Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
sunnuntaina, lokakuuta 16, 2016
Hämärän värit
Jugend Katajanokalla, yksityiskohta/detail
My husband's tie/Mieheni solmio
Joulupukin syksyasu?
1500-luvun värejä
1800-luvun värejä. Biedermeier-museo Berliinissä.
Miniatyyrinäyttely Torontossa.
Ja täällä lisää "ruskeaa"
Ja täällä vielä lisää:
Uudet värikollaasit 50: Hämärän värit
lauantaina, lokakuuta 15, 2016
Pieni tyttö ja puukko
Mieheni sai pikkulapsena isältään puukon ja tupen, jonka isä oli tehnyt rintamalla. Materiaalina on pehmeä venäläinen lentokonemetalli. Tuppi on jäljellä, puukko on kadonnut.
Kun olin alle kouluikäisenä sotalapsena mummolassa Ylä-Savossa, isoisäni osti minulle pienen terävän puukon. Istuin tuvan lattialla hänen lähellään, kun hän teki suksia ja muita puuesineitä. Hän oli neuvonut minua pitämään pehmeää puunpalaa rintaani vasten ja varovasti vuolemaan siitä lastuja. Mitään onnettomuutta ei koskaan tapahtunut, sillä olin rauhallinen vanhan ajan lapsi. Esiliina kului tietenkin siitä kohdasta, jossa pidin puunpalaa. Minun on täytynyt olla hyvin pieni, sillä muistan vain puun tuoksun, kiharat lastut ympärilläni ja ukin rauhallisen olemuksen.
Ukki (1875-1969) ei ollut joutunut koskaan sotaan. Hänestä Venäjä oli ollut hyvä maa, jonka "bolshevikit pilasivat", kuten hän sanoi, ja se oli ollut kaikkein käsittämättömintä, että suomalaiset olivat tappaneet toisiaan.
Kommentti Kemppisen blogiin
P.S. Jukka Kemppinen on tehnyt veljensä kanssa kirjan puukoista
Jukka & Mikko Kemppinen: Puukot. Otava 1976
maanantaina, lokakuuta 10, 2016
Kirjoittaminen: Terveisiä aikamatkalta
Olen ollut taas aikamatkalla, nyt ajassa paljon lähempänä kuin ennen ja saanut aikaan yli 300 000 ch tekstiä. Suurin osa jo muokattua. Pitkiä päiviä, paljon unta.:) Pyrin noin 200 sivuiseen romaaniin. Täytyy laittaa kohta syrjään muhimaan. (Mutta mitä ihmettä minä teen sillä aikaa? Minusta on tullut työnarkomaani. Ei todellista huolta. Olen alkanut käydä uudestaan läpi kirjakaappia, joka on täynnä tähän kirjaan liittyvää tieto- ja kaunokirjallisuutta.)
Olen kiitollinen apurahoista ja ennen kaikkea olen kiitollinen miehelleni rohkaisusta - ja kukista & passaamisesta. Todennäköisesti en saa nytkään kustantajaa. En tiedä, viitsinkö kierrättää tätä käsikirjoitusta vuosikausia kuten edellistä, josta sain kaikilta kustantajilta: Ei sovi kustannusohjelmaamme. Muutama kirjoitti kohteliaasti ensin : Hyvin tutkittu, hyvin kirjoitettu.
Kirjan ilmestyttyä sain muutaman oikein hyvän arvostelun. Ne rohkaisivat jatkamaan kirjoittamista. Ei pidä antaa periksi lamalle. P.S. Tälle kirjoitukselle pitäisi olla oma bloginsa, todellisuudessa onkin mutta vielä ainakin toistaiseksi yksityisenä. (On myös Facebookissa.)
Aleksis Kiven päivä
Aleksis Kivi, the national poet of Finland died here www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/ (multilingual)
Lokakuu
ja lokakuun poika
Suomen suurin ja rakastetuin kirjailija.
"Syntyi lapsi syksyllä.." Eino Leinon runo Aleksis Kivestä.
Katso kauniit kuvani Aleksis Kiven kuolinmökistä
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/albums/72157627256062194
sunnuntaina, lokakuuta 09, 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)