Kaipaan vieläkin sitä kansallispukua, jonka jätin Amerikkaan ja pakkasin laukkuihini paluumatkalle mieluumin sen ajan muotivaatteita - jotka nekin ovat valitettavasti muutoissa kadonneet! Samoin kaipaan hienoa puista laatikkoa, joka oli täynnä oljyvärejä. En edes kärsi ajatella mitä muut muutot - kymmenet - ovat hävittäneet.
Tänään mieleeni tuli jostain syystä keksirasia, jonka oli päällystänyt decoupage-menetelmällä kuvaamaan 1900-luvun alkua, josta olin kirjoittanut useita historiallisia nuortenkirjoja.
Etsin sitä mieheni kanssa ja olimme jo luopuneet siitä mielessämme, kun yhtäkkiä muistin, minne olin laittanut sen melkein kolme vuotta sitten. Keittiönkaappiin, johon oli koonnut kaiken, mille en tiennyt muuta paikkaa.
Siellä se oli suojaamassa erästä toista kiinnostavaa esinettä, muoviolentoa, joka kuuluu maailman todennäköisesti suosituimpaan videopeliin. Poikani keräsi noita joskus. Ja nehän ovat tulevaisuuden antiikkia. Rasian kansikin löytyi samasta paikasta. Kansio Flickrissä
Iloisena perustin minimuseon eli laitoin löydetyt esineeni sisareni appivanhempien talosta kotoisin olevan viktoriaanisen kirjoituslipaston päälle. Se puolestaan odottaa eteisessämme aikaa, jolloin sisarenpoikani vie sen taas kotiinsa, joka muuttaa mantereelta toiselle melko säännöllisesti. Muuttaminen taitaa olla geeneissä.
