Kommentteja- nuorten itsemurhat

Kun olin vaihto-oppilaana usa-ssa, eräs koulutoverini teki itsemurhan. Hän oli valoisa, aurinkoinen poika. Hän oli muuttanut toiselta puolen mannerta. Oliko hän yksinäinen? Tunsin syyllisyyttä, vaikka tuskin tunsin hänet. Näen kuitenkin hänet eräässä valokuvassa, joka on otettu koulun juhlassa. Hän seisoo melkein vieressäni. Ajattelen häntä toisinaan. Emmekö huomanneet häntä? Vai ujostelimmeko häntä, kun hän oli pitkä komea poika? Kauniilla lapsilla ja nuorilla voi olla yllättäviä ongelmia. Heitä ihaillaan ja samalla kadehditaan ja jopa vihataan

Ja suomettumisen aika (kommenttni facebookissa)

Suurimmalle osalle suomalaisista siinä ajassa ei ollut mitään hyvää paitsi tietysti se, että olimme ainakin muodollisesti itsenäinen maa ja onnellisessa tapauksessa koti ja yksityiselämä olivat omaa. Minulle oli hyvää capitol- elokuvateatteri, jossa näki venäläisiä klassikkoelokuvia ja DDRn kulttuurikeskus, josta saattoi lainata täysin uusia avaamattomia klassisen musiikin äänilevyjä, joita eivät sieltä monet lainanneet
jatkuu Luulitko, että tarkoitin omistusasuntoa? Olen asunut koko ikäni vuokra-asunnoissa. Mutta ne ovat olleet kaikki koteja. Kun muutin lapsena kaupunkiin koulun alkaessa, asuimme koko perhe vuokrahuoneessa, jossa oli vain uuni, äitini keitti kolmijalalla ruokaa. SItten tuli huone ja keittiö jne. Wittenbergissä DDR-museossa vertailimme oppaan kanssa vaatimatonta elämäämme sodanjälkeisessä Euroopassa.

Selfie-kuvia rautatieasemalla 70-luvulla

Taiteilijat ovat aina maalanneet omakuvia, joita voimme ihailla taidemuseoissa. Taiteilija katsoo meitä suoraan silmiin jopa vuosisatojen takaa.

Selfietä sanotaan myös 'teinipeiliksi'. Sellainenkin idea on vanha. Opetin 1970-luvun lopulla muutaman vuoden ajan englantia ongelmanuorille eräässä Helsingin keskustan koulussa. Kaikenlaista tapahtui. Myös 'selfie'-tapaus, joka tuli poliisin tietoon.

Muutamat somat tyttöset olivat ottaneet itsestään intiimejä omakuvia rautatieaseman valokuva-automaatissa, joka oli passikuvien ottoa varten. Tytöt olivat sitten hankkineet taskurahoja myymällä kuvia asemalla junaa odotteleville maalaismiehille. Kauppa oli käynyt hyvin.

Liite:
Samasta asiasta on kysymys, vain tiedon levittämisen keino on muuttunut.:) Vrt : Tarina kerrotaan nuotiolla, hakataan kiveen kuten mayat tekivät, kirjoitetaan papyrus-kääröön, sitten pergamentille, orjan selkään tai päänahkaan, raaputetaan tuohelle, ladotaan kirjapainossa valtavilla koneilla, painetaan myöhemmin muilla menetelmillä, lähetään netissä, ehkä ensi vuosikymmenenä välitetään jollain muulla keinolla. Konstit on monet, mutta samasta asiasta on kyse: viestin levittämisestä.:)

Lue ääneen myös teini-ikäisille

Opettaja lukee teini-ikäisille oppilailleen ääneen  (engl. blogikirjoitus) Dickensin romaaneja ja Shakespearen tuotantoa. Eräs opettajasukulainen luki myös oppilaille ääneen, yleensä jotain tyttökirjaa tai nuortenromaania jatkokertomuksena käsityö- tai piirustustunneilla. 

Meillä luettiin ääneen joka päivä. Asuimme Kanadassa yhdeksän vuotta, ja suomenkielisten romaanien ääneenlukeminen piti suomen intonaation tuoreena lapsillakin. Luettiin kaiikea mahdollista hyvää kirjallisuutta mm Seitsemää veljestä sekä Ruohometsän kansaa ja Tolkienia, joita lapset lukivat itse myös englanniksi. Aika paljon kirjallisuutta tuli käytyä läpi, sillä ääneenlukemista harrastettiin yhteensä melkein 20 vuotta, sillä vanhin lapsistamme oli jo yliopistossa, kun suomenkieliset kirjat loppuivat. Mutta sitten palasimmekin Suomeen. Lukijana oli yleensä mieheni.

Tali-Ihantala 1944

Elokuva Tali Ihantala 1944 on osa Suomi 90 -juhlavuotta.

Tali-Ihantala on mielestäni visuaalisesti erittäin hienostunut, vähäeleinen elokuva tuosta Pohjoismaiden historian suurimmasta taistelusta, joka pelasti Suomen itsenäisyyden. Hyvin realistinen ja hyvin suomalainen elokuva. Unohtumattomia kohtauksia kuten maalausmainen panoraama lopputaistelun savupilvistä, jotka kohoavat taivaalle.

Vasta tämän elokuvan nähtyäni tajusin, miten vähältä piti, ettei Neuvostoliitto valloittanut Suomea. Kiinnostava yksityiskohta on se, että eräs Tali-Ihantalan puolustustaistelun teini-ikäisistä sotasankareista oli Reino Lehväslaiho, josta tuli aikuisena eräs Suomen suosituimpia kirjailijoita.

Tämä elokuva auttoi minua ymmärtämään entistä paremmin myös enojani, jotka joutuivat teini-ikäisinä sotaan.

Lue, mitä Turun Sanomat kirjoittaa tästä elokuvasta.

The Battle of Tali-Ihantala

Kommentti

Wienerschnitzel koko perheen Interail-matkalla Euroopassa:

Olimme tulleet Kanadasta Euroopan kiertomatkalle kolmen teini-ikäisen lapsemme kanssa. Yllättävin ruokailuelämys olivat suunnattoman suuret ja erinomaiset Wiener-leikkeet Bremenin torilla ulkoilmaravintolassa.

Toinen asia, jota teini-ikäisemme ihmettelivät Bremenissäkin oli se, että saksalaiset söivät hyvin paljon, jopa enemmän kuin he itse siihen aikaan. Se oli melkein yhtä suuri ihmetyksen aihe kuin se mies, joka haki Ruotsin laivalla pöydästä aina uuden ja uuden täpötäyden lautasellisen ruokaa ja jätti sen kesken hakeakseen uuden lautasellisen.

Pohdimme, mikä oli miehen tausta. Lapsemme arvelivat, että hän oli joutunut näkemään nälkää jossain Itä-Euroopan maaassa. Saattoi olla niin. Oli vasta vuosi 1985.

(Kommentti Kemppisen Wienerschnitzelin tarinoita -kirjoituksen keskustelussa.)

Suomalaiset teini-ikäiset Unicefin tutkimuksessa

Aineellisesti hyvin, mutta psykososiaalisesti huonosti voivat suomalaiset teini-ikäiset Unicefin raportin mukaan. He elävät myös vaarallisempaa elämää kuin muiden rikkaiden länsimaiden lapset. (Johanna Westman "Tonåringar lever farligt." Hufvudstadsbladet 16.2.2007)

Westman kertoo, että Unicefin raportin mukaan italialaiset 15-vuotiaat lapset syövät päivän pääaterian vanhempiensa kanssa useita kertoja viikossa. Tässä asiassa Suomen tilanne on erityisen huono, kun mitataan lasten hyvinvointia rikkaissa länsimaissa. ("I just det avseendet placerar sig Finland särskilt lågt i Unicef:s mätning av barnens välmående i de rika västländerna.")

Aineellisesti parhaiten voivat lapset Hollannissa ja Pohjoismaissa, Suomi mukaan lukien. Mutta perheen ateriointitavat ovat vain yksi niistä kohdista, joissa tulee ilmi, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa keskivertoteini-ikäisten "aineellinen elintaso on paljon parempi kuin psykososiaalinen elämänlaatu". (" genomsnittsbarnets materiella levnadsstandard är långt bättre än den psykosociala livskvaliteten".)

Unicefin raportti