lauantaina, syyskuuta 10, 2005

Maki Mandela ja Mpho Tutu innoittivat minut kirjoittamaan Suomen sortovuosista. Kuva: Matti Amnell

He olivat sortovuosien tyttöjä

Jura Jukola kirjoittaa blogissaan Timo Koivusalon elokuvasta Kaksipäisen kotkan varjossa.

Minäkin olen viettänyt monta vuotta kaksipäisen kotkan varjossa, turvallisen välimatkan päässä museoissa ja kirjastoissa tutkimassa tuota aikakautta. Kiinnostukseni sortovuosiin alkoi kaukana Suomesta Kanadan vuosina.

Sekä Nelson Mandelan tytär Maki Mandela että Desmond Tutun tytär Mpho Tutu vierailivat Torontossa puhumassa maansa mustan väestön puolesta. He opiskelivat Yhdysvalloissa stipendiaatteina - ja pakolaisina.

Kun keskustelin Maki Mandelan ja hänen miehensä kanssa, mieleeni tuli aika, jolloin suomalaisiakin joutui pakenemaan tai suorastaan karkotettiin kotimaastaan. Kerroin heille tuosta ajasta.

Kielletty aikakausi
suomettumisen aikana

Jälkeenpäin ajattelin, että sortovuosista ei oltu paljon puhuttu Suomessa. Ainakin minun muistini mukaan niitä ei käsitelty edes koulun historian tunneilla. Palattuani Suomeen luin Helsingin Sanomista, että suomettumisen vuosina ei saanut kirjoittaa niistä edes poikakirjoja.

Kun aloin kirjoittaa Aurora-kirjoja, tuntui hyvin epätodennäköiseltä, että saisin niille kustantajan. Onneksi löytyi rohkea kustantaja ja ensimmäinen sortovuosien ajasta kertovat kirjani ilmestyi vuonna 1991.

Aurora-blogissa kerron, miten Aurora-kirjat syntyivät. Yleisö otti ensimmäisen Aurora-kirjani hyvin vastaan. Kirjasta otettiin toinen painos muutaman kuukauden kuluttua, ja minua pyydettiin kirjoittamaan lisää kirjoja tuosta 1900-luvun alun suomalaisen toisinajattelijan tytöstä.

Kirjasta Aurora ja Pietarin serkut sanottua:

”Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä.”
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

(Nyt Maki on Dr. Mandela, Etelä-Afrikan kehityspankin johtaja ja Mphosta on tullut pappi kuten isästään.)

100 päivää 10000 vierailijaa

Kiitos vierailijoille. Kiitos niille jotka ovat kommentoineet ja antaneet neuvoja. Vielä on minulla paljon opittavaa.

En tulisi toimeen ilman toista, eri pohjalle laitettua blogia, jonne vien varastoon laskurin ja linkkejä katastrofitilanteissa. Vaikeimpia ovat tällä hetkellä käsityöryhmien merkit, joita en osaa asettaa vielä kaikkia tähän blogipohjaan. En kuitenkaan halua erottaa käsitöitä kokonaan eri blogiin. Käsityöt ovat olleet aina tärkeä osa minun elämääni. Ne ovat myös osa kulttuuria, varsinkin naisten kulttuuria.

Kuvan ja tekstin yhteensovittaminen on edelleen vaikeaa. Tulee niitä "haamupäivityksiä". Päädyin jälleen laittamaan kuvan ja tekstin eri kirjoitukseksi. Onko teillä niksejä siihen, miten kuvien laittaminen sujuu hyvin?