Winston Churchill tuli tunnetuksi leppoisana alkoholin ja tupakan suurkuluttajana, joka eli pitkään, 91-vuotiaaksi. Todellisuus oli kuitenkin toista. Winston Churchill ei ollut huoleton elämästä nautiskelija, vaan kärsi pahoista ja pitkäaikaisista masennustiloista. Sunday Times kertoi myös äskettäin, että Churchill eli pitkään, koska osasi vähentää alkoholin ja tupakan käyttöä ja käytti niitä yleensäkin paljon vähemmän, kuin on luultu.
Kun 75-vuotias Churchill pyysi lääkettä pahaan yskäänsä ranskalaiselta herbalistilta Maurice Messeguelta, tämä neuvoi Churchilliä lopettamaan tupakoinnin. Churchill tunnusti silloin, ettei hän tupakoinut enää paljon ollenkaan. Hän piti vain yllä mielikuvaa rautaisen terveyden omaavasta valtiomiehestä - lehtikuvien avulla.
Churchill paljasti Messeguelle kepposensa: aina lasi kädessä ja taskussa puoliksi poltettu kuubalainen sikari, jonka hän nappasi suuhunsa, edes sytyttämättä sitä, kun lehtimiehet ilmestyivät paikalle. Näin syntyi legenda.
"Kukin hoitakoon itse oman törkynsä" saattaa olla pohjoismaisten vasemmistolaisten ihanne, mutta vasemmistolainenkaan ei luuttua itse toimistonsa lattiaa eikä siivoa lastensa eikä omia jälkiään Esplanadilta vapun jälkeen. Miksi ihmeessä sitten vastustetaan kodeissa tehtävää työtä, tekipä sitä kotiäiti tai kotiapulainen? Suurella osalla meistä tavallisista suomalaisista monet suvun naiset ovat olleet omaa työtään arvostavia palvelijoita, mutta monet johtavat vasemmistoradikaalit meillä ja muualla ovat taas olleet varakkaitten perheitten vesoja, joiden omassa suvussa ehkä kotitöitä väheksyttiin ja palvelijoita piioiteltiin.
Äitini kertoi meille lapsille hauskoja juttuja sekä hyvistä että huonoista palveluspaikoistansa. Hän oppi loistavaksi ruuanlaittajaksi ja sai siitä myös uuden ammatin. Jos hän olisi viettänyt nuoruutensa kaduilla työttömänä maleksien, kotini olisi ollut erilainen.
Ei kannata halveksia palvelemista, sillä useimmat meistä harjoittavat palveluammatteja, vaikka me suomalaiset emme halua aina sitä uskoa.
