Käytän Kalevala -koruja renessanssiasuni kanssa.
Juhannuksen kunniaksi on hauskaa muistella Suomen menneisyyttä.
Virnamäen muinaismuistoalueesta kertoo Turun
yliopiston tutkija Kari Hintsala blogissaan Kaponieeri, jossa on muinaisia
maisemia. Ne liittyvät merovinki- ja
viikinkiaikaan (600-1050 jKr.)
Suomalaiset
eivät eläneet muinoin eristäytyneinä, vaan "Suomi oli jo
esihistoriallisena aikana eräänlainen rajapyykki idän ja lännen välillä", kertoo
Mari Kotka Oulun yliopiston sivuilla. Vaikutteita saatiin idästä ja
lännestä. Bysantin vaikutus näkyy Kotkan mukaan paitsi Kalevala-koruissa myös muinaispuvuissa.
Kuvasin Kalevala-koruja, jotka olen saanut kaikki mieheltäni
lahjaksi. Alussa pronssikoruja, sillä tukkani oli tummanruskea, nyt myöhemmin
hopeakoruja, jotka sopivat paremmin nykyiseen platinablondi-tukkaani, jonka on
suonut peritty DNA.
Alla olevassa kuvassa vasemmalla Kuutar-riipus
ja –korvakorut (800-1050 jKr, viikingit)
Niiden vieressä on Sancta Birgitta-koru. Birgitan 700-vuotisjuhlan kunniaksi
korumuotoilija Kirsti Doukas suunnitteli sormuksen sekä tämän riipuksen, jossa
viisi punaista granaattia muodostaa Pyhän Birgitan merkin.
Keskellä hämäläinen juhlakääty: ”Upean käädyn
koristeeksi on ikuistettu kaksi pitkäkaulaista lintua, kaiketi riikinkukkoa.
Riikinkukkoja pidettiin paratiisin asukkaina, taivaallisen ihanuuden ja kuolemattomuuden
vertauskuvina. Lintujen alapuolella on jalallinen elämänveden malja. Korun
kaarikehyksen uskotaan olevan kirkkoholvin vertauskuva. Korussa on
varhaiskristillisen taiteen paratiisisymboli, jossa paratiisi oli taivasten
valtakunta. Korun esikuvana on Janakkalan Kernaalasta löydetty kääty, joka on
peräisin 700-800-luvulta.” (Kalevalakoru)
Käätyjen keskellä kaksi korua, jotka eivät ole
enää tuotannossa: hyvä kupurainen viitansolki nimeltä Osmansolki (1100-luku, Janakkala ja
Konginkangas) ja Pronssiristi Biblia (1778).
Oikealla ovat kuparinen Kuutar-riipus (800-1050
jKr, viikingit) ja mielenkiintoinen käärmesormus (Vesilahti, 600-luku jKr). Käärme oli keskiajalla lääkärin ja apteekkarin symboli ja taitaa olla vieläkin. Se symbolisoi uudistumista ja parantumista. Käärmeestä lääketieteen symbolina on tehty väitöskirja Japanissa.
Kalevala-risti ja Halikon Lampolasta peräisin
oleva kierteinen sormus (1150-1150 j.Kr) eivät ole myöskään enää tuotannossa.
Kalevala-ristin alapuolella on Euran sydän
(Euran Pappilanmäki, viikinkiaika 800-1050 jKr. )
Uutta tuotantoa on äsken saamani Talon sydän
(sydän sydämessä), filigraanikoru (1700-luku). Kuva alla. Se ei liity Kalevala-korujen perinteiseen linjaan. Sitä edustavat vain Klassikko-sarjan korut (15 % tuotannosta). Niihin kuuluu tämä korukin, joka ei kuitenkaan ole muinaiskoru, vaan rokokookoru. Perinteisten Kalevala-korujen ystävä joutuu varmaankin menemään kohta antiikkikauppaan etsimään muinaishistorian inspiroimia koruja. Muita korujahan tekevät monet muutkin tehtaat sekä Suomessa että ulkomailla.
Kuvasta puuttuu eräs solki ja toinen Kalevala-ristini, joka on kuin lapsen piirros.
Eräällä opettajallani oli vyönsolki, jossa oli kaksi käärmettä vastakkain (Eura, 600-700 jKr). Sen muistavat hänen entiset oppilaansa vielä vuosikymmenien kuluttua. Kaleva-koruissa on voimaa ja sisältöä.
