Tämä on kokeilu. Olen laittanut pienen pöydän erkkerin sivuikkunan eteen. Se on niin matala, että ikkunan voi avata. Mutta se on tarkoitettu "kissanverannaksi", josta Nestor saa katsella kadun puolelle ikkunan ollessa kiinni.
Lehmukset ovat kasvaneet korkeutta ja tuuheutuneet hyvin paljon, ja niiden luona lentelee usein lintuja, siis sopivaa katseltavaa kissalle.
Kun verhon laittaa eteen, syntyy Nestorissa toivoni mukaan tunne yksityisestä tilasta, sillä kissathan piiloutuvat mielellään. Nykyään Nestor kylläkin nukkuu meillä vieraillessaan miltei koko ajan eräässä tuolissa. Siinä on Nestoria varten villainen peite, joka suojaa myös sivuilta vedeolta. Kissat keksivät aina, mikä on talon vähiten vetoisa paikka.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
lauantaina, kesäkuuta 15, 2013
Kissat ja ihmiset
Nestor Burma 2013 June, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Se pistäytyi äsken tietokoneeni ääressä, mutta poistui pikaisesti. - Tuo on vasta alkua, se tuumi uudesta aiheestani. Sitähän se on. Uusi, aivan erilainen aihe ja lajikin minulle.
Kissoilla on tunnetusti ollut aina merkittävä osuus ihmisten elämässä. Ensimmäinen oma kissani oli hopeanharmaa pitkäkarvainen Pekka, joka istui olkapäälläni, kun luin läksyjä.
Kanadassa olivat Topi, joka jäi auton alle, ja Tiina, joka tuli mukanamme Suomeen ja eli melkein 20-vuotiaaksi, mikä vastaa ihmisen 90 vuoden ikää.
perjantaina, kesäkuuta 14, 2013
Chrysanthemum Ind.Robinho
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)