Totuuden, hyvyyden ja kauneuden paluu

Tämän päivän Hesarissa kirjoitetaan postmodernismista ja internetistä. Risto E. J. Penttilä selostaa Howard Gardnerin ajatuksia. (Miksi nettikeskustelu karkaa käsistä. HS/Media/Maailman kirjat. Palstalla kerrotaan mitä maailmalla luetaan.) Harwardin yliopiston psykologian professori Howard Gardner on tunnettu monilahjakkuuden ja hyvyyden kulttuurin puolustajana.

Gardner puhuu naapuruudesta ja kansalaisuudesta. "Kansalaisuus ei voi perustua sille, että jokaisella on oma käsitys hyvästä ja pahasta. Kansakunnalla täytyy olla yhteinen käsitys hyvästä", kirjoittaa Penttilä.

 Myös digitaalisen maailman kansalainen tarvitsee etiikkaa ja moraalia. Gardner on sitä mieltä, että nuoret tarvitsevat mentoreita, jotka voivat ohjata heitä. Vaaroina ovat äärisuunnat: kaikki käy -relativismi ja fanatismi, joita kumpaakin on internetissä.

Penttilä kirjoittaa: "Moraalinen ja eettinen ulottuvuus kuuluu kaikkeen inhimilliseen toimintaan - niin myös sosiaaliseen meediaan. 'Mikä tahansa käy' ei enää käy. 

Howard Gardner, Truth, Beauty, and Goodness Reframed, Educating for the Virtues in the Twenty-First Century, Basic Books, 2011. "

Postmodernismi on kuollut 2

Tänään selostaa Aki Petteri Lehtinen HS:ssa  Prospect-lehdessä ollutta artikkelia, jonka mainitsin tässä blogissa aikaisemmin. (HS/D6/Media/Sivusilmin 2.9.2011)

Postmodernismin kuolinkouristuksista on toki ollut puhetta jo vuosia sitten. Jo A.S. Byattin romaania "Possession" pidettiin postmodernismin jälkeisenä teoksena. Idea oli, että suuret kertomukset eivät ole kuolleet.  "Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.” Jessica Leder A. S. Byattin kirjasta Riivaus, engl. Possession)

Kirjoitin tästä jo aikaisemmin, mutta se ei kiinnostanut ketään, sillä Suomessa elettiin vielä postmodernismin lumossa.

Prospectissa kirjailija Edward Docx kirjoittaa Victoria ja Albert -museon näyttelystä virallisina postmodernismin "hautajaisina. Postmodernism. Style and Subversion 1970-1990. (15.1.2012 asti) (Katso video)

Nyt puhutaan "aitoudesta" uutena ismina.

A.S. Byatt vierailulle Suomeen

A.S. Byatt on ollut jo monta vuotta eräs lempikirjailijoistani. Pidän hänen romaaneistaan ja erityisesti kirjasta, jossa hän keskustelee kirjallisuudesta psykoanalyytikko Ines Sodrén kanssa.

Mitä merkitsee lapsuus ja vanheneminen naislukijalle ja -kirjoittajalle? A.S. Byatt kirjoittaa, että keski-iässä hän alkoi kirjoittaa preseksuaalisesta minästään ja postseksuaalisesta minästään, siis lapsuudesta ja vanhenemisesta. Hän kirjoittaa, että 30-40 -vuotiaana ihmissuhteiden verkosto merkitsi paljon. Mutta viisikymppisenä iloitsee siitä, että on saanut omaa aikaa, sellaista hyvää yksinäisyyttä, jota kaipasi lapsena ja nuorena yhteisöllisyyden ja kaiken touhun rinnalle. (Byatt ja Sodré: Imagining Characters

(Tämä kohta on osa eräästä alustuksestani Kiiltomadon keskusteluun vuonna 2004)

Parnasson blogi kertoo, että Byatt on tulossa vierailulle Suomeen. Kuka tietää, milloin?

Varmaankin Teos, joka julkaisee Byattin teoksen "Possession" suomeksi huhtikuussa 2008 nimellä Riivaus

Olen pitänyt jo monta vuotta Byattin kirjoista. "Possession" on eräs lempikirjojani. Sen voisi sanoa edustavan post-postmodernismia. Kirjan miespuolinen päähenkilö astuu postmodernismin toivottomuuden yli optimismiin.

"Riivauksessa" on lukemista ja tutkimista moneksi kerraksi. Pidän kovasti myös elokuvasta.

Possession (elokuva)

Possession Summary

Kunnioitan jo edeltä käsin suomentajien työtä.

Lisäys:
Englantilainen A S Byatt esiintyy Jyväskylän Kirjamessuilla 12. huhtikuuta. Entä Helsingissä?

Lisäys. Tänään 10.4.Helsingin Sanomat: A.S. Byattin eli Dame Antonian vierailu on peruuntunut, sillä kirjalija on joutunut selkäleikkaukseen.
Lue myös
Suvi Ahola: Tutkija taikoi kirjojen 1800-luvusta verenkarvaista proosaa. HS/Kulttuuri 10.4.2008
Ahola kirjoittaa: "romaani haastaa liki kaikki 1900-luvun lopun kirjallisuudentutkimuksen teoriat: psykoanalyysiin pohjautuvan feminisimin, postmodernismin, dekonstruktion."
Jukka Koskelainen: Nuoret oppineet vanhojen tekstien pauloissa. HS/Kulttuuri 104.2008.
Koskelainen ei käsittele (käsitä?) ollenkaan sitä, että kyseessä on postmodernismin jälkeinen eli post-postmoderni teos.

POPOMO. Post-postmodernismia Hesarissa

Tämän aamun Hesarin kulttuurisivuilla oli kiinnostavia kirjoituksia.

”Tietyn nyrkkisäännön nojalla olemme siis tekemissä kaikkitietävän kertojan kanssa, jota modernin romaanin kokemus on opettanut pitämään vanhanaikaisena.”
HS 19.11.2005, C3. Jan Blomstedt kirja-arvostelussa : ”Vaikeaa on kuoleman jälkeenkin. Jean Echenoz parodioi kaikkitietävää kertojaa.”

Vielä selvemmin Näyttelyt-sivulla:

Jukka Yli-Lassilan artikkelissa ”Romantiikan kauneus ja kauhu” nuorten biennaalista taidegraafikko Päivikki Kallio sanoo Jouko Korkeasaaren maalauksista: ”Korkeasaari kerää vaikutteensa ihan muualta kuin suomalaisen maalaustaiteen traditioista. ” Hän jatkaa: ” Maalaukset eivät kyllä olisi päässeet Taidehallin seinälle 1970-luvulla.”

Saman sivun alaosassa Petri Ala-Maunuksen valokuvateoksessa suojelusenkeli on astunut lastenhuoneen seinältä New Yorkin kadulle. (Timo Valjakka: ”Samassa kuvassa enkelin kanssa”.

Tämä on post-postmodernismia. Parempaa nimeä tälle ilmiölle ei ole vielä keksitty, paitsi lempinimi Po-Pomo. Kukaan ei tiedä vielä, mihin se johtaa.

"Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.”] Ks Jessica Leader: A.S. Byatt's Possession - Postmodern or Post-postmodern? (Ks toiseksi viimeinen kappale)

Fakta ja fiktio.

Rauno Räsänen kirjoittaa Da Vinci koodista, naisista, Disneystä. Laitan nyt kommenttini myös tänne omaan blogiini, nyt linkeillä varustettuna.

Luin Da Vinci koodin uteliaisuudesta ja yllätyin siitä, miten hyvin romaanin juoni toimi. (Toisaalta se ei ole ihme, sillä tuollaisissa romaaneissa on ollut usein kokonainen työryhmä sitä muokkaamassa.)

Ei se ole naistenromaani. Lue A.S. Byattia, jos haluat tutustua naistenromaaniin parhaimmillaan, esim hänen postmodernismia ( ja post-postmodernismia) käsittelevään kirjaansa "Possession" tai vaikka kirjaan Angels & Insects, josta on yllä kuva.

Tulee mieleen vielä kaksi asiaa. Ensinnäkin C.S. Lewis, joka on nyt kovin Narnia-elokuvan vuoksi ajankohtainen. Hän sanoi: Ihmiset, jotka eivät enää usko Jumalaan, uskovat miltei mihin hyvänsä.

Toiseksi, suurella osalla amerikkalaisia on olemattomat tiedot esim. yleisestä historiasta, kirkkohistoriasta, dogmatiikasta ja uskontotieteestä, joihin me voimme tutustua jo koulussa ja jotka auttavat meitä ymmärtämään myös maailmankirjallisuutta ja klassista kuvataidetta.

Voisi sanoa vielä sen, että jostakin syystä ihmiset ajattelevat nykyään, että romaanissa tai elokuvassa pitää olla "taustalla tositapahtuma". Heiltä puuttuu kyky antautua fiktion valtaan täysin tietoisena siitä, että se on fiktioa.

Monesti kirjailijatkaan eivät enää sano, että heidän romaaninsa on fiktiota, vaan selostavat sen olevan "heidän totuutensa" jostakin asiasta.

En puhuisi tässä yhteydessä Disney Landista enkä varsinkaan Disney Worldista.