Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomettumnen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomettumnen. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, syyskuuta 11, 2018

Kommentteja- nuorten itsemurhat

Kun olin vaihto-oppilaana usa-ssa, eräs koulutoverini teki itsemurhan. Hän oli valoisa, aurinkoinen poika. Hän oli muuttanut toiselta puolen mannerta. Oliko hän yksinäinen? Tunsin syyllisyyttä, vaikka tuskin tunsin hänet. Näen kuitenkin hänet eräässä valokuvassa, joka on otettu koulun juhlassa. Hän seisoo melkein vieressäni. Ajattelen häntä toisinaan. Emmekö huomanneet häntä? Vai ujostelimmeko häntä, kun hän oli pitkä komea poika? Kauniilla lapsilla ja nuorilla voi olla yllättäviä ongelmia. Heitä ihaillaan ja samalla kadehditaan ja jopa vihataan

Ja suomettumisen aika (kommenttni facebookissa)

Suurimmalle osalle suomalaisista siinä ajassa ei ollut mitään hyvää paitsi tietysti se, että olimme ainakin muodollisesti itsenäinen maa ja onnellisessa tapauksessa koti ja yksityiselämä olivat omaa. Minulle oli hyvää capitol- elokuvateatteri, jossa näki venäläisiä klassikkoelokuvia ja DDRn kulttuurikeskus, josta saattoi lainata täysin uusia avaamattomia klassisen musiikin äänilevyjä, joita eivät sieltä monet lainanneet
jatkuu Luulitko, että tarkoitin omistusasuntoa? Olen asunut koko ikäni vuokra-asunnoissa. Mutta ne ovat olleet kaikki koteja. Kun muutin lapsena kaupunkiin koulun alkaessa, asuimme koko perhe vuokrahuoneessa, jossa oli vain uuni, äitini keitti kolmijalalla ruokaa. SItten tuli huone ja keittiö jne. Wittenbergissä DDR-museossa vertailimme oppaan kanssa vaatimatonta elämäämme sodanjälkeisessä Euroopassa.