Tämä on toisinto parin vuoden takaisesta kirjoituksesta. En malttanut olla ottamasta osaa, vaikka olen sairaana. Vastaan kommentteihin joskus myöhemmin. Mukavaa keväistä viikkoa.
Ensimmäinen talvi Kanadassa. Asuimme pienessä pohjoisessa kaupungissa. Olimme adoptoineet kauniin kermanvärisen löytökissan.
Meille sanottiin, että se oli pohjoista rotua, viikinkien muinoin Amerikkaan tuoman arktisen kissan jälkeläinen, vaikka siihen oli kertynyt satojen vuosien aikana monia muitakin perintötekijöitä.
Toby-kissan turkki tuli ensimmäisenä syksynä hyvin tuuheaksi. Miten se osasi aavistaa, mitä oli tulossa: korkeita lumikinoksia ja yli 40 asteen pakkasia?
Toby oli täydellinen lämpömittarin lukija. Se lämpömittari oli Tobyn sisällä, ja siitä se tiesi, että kovat pakkaset olivat tulossa.
Kun mittari näytti 40 astetta pakkasta, kirkkojen urut jäätyivät, autot eivät päässeet liikkeelle, koulut laitettiin kiinni. Mutta Toby lähti ulos. Tuuhea häntä pystyssä, paksu turkki suojanaan se marssi syvässä lumessa tavallisia reittejään.
Lue: Toby oli Maine coon-kissa (Täällä kissablogissani Toby ja muut kissat)
Ks myös orange Maine coon -cat
Toby puussa. Kuva: Matti Amnell (Jr)
