki/Post-postmodernism
Silloin tällöin löytyy uutta ajateltavaa.

Shakespeare ja kristinusko

1. kommenttini
Hamletista on selvästi kristillinen teos. 

Mutta luulisin, että Shakespeare yhä sydämeltään katolisena kuten muutkin sen ajan englantilaiset ajatteli varmaankin tanskalaisten olevan jonkin sortin pakanoita, jollaiset tulivat, nimittäin saksalaiset protestantit kauppiaat ym, sekoittamaan englantilaisten mielet ja aiheuttamaan "oikean kirkon" tuhon. Lontoossa oli ainakin sata katolista kirkkoa ennen Henrik VIII:n temppuja. 

Ajatusmaailma on kristillinen, syyllisyydentunto, synti (vanhatestamentillinen kielto veljenvaimon naimisesta, ei saa tappaa), viattomuus (Ofelia) .

POPOMO. Post-postmodernismia Hesarissa

Tämän aamun Hesarin kulttuurisivuilla oli kiinnostavia kirjoituksia.

”Tietyn nyrkkisäännön nojalla olemme siis tekemissä kaikkitietävän kertojan kanssa, jota modernin romaanin kokemus on opettanut pitämään vanhanaikaisena.”
HS 19.11.2005, C3. Jan Blomstedt kirja-arvostelussa : ”Vaikeaa on kuoleman jälkeenkin. Jean Echenoz parodioi kaikkitietävää kertojaa.”

Vielä selvemmin Näyttelyt-sivulla:

Jukka Yli-Lassilan artikkelissa ”Romantiikan kauneus ja kauhu” nuorten biennaalista taidegraafikko Päivikki Kallio sanoo Jouko Korkeasaaren maalauksista: ”Korkeasaari kerää vaikutteensa ihan muualta kuin suomalaisen maalaustaiteen traditioista. ” Hän jatkaa: ” Maalaukset eivät kyllä olisi päässeet Taidehallin seinälle 1970-luvulla.”

Saman sivun alaosassa Petri Ala-Maunuksen valokuvateoksessa suojelusenkeli on astunut lastenhuoneen seinältä New Yorkin kadulle. (Timo Valjakka: ”Samassa kuvassa enkelin kanssa”.

Tämä on post-postmodernismia. Parempaa nimeä tälle ilmiölle ei ole vielä keksitty, paitsi lempinimi Po-Pomo. Kukaan ei tiedä vielä, mihin se johtaa.

"Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.”] Ks Jessica Leader: A.S. Byatt's Possession - Postmodern or Post-postmodern? (Ks toiseksi viimeinen kappale)