Terapeuttista kuunneltavaa

Eilen oli kulunut 60 vuotta siitä, kun 20 000 virolaista vietiin keskellä yötä kotoaan perheittäin karjavaunuilla tuhansien kilometrien päähän kodeistaan. Tuhannet jäivät sille tielleen eikä heidän kohtalostaan tiedetty mitään. Nekin jotka pääsivät kotiin joutuivat vaikenemaan ja kärsivät henkisistä ja fyysisistä vammoista. Vasta Viron saatua jälleen itsenäisyytensä, he pystyivät puhumaan kokemuksistaan. Venäläiset kieltävät kaiken ja pitävät näitä kyydityksiä normaaleina "väestönsiirtoina".

Meille suomalaisille on ollut terapeuttista kuulla, kuinka avoimesti virolaiset ja suomenvirolaiset puhuvat neuvostoajasta. Sofi Oksanen ja Imbi Paju kertoivat eilen Akateemisessa kirjakaupassa kirjastaan Kaiken takana oli pelko. Heitä haastatteli Iivi Anna Masso

Veden päällä Helsingissä

Helsingin keskustassa iltakävelyllä ollessa on monesti kylmänkalsea olo, mikä ei ole ollenkaan ihme, sillä Kluuvinlahti ulottui aikaisemmin Pohjois-Esplanadille asti. Osa Helsingin keskustasta on entistä merenlahtea, ja maan alla oleva kosteus tuntuu.

Lontoossa on paljon jokia, jotka on "haudattu elävinä". Kuuluisin niistä on Fleet-joki. Haudatut joet voivat uhota kosteutta ja tuoksua ummehtuneelle. Näiden jokien laaksot saattavat olla nyt teitä tai junanraiteita, joille nousee sumua ja kosteutta. Niiden lähettyvillä asuville ihmisille kehittyy reumatismia (Counter's Creek).

Haudatut joet voivat aiheuttaa allegiaa. Lontoon sairaaloiden tietojen mukaan suurin osa allergiaa tai astmaa sairastavista asuu jonkun kätketyn joen, esim Thamesin sivujoen, lähellä.
(Peter Ackroyd: London. The Biography. 2001. s. 555)

(Lontoo-osa on ollut kommenttini Kemppisen blogissa 24.10.2008)