Blogisisko ® on rekisteröity tuotenimi

Kuvassa on Blogisisko ® eli Pirkko Anna Amnell nuoruudenkuvassa. Viinirypäleterttu muistuttaa siitä, että älä syö toisen bloggaajan eväitä. Älä käytä hänen vakiintunutta nimimerkkiään tai bloginsa nimeä. Kuvia ja kirjoituksia voi aina käyttää, kun mainitsee alkuperäisen kuvan ottajan tai tekstin kirjoittajan nimen. Klikkaa kuvaa, niin näet tämän kuvan tiedot.

Et voi mainostaa blogikirjoitustasi tai blogiryhmääsi sanalla 'Blogisisko' tai 'blogisisko', sillä se on rekisteröity tuotenimi Blogisisko ®.  Nyt näen sitä käytettävän jälleen. Ehkä tätä rajoitusta ei ole huomattu. Voit käyttää muitakin ilmaisuja. Miksi laittaa hakusanaksi 'blogisisko, jos ryhmän nimessä on sana 'sisar'? Onhan olemassa myös hauska ryhmä, jonka nimi on Blogisisaret!

 Blogisisko on ollut vuodesta 2005 vakiintunut blogini nimi ja nimimerkkini.  Jo vakiintuneen käytön olisi pitänyt suojella. Blogissani on ollut yhteensä yli miljoona kävijää, ja se on  jatkuvasti käytössä. 

http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku/?appNum=T201003680&regNum=251938

Blogisisko ® is a registered trademark 251938.
rekisterinumero 251938
sekä 'Blogisisko' että 'blogisisko'
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku/?appNum=T201003680&regNum=251938

Kirjoita kohtaan haku 'Blogisisko'/'blogisisko' tai 251938
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku

Blogisisko ® on rekisteröity Tavaramerkki (tiedot)

Tämä koskee luokkia 16, 35 ja 41, joiden sisällön voi lukea edellä olevasta linkistä. Internetissä tulee lähinnä kysymykseen tuo luokka 41 (ajanviete, kulttuuritoiminnat, koulutus). Myös mainonta, ks linkkiä.

Olisi ihanteellista, jos blogimaailmassa ja Internetissä yleensäkin tultaisiin toimeen sovussa ja noudattaen hyviä tapoja, muun muassa niin, että toisen henkilön nimimerkkiä tai blogin nimeä kunnioitetaan ilman mitään kallista rekisteröintiä.

Ystävällisin terveisin Blogisisko

Lisäys 20.4.2018: 

Internet on postmodernin kaoottinen, vaikka siihen yritetään jatkuvasti saada jotain järjestystä. Kyseessä ei siis ole vain minun blogini nimi ja nimimerkkini, vaan laajemmin koko bloggaamisen mielekkyys. Näin aloitin kommenttini Ikkunaiines-blogissa vuonna 2011. 

Kun aloitin Blogisisko-blogin kesällä 2005, oletin keksineeni uuden sanan. Tietenkin olin tehnyt hyvíen tapojen mukaisesti haun netistä, ja sana ’blogisisko’ ei tullut missään esiin. Kielitoimiston haku ja slangisanakirja eivät tunteneet sanaa 'blogisisko'. Se ei ollut yleisesti tunnettu sana. Blogger ei myöskään anna aloittaa blogia jo olemassaolevan blogin nimellä. 

Sanaa ’blogisisko’ ei näkynyt Blogisanomissa eikä Pinserissä. Sitä ei ollut myöskään Hesarin suuressa blogijutussa myöhemmin samana vuonna  2005 - paitsi blogini nimenä ja minun nimimerkkinäni.

Miksi sitä ei näkynyt missään aikaisemmin? Käsittääkseni suomen sanaa 'blogisisko' alkoi esiintyä netissä muualla kuin minun blogini nimenä tai nimimerkkinäni vasta silloin, kun joku alkoi jaella Blogisisko-tunnustuksia. Niitä näkyy vuosilta 2008 tai 2009 alkaen. Se aiheutti sekaannusta. Katsoin aiheelliseksi rekisteröidä blogini nimen.

Olisi todellakin kiinnostavaa, jos joku voisi näyttää jonkun kirjallisen lähteen sanan 'blogisisko' aikaisemmasta käytöstä. Usein keksintöjä tehdään samanaikaisesti, näin myös kielessä.

Rekisteröinnin hyöty tuli esiin karulla tavalla, kun tapahtui ilkeämielinen blogi-identiteettivarkaus. Joku aloitti pilkkablogin samalla nimellä. Koska blogini nimi oli onneksi jo rekisteröity ja pystyin lähettämään tiedot rekisteröinnistä, kyseinen arvostettu blogipalvelu poisti varjoblogin.

Maanviljelijöiden mielenosoitus

Finnish farmers brought 600 tractors to the Senate Square.
Juuri päättynyt Senaatintorilla on Maanviljelijöiden mielenosoitus: yli 3000 maanviljelijää ja 600 traktoria. Puhujina mm pääministeri Juha Sipilä, valtiovarainministeri Alexander Stubb ja maatalousministeri Kimmo Tiilikäinen ja tietenkin maanviljelijöitä.



Rauhanomainen koko tapahtuma. Heillä näytti olevan hauskaa kaupungilla. Ei synkkää tunnelmaa.





Onko meillä tulevaisuutta? kysyvät nuoret maanviljelijät.

Photo Friday: Penrose tiles 'structure'

Photo Friday: 'structure'
Penrose tiles
Helsinki, Finland
See also/ks myös
Penrose tiles (details) /lähikuva:
http://blogisisko.blogspot.fi/2009/11/penrosen-laatat-keskuskadulla.html

Blogisisko on nyt liittynyt Blogit.fi -hakuun

                                   
Helsingissä sattuu ja tapahtuu. Helsinki-kuva: Anna Amnell
(Blogger poisti panorama-kuvani jostain syystä:))

Blogisisko ® Anna Amnell on helsinkiläinen bloggaaja.

Olen blogannut vuodesta 2005, jota sanottiin Bloggaaajien vuodeksi. Bloggaaminen oli niin uusi ja kiinnostava asia, että Helsingin Sanomat eli toimittaja Anssi Miettinen perusti blogin, jossa hän kertoo alkuaikojen bloggaajista. Helsingin Sanomat ennusti, että bloggaamisesta oli tulossa pysyvä ilmiö. Artikkeli "Perustin tiedotusvälineen" julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005, ja se.on luettavissa HS.fi -arkistoista. Olen mukana siinä Blogisiskona ja nimelläni. Tässä lyhyt selostukseni  aiheesta.

Blogisisko-blogi on yleisblogini, johon kirjoitan kaikenlaisista aiheista: Helsinki, kukat, kirjoittaminen, ajankohtaiset ilmiöt, matkat - viime vuosina minulle aikaisemmin tuntemattomiin paikkoihin: Berliiniin, Kroatiaan, Sloveniaan, Serbiaan, Pietariin ja Moskovaan. Otan hyvin paljon valokuvia. Laitan useimmiten tähän blogiin myös kuvahaastekuvat ja kirjoitukset: Makrokuvat ja Uudet värikollaasit, joista minulle on ollut paljon iloa. Kirjoitan kirjoittamisen arjesta ja kirjoista, mutta en ole kirjabloggaaja.

Minulla on muitakin blogeja. Olen monibloginen - kuin mustekala. Blogisiskon lisäksi kirjoitan useimmiten kirjallisuus- ja historiablogeihini Aurora  (Viktorian ja Edwardin aika) ja Lucia Olavintytär (keskiaika/renessanssi/1500-luku), Nukkekotiblogiin ja Kotikissamme -blogiin. Käsityöblogini Broken Star on ollut unelias. Ehkä Nojatuolipuutarhuri-bloginikin virkistyy kesän tullen. Blogien nimet ja päivittyminen näkyvät tästä informaatiosivusta.

Jossain vaiheissa oli häiriköitä, ja lakimiehen neuvosta rekisteröin blogini nimen, joka on virallisesti Blogisisko ® Se rauhoitti tilanteen. Tiedot rekisteröinnistä
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku/?appNum=T201003680&regNum=251938

Tervetuloa!
Olen mukana myös Facebookissa ja Flickrissä.
anna.amnell.finland
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/collections
mm kuvia nukkekodeistani
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/collections/72157600875138530/

Vakiosuosikit näiden vuosien aikana:
Amaryllis- Hoito-ohjeita

Näin saan orkideat kukkimaan
 Seksismiä ja ikärasimia kielessä. Kukkahattutäti.  Se on päässyt Wikipediaankin linkkinä Kukkahattutäti-kirjoitukseen.

Minulla on ollut yleensä tässäkin blogissa mittari, mutta välillä se on lopettanut, välillä se on kadonnut. Bloggerin mittarin mukaan on tässä blogissa ollut vuoden 2010 alun jälkeen 604377 kävijää. Vuosina 2005-2010 arvelen olleen sen verran, että miljoona on ehkä tullut täyteen. Hyvä neuvo: Hankkikaa heti alkuun kunnollinen kävijämittari!

P.S. Teen lyöntivirheitä, sillä kuvittelen osaavani kirjoittaa katsomatta sormiini.

Uudet värikollaasit 26

flowers: red, green and yellow



Yksinkertaisesti vain värit
(osa vuonna 2011 Akateemisen kirjakaupan ikkunassa olleesta työstä)

Uudet värikollaasit 26 muiden kuvia samasta aiheesta:

Lämmin punainen, kylmä vihreä ja sitruunankeltainen. 

 warm red, cold green and lemon yellow.

Auto katollaan Esplanadilla: Omaperäistä mainontaa

Vakuutusyhtiö mainostaa autovakuutusta keskellä kaupunkia Helsingissä. Mieheni nappasi kuvan kirjastossa käydessään.
Mitä yhtä hätkähdyttävää voisivat kirjailijat keksiä kirjoistaan?

Blogisisko ® Anna Amnell: Dubrovnik ja Shakespearen Loppiaisaatto

 Hyvä loppiaisaattoa. Shakespearen näytelmä kertoo tapahtumista nykyisessä Dubro nikissa .. (katso kuvat ja lue lisää)
Blogisisko ® Anna Amnell: Dubrovnik ja Shakespearen Loppiaisaatto: Dubrovnik, Sponza Palace 2010 063 , originally uploaded by Anna Amnell . Shakespearen näytelmä Loppiaisaatto (1602) kertoo tapahtumista m...

Circle. 10 vuotta bloggaajana.

Aloitin bloggaamisen 2.6.2005. Olimme asuneet silloin jo useita vuosia mieheni alkuaikoina hyvin tilavassa virka-asunnossa palattuamme Kanadasta yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Meillä ei ollut alussa paljon mitään huonekaluja tai muutakaan tavaraa. Silloinkin oli paha lamakausi. Koti kalustettiin Hietalahden kirpputorilta, jossa avautui ihanuuksien ihmemaa.

Osallistun tällä blogikirjoituksella myös Pieni lintu-blogin tämän viikon kuvahaasteeseen, jonka teemana on 'round, 'pyöreä', ympyrä. Tämä on lamasta lamaan kuvaus. (Vähensin tekstiä saadakseni enemmän tilaa kuville.)
Katso myös kirjoitukseni  Bloggaaminen vuonna 2005, mukana myös Blogisisko. Anssi miettidsen raportti bloggaamisesta.
Vuotta 2005 sanottiin bloggaajien vuodeksi.



Tämä kirpputorilta ostettu lautanen toi mieleen vaihto-oppilasvuoteni ja koko perheen yhteiset matkat eri puolilla Yhdysvaltoja Kanadan vuosien aikana.





Meillä kävi vieraina  uusia Kanadan sukulaisia. Tämän kupin on omistanut miniäni isoäiti Viktoria. Hän  oli ostanut nämä kupit häämatkallaan New Yorkista - 1930-luvun alussa.




Kun neljäs kirjani ilmestyi, omistin sen neljälle yli 90-vuotiaalle isoäidille.




Olin kirjoittanut neljä Aurora-kirjaa 1900-luvun alun maailmasta, Suomesta ja Kanadasta, mutta uudella vuosituhannella kiinnostuin myös 1550-luvusta. Perustin kirjoilleni ja niiden aikakausille omat blogiot. Muitakin blogeja syntyi Blogisisko-blogin ympärille, minusta tuli monibloginen.




Olimme aikoinaan tehneet autolla ja telttaillen häämatkan Lappiin ja edenneet Jäämeren rannalle simpukoita poimimaan. Nyt oli aika tehda toinen matka hääpäivän kunniaksi.




Tytär oli asunut Kiinassa, mutta sinne emme ehtineet mennä.




Mutta kun hän muutti miehensä kanssa Tsekin tasavaltaan, me saimme nähdä Prahankin, jonka Kaarlen sillan luona tämä on kuvattu. Aloimme tehdä sukulaismatkoja.




Klikkaa kuvan kohtaa. Kuva on nähtävissä! Uusimman kirjan aineiston etsiminen vei Berliiniin. Kuvassa art nouveau-portaikko Hackesche Höfessä, entisessä juutalaisessa kaupunginosassa, joka on kokonaan jälleenrakennettu.

 

Elämää ei tarjota meille kultalautasella muualla kuin korkeintaan museoissa  -ja silloinkin vain silmänruokaa. Tutustuimme Balkanin maihin vierailemalla sisarenpoikani luona. Avautui uusi tuntematon kulttuuri.




Elämä tuo myös särkyneitä unelmia ja surua. Äitini ja sisareni kuolema oli suuri suru. Sisareni oli vielä nuori kuollessaan syöpään.



Ei pidä lannistua, vaan toimia niin kuin afrikkalaiset, jotka osaavat tehdä käärmeennahasta maton.




Matkoilla voi oppia, että elämässä on puolensa. Hienoissa linnoissakin löytyy monenlaista. Eämässä on raadolliset puolensa.




Kävimme Pietarissa kolmesti hyvän sään aikana. Rakastuimme Pietariin. Olimme yhteensä kuukauden maassa, jonne en ollut astunut jalallani vanhan vallan aikana. Mutta onko siellä nyt vanha vai uusi valta, kun voisin mennä sinne taas? Ehkä uskallan, sillä  uteliaisuus voi voittaa. Onkohan enkelikahvila vielä tallella? Onko minusta Moskovaan menijäksi?




Menneisyys, historia kiehtoo minua edelleen, mutta en taida mennä enää ajassa yhtä kauas kuin ennen. Lähihistoriakin kiinnostaa - ja opettaa. Kirjoitan hitaasti.Tästä saisi vauhtia.





Nykyisen asuntomme erkkerin sivuikkunasta näkyy etäällä Linnanmäki, jossa olen käynyt vain kerran, opiskeluaikana.

Bloggaaminen on elämistä yhtä aikaa menneisyydessä ja nykyhetkessä ja kurkottamista tulevaisuuteen.

Hyvää kesää!

Blogien historiaa: kommentti vuodelta 2005 Pinserin blogissa

Pohdittiin muun muassa sitä, miksi blogikirjoituksia tulisi nimittää. Yksi ehdotus oli 'lastu'.  Olikohan se alkujaan Hanhensulan ehdotus? Suomalaisen kulttuuriin lastu kuuluu Juhani Ahon "lastuina" , samoin kuin ikivanhana suomalaisena koristeena, joka tunnetaan nykyään nimellä 'tuomaanristi'. Otin kuvan Esplanadipuistossa joulumarkkinoiden aikaan. Tämä nopeasti napattu kuva on yllättävän suosittu Flickrissä. Lastu kiinnostaa.

Bloggerin haku ei toimi ainakaan minun blogissani alkuvuosien kohdalta. Laitoin luettelon joistakin vuosien 2005 ja 2006 kirjoituksista.
http://blogisisko.blogspot.it/2013/04/blogisisko-valikoituja-juttuja.html

Pinserin blogissa keskusteltiin monista aiheista

• Anna Amnell/Blogisisko says:

  18.10.2005 at 14:10

  Perinne on tärkeää kulttuurissa, hyvät ystävät.

  Isoisäni oli suksimestari ja puuseppä. Kun hän höyläsi puuta, sivutuotteina tuli lastuja. Ne ovat kiemuraisia, kauniita ja keveitä. Niitä käytettiin sytykkeinä hellassa. Ne roihusivat kauniisti hetken. Jos niitä oli paljon, ne lämmittivät tupaa. Hän vuoli myös jäykkiä ja tukevia päreitä, joilla saatiin tunnelmavaloa ja säästettiin polttoöljyä ja myöhemmin sähköä.

  Blogikirjoitukset ovat yleensä muun työn (usein kirjoitustyön) ohella nettiin nopeasti pistettyjä lyhyitä mielipiteen ilmauksia. Ne kelpaavat sytykkeiksi keskusteluun. Voisi niistä tehdä “lastulevynkin”, jolle koottaisiin parhaita kirjoituksia.

  Lastulla on linkki kirjallisuuteen, Juhani Ahoon.

  Päre on tehty varta vasten palamaan – siis huolellisemmin tehty kirjoitus.

  Aurinkolaivat ovat eksotiikkaa.

  Jospa sallittaisiin sananvapaus edes blogikirjoituksesta käytettävissä nimissä
• 
  
• [ Pinserin blogissa on linkki erääseen kauan sitten lopettamistani blogeista 'Amnellinks'. Käytin heti alussa nimimerkkiä Blogisisko.

Blogisisko ® Anna Amnell: Seksismiä ja ikärasismia kielessä: kukkahattutäti

 Alkuperäinen kirjoitus:

Blogisisko ® Anna Amnell: Seksismiä ja ikärasismia kielessä: kukkahattutäti: 
 lue lisää vuoden 2006 kirjoituksestani. Vanhimmat kirjoitukset eivät löydy helposti haulla.
43 kommenttia

http://blogisisko.blogspot.fi/2006/05/seksismi-ja-ikrasismia-kieless.html?spref=bl

Ihan oikea kukkahattutäti. Alkoiko nimitys kukkahattutäti heistä, amerikansuomalaisista, jotka olivat lomalla Suomessa? Amerikan siirtolainen Anna ja hänen miehensä Janne. Kuva on Mirja Alholan sukumuistelmasta. Siitä syntyi yksi kohtaus ensimmäiseen Aurora-kirjaani.

Ks. myös Wikipedia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kukkahattut%C3%A4ti

Ks myös Kukkahattutäti - Etelä-Suomen Sanomat 28.3.2015. Sanomalehdessä sivulla 15  mainitaan blogikirjoitukseni. Kirjoitin sinne kommentin, jota lyhensin, kun huomasin, etä kommenteilla on pituusrajoitus.

Kirjoitin kukkahattutäti-kirjoituksen vuonna 2006, kun näin ensi kerran tätä termiä käytettävän vihapuheena lähinnä naisia kohtaan. Keräsin  Googlesta kohdat, joissa oli mainittu ’kukkahattutädit’ tai ’kukkahattutäti’. Niitä kertyi monta kymmentä sivua.

Nimitys tuntui huvittavalta, sillä suomalainen nainen on kaikkea muuta kuin kukkahattutäti. Angloamerikkalaisessa kulttuurissa kukkahattu on 1900-luvun alun muoti-ilmiö kuten esim Downton Abbeyn upeat hatut. Sen ajan feministeillä ja sosialisteillakin oli isot kukkahatut.

Ennen nimitystä kukkahattutäti käytettiin suomessa vain amerikansuomalaisista siirtolaisista, jotka olivat Suomessa lomalla. Llierihattua yleensäkin pidetään Suomessa turhamaisena ja porvarillisena ilmiönä.

Pirkko Anna Amnell, vuodesta 2005 blogggaajana Blogisisko

Seksismiä ja ikärasismia kielessä: kukkahattutäti

Lisäys:
Kielikello 4/2013
kokoaa myös yhteen kukkahattutäti -sanan merkityksiä
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2659

Pääsiäishattu ja pääsiäisparaati

Ks myös kukkahattuja New Yorkin pääsiäisparaatissa

http://www.nydailynews.com/news/easter-parade-new-york-city-gallery-1.1762931?pmSlide=1.1762913

500000 + lukijaa ei ole enää iso tapaus

10. syyskuuta 2005 olin blogannut 100 päivää ja olin innoissani. 

Muistan, kuinka iloinen olin. Olin blogannut vasta 100 päivää, ja minulla oli jo 10000 kävijää mittarissa. Todellisuudessa oli ollut enemmänkin, sillä aloitin 2.6.2005, mutta osasin  laittaa blogiini mittarin vasta juhannuksen maissa. 

Eräällä toisella blogillani oli samana vuonna vauhdikkaampi alku, yli 5000 kävijää puolessatoista kuukaudessa. Aloin suomentaa vanhaa englannin graduani Vuodatukseen Narniassa-blogiin, kun ensimmäinen Narnia-elokuva tuli Suomeen.

5000 kävijää puolessatoista kuukaudessa tai 500000 yhdeksässä vuodessa ei tunnu enää miltään nykyisenä megabloggaajien aikana, jolloin voidaan saada Suomessakin valtavia kävijälukuja. Nyt bloggaavat poliitikot ja muutkin julkisuuden henkilöt. Blogggaamisesta on tullut toisaalta tavallinen asia ja toisaalta trendikästä.

Joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 2005  kirjoitin Blogisisko-blogissani:

Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog], että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.

Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?

HS:n toimittaja Anssi Miettinenkin perusti blogin ja teki lehtijutun bloggaamisesta. Olin mukana blogissa ja lehtijutussa. Hauskaa on se, että HS.fi on alkanut julkaista Kuukausiliitteiden vanhoja kirjoituksia. Anssi Miettisen kirjoitus  Perustin tiedotusvälineen julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005. Se on nyt luettavissaHelsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.  

http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/

Säilyikö bloggaamisen ilo? Aika pian blogimaailma hajosi klikkeihin. Politiikka jakoi ensimmäiseksi, ja siitä tuli pysyvä ilmiö. Presidentinvaalien aikana menetin ainakin puolet lukijoistani, kun kerroin, että kannatin rullaluistelijaa presidentiksi enkä muumimammaa, jota suurin osa näytti kannattavan. Jo sitä ennen jotkut tajusivat, että en ollutkaan yhtä nuori kuin he ja jättivät blogini. Mutta kuten jo alkuaikoina Amerikassa ennustettiin, keski-ikäiset ja iäkkäät naiset ovat olleet uskollisia, jollei suorastaan uskollisimpia bloggaajia. Syntyi käsityöblogeja. Ne valtasivat Blogilistan, joka oli siihen aikaan hyvin tärkeä. Ne edelsivät muotiblogeja ja ruokablogeja, jotka ovat nyt suosionsa huipulla.

Minusta tuli monibloginen, ja muista blogeistani tulee yhteenlaskettuna suurin piirtein saman verran lukijoita, eli miljoonan vaiheilla on ollut lukijoitteni määrä yhteensä. Bloggaan edelleen, mutta en säännöllisesti muualle kuin tähän blogiin. Kuvat ovat saaaneet suuren roolin blogeissani. Niistä on tullut entistä tärkeämpiä.

Kiitos kanssabloggaajat siitä, että kirjoitatte, luette ja kommentoitte.

Värikollaasi 201 Colour collages

Vihreä seinä kotikorttelini toisessa päässä ja peikonlehti keittiössäni.
I see this green wall when I walk around the block where I live.

Värikollaasi 201

Blogin ikä tänään

Blogia "siivotessa" löytyi hauska mittari! On jotain mikä säilyy netissäkin. Blogini nimi on ollut alusta asti sama, vaikka osoite välillä muuttui.

Vanhat Blogger-kirjoitukset eivät löydy

Miten kirjoittaa historiallinen romaani?

Olen pitänyt Blogisisko-blogia vuodesta 2005, mutta huomasin äsken että blogini Blogger-tilastot alkavat vasta vuodesta 2007. Vanhimpia kirjoituksia ei löydä hakusanoillakaan. Eräs syy voi olla se, että aikoinaan yhdistin Blogisisko-blogin osat yhteen. Yhdistämistä mainostettiin siihen aikaan kovasti. Nyt en uskaltaisi yhdistää muita kuin aivan lyhyitä blogeja.

Olen kirjoittanut esimerkiksi kirjoittamisesta ainakin 70 blogikirjoitusta tässä blogissa. Parhaiten ne saa esille blogin pohjassa olevien hakusanojen (labels) avulla.
http://blogisisko.blogspot.fi/search/label/kirjoittaminen

Vielä parempi keino on ottaa arkistosta kyseinen vuosi ja siitä kuukausi. Kirjoitusta voi lukea silloin!

Olen alkanut siirtää joitakin tärkeimpiä kirjoituksia uusille sivuille, joiden teemana on kirjoittaminen ja lastenkulttuuri.
Esim.
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2007/03/miten-kirjoittaa-historiallinen-romaani.html
http://annaamnell.weebly.com/1/post/2014/01/miten-kirjoittaa-historiallinen-romaani.html

IIsalmen kaupunginkirjasto

Iisalmen kaupunginkirjasto. Oikealla Savonkatu.
Anna Amnell/Blogisisko lomalla Suomessa Kanadasta (1979-1988) kesällä 1985. Kuva: Matti Amnell Jr.

 

Iisalmen kaupunginkirjasto. Uusi kirjastotalo ja Kulttuurikeskus on kaunis rakennus Kirkkopuistonkadun varrella. Tässä kirkonmäen puolelta kuvattuna. Kirkkopuistonkatu 9

Omakustannekirjat: Oma kokemus BoD:sta

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika
(Lucia Olavintytär 3.)
2013 120 sivua

ISBN 978-952-498-842-1
[Luokitus: L842, 842] 8-15 + lasten- ja nuortenkirja 8-15 +)
Kannen kuva: Jan van Hemessen: Die Goldwägerin

bpk/Gemäldegalerie, SMB/Jörg P. Anders

Takakannen kuva: Turun Tietokuva

M/V- kuvitus: Matti Amnell
Julkaisija:
Books on Demand (BoD)   (katso kirjan suunnittelu, joissa kirjani kansi on esimerkkinä)
Voit tilata kirjan tästä BoD:n kautta 
Lucia Olavintytär -blogi
http://amnellinlucia.blogspot.fi
Huom! BoD:n sivut muuttuneet: https://www.bod.fi
€ 19 ⁹⁰ *sis. alv
Tilaukset; 

AdLibris.com, iBookstore, CDon.com, Amazon,Cdon.com

Suuri Suomalainen kirjakerho

Tilaa kirja netistä tai kirjakauppaan!!

Google Books -sivuilla on katselumahdollisuus: etukansi ja takakansi sekä valittuja sivuja alusta.


Takakannen teksti:

Lucia ja Luka  on Anna Amnellin seitsemäs historiallinen nuorisoromaani. Kiehtova ja jännittävä tarina 1500-luvun elämästä pohjautuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin renessanssiajasta. Lucian aikaisemmista vaiheista kertovat kirjat Pako Tallinnaan ja Kyynärän mittainen tyttö, joka oli Lasten LukuVarkaus 2005 –finalisti.

Filosofian maisteri Anna Amnell on Suomen Kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoitten jäsen.

On vuosi 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi. Hannu saa selville hovia ja sisartaan uhkaavan salajuonen, ja koko perhe kutsutaan asumaan linnaan. Hannusta tulee herttuan suosikki ja hovipoika, mutta Lucia joutuu elämään muista erillään linnan tornihuoneessa.

Juhanan veli Ruotsin kuningas Eerik XIV  haluaa riistää Juhanalta herttuakunnan ja Venäjän tsaari Iivana Julma Katariina Jagellonican. Hannu ystävystyy Venetsiasta saapuneeseen musikanttiin Luka Dalmatialaiseen, joka on myös lyhytkasvuinen. Pojat kehittävät uhkarohkean suunnitelman Katariinan ja Lucian auttamiseksi. Mutta kun Eerikin joukot hyökkäävät Turkuun, Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan Wittenbergiin veljensä Erasmuksen luo.

Tarvepainatuskirja eli kirja kerrallaan. Tätä ei ole e-kirjana.

Ilmestynyt marraskuussa 2013, myynti: BoD, kirjakaupat, nettikaupat, Kirjavälitys

Asiasanat: lasten ja nuortenkirja, Turku, Turun linna, 1500-luku, Juhana-herttua, Katariina Jagellonica, Lucia Olavintytär, Luka Dalmatialainen, lyhytkasvuisuus, Hannu Olavinpoika, sisar, veli, Venetsia, Wittenberg, Krk, seikkailuromaani, historia, lasten- ja nuortenkirjat, genetiikka

kirja-arvosteluja:

Halttunen-Heikkilä, Päivi: "Yhdessä olemme jättiläisiä". - Lastenkirjahylly (blogi)26.2.2014
Kolu, Kaarina: Amnell, Anna: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuv. Matti Amnell. BoD - Books on Demand - Virikkeitä: Suomen Nuortenkirjanevoston julkaisu 2013: 4, s. 53. 2013.

Loivamaa, Ismo: Turkulaista hovielämää. Sydämellisiä tuokioita. Kuukauden kirjat. Lapsen maailma 2/2014, 60-61.
Volanen, Anne artikkelissaan Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6  Turku-erityisnumero. (myös kirjoitukseni siitä miten kiinnostuin 1500-luvusta)

Ahonen, Rita: Lucia ja Luka/Omakustanne. Ritan blogissa
http://ritamentor.blogspot.fi/2013/11/lucia-ja-luka-omakustanne.html

Huom! Suomen maakuntakirjailijoiden  Rovinssi-lehden haastattelu omakustantamisesta

V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

Otteita arvioinneista:

Halttunen-Heikkilä:
"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.
- -
Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."

Halttunen-Heikkilä, Päivi: "Yhdessä olemme jättiläisiä". - Lastenkirjahylly (blogi)26.2.2014

http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2014/02/yhdessa-olemme-jattilaisia.html

Kolu:
”Lucia ja Luka” on seitsemäs Anna Amnellin historiallinen nuortenromaani ja kolmas osa Lucia Olavintyttären vaiheista renessanssiajan Euroopassa kertovasta sarjasta. Uutena henkilöhahmona sarjaan astuu Luka Dalmatialainen, Venetsiasta kotoisin oleva musikantti, joka Lucian tavoin on kääpiökasvuinen ja jo siksi Lucian erityismielenkiinnon kohde---

Amnell kuvaa luontevasti renessanssiajan arkea: asumista, vaatetusta, ruoka- tapakulttuuria. --”

Virikkeitä-lehden päätoimittajan Kaarina Kolun pitkä kirja-arvostelu, josta yllä pieni osa.

Kolu, Kaarina: Amnell, Anna: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuv. Matti Amnell. BoD - Books on Demand - Virikkeitä: Suomen Nuortenkirjanevoston julkaisu 2013: 4, s. 53. 2013.

Ahonen: ”Lucia ja Lucan tapahtumat sijoittuvat renessanssiaikaan, 1500-luvun Turkuun. Matti Amnellin mustavalkoinen kuvitus siivittää mielikuvitustamme. Sivuja selatessani muistelen lapsuuteni ja nuoruuteni lukukokemuksia joita hyvä kuvitus aina sävytti. Saatoin tuijottaa joitakin kuvia kauan ja palata niihin aina uudelleen. Olen niitä lukijoita jotka haluavat lukea suosikkejaan useita kertoja. –

Kirja aukesi sivulle 49 missä luvun nimi on Elämää pannukakun laidalla. Onpa hauska otsikko. Eipä muuta kun tutustumaan luutunsoittajien, renkien, linnojen, hirsimökkien, hovipoikien ja rekien maailmaan. 

Kirjapaino oli jo keksitty. Kiitos ja kumarrus kaikkien himolukijoiden puolesta. ”

Rita Ahonen, lue lisää Ritan blogista

Volanen:
"Anna Amnellin uuden nuortenromaanin  Lucia ja Luka (2013) alussa, Lucian perhe muuttaa Turkuun ja Juhana-herttuan uusi vaimo saapuu linnaan. Kolmas kaupunkiin saapuja on venetsialainen Luka. Amnellin aikaisempien Kyynärän mittainen tyttö -sarjan kirjojen tavoin maantieteellinen kuvaus on uusimmassakin rikasta. Aiemmin vauhti on otettu aikakauden suurista kaupungeista kuten Lontoosta ja Tallinnasta ja toisaalta Etelä-Suomen maaseudulta ja kylän kokoisesta Helsingistä. Tässä maailmassa 1500-luvun Turku on pieni kaupunki ja Turun linna "mahtava harmakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa". Lucian lyhytkasvuisuus, yläluokkainen tausta ja aikakauden tytöille harvinainen opillinen sivistys luovat lähtökohtaa linnakuvaukselle. Varkailta linnaan piilotetulle Lucialle linna on ympäristönä kaksijakoinen: hän joutuu viettämään pitkiä aikoja rouvainhuoneessa, mutta pääsee lopulta vierailemaan myös herttuattaren tiloissa.

Toisen keskeisen näkökulman kirjaan tuo rohkea ja Lucian tavoin seikkailunnälkäinen Luka. Vauhdikkaaseen  ja romanttiseen juonikuvioon, jossa varkaat suunnittelevat  Lucian lisäksi Katariina Jagellonican ryöstöä, joutuu mukaan myös Juhana-herttua. Taustalla häämöttää itse Iivana Julma,"

Anne Volanen artikkelissa Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6.

Loivamaa:

"Anna Amnell jatkaa lapsille ja varhaisnuorille tarkoitettua kirjasarjaansa lyhytkasvuisesta Luciasta. Lucia ja Luka  (BOD, kuvittanut Matti Amnell) kertoo Turun linnan renessanssiloistosta Juhana-herttuan aikaan.

 ”Lucia Olavintyttären perhe perhe koettaa parhaansa saadakseen osansa kukoistavan kaupungin antimista, mutta valtapolitiikan suhdanteet muuttuvat epäsuotuisiksi.

   Kirjassa on pientä jännitystä, salaliittoja ja paljastuksia, mutta seikkailujuonen rinnalla myös sydämellisiä tuokioita, kun Lucia tapaa toisen lyhytkasvuisen, Venetsiasta tulleen musikanttipoika Lukan.

  Kirjailija on perehtynyt aikakauteen niin hyvin, että turkulaisesta 1500-luvun elämästä välittyy luonteva ja mielenkiintoinen kuva. Paikka paikoin teksti olisi vaatinut hiomista, mutta muutoin kirja täydentää mukavasti historiallisen lastenkirjallisuuden valikoimaa.”

 Ismo Loivamaa: Turkulaista hovielämää. Sydämellisiä tuokioita. – Ismo Loivamaa. Kuukauden kirjat Lapsen maailma 2/2014, sivut 60-61.

Kaikki Lucia Olavintytär-kirjat:

Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö. 2004 Lasten Keskus

Pako Tallinnaan. 2006 Lasten Keskus

Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 2013  BoD

"Anna Amnell on historiallisen lasten- ja nuortenromaanin taitaja, joka tarjoaa lukijoilleen sekä autenttisuutta, romantiikkaa että jännitystä." Teresia Volotinen kirjasta Pako Tallinnaan.

(Virikkeitä 4/2006)

"Amnellille ominaiseen tapaan tarinan myötä lukija saa kosketuksen kuvattuun aikakauteen useissa maantieteellisissä pisteissä-- Lukijalle syntyvä kuva aikakaudesta on sosiokulttuurisesti rikas." Kaarina Kolu kirjasta Kyynärän mittainen tyttö. (Virikkeitä 4/2004)

HUOM! Katso, mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa :

"OMA­KUS­TAN­TEE­SEEN voi pää­tyä myös sil­loin, kun al­ku­pe­räi­nen kus­tan­ta­ja ei enää ha­lua ot­taa kir­jas­ta uu­sia pai­nok­sia tai jat­kaa sar­jaa.

Esi­mer­kik­si Anna Amnell on jul­kais­sut BoD:n kaut­ta yh­teis­ni­teen Vaah­te­ra­laak­son Au­ro­ras­ta ker­to­vis­ta tyt­tö­kir­jois­taan se­kä jat­ka­nut kyy­nä­rän­mit­tai­sen Lu­cia-ty­tön myö­hem­piä vai­hei­ta."

Oma kokemus BoD:
Miellyttävä palvelu. Koeta keksiä, miten mainostat kirjaasi!

BoD:n painopalveluja käyttävät sekä kustantajat että kirjailijat. Jos suunnittelet kirjailijana omakustannetta, tutustu erittäin huolellisesti kaikkiin kohtiin ja kysy aina, jos et ymmärrä, mitä tulee tehdä.  Muista hankkia kirjallesi ISBN, mikäli se ei sisälly valitsemaasi palveluun. Palvelu BoD:ssa on ollut erittäin ystävällistä ja kärsivällistä, mistä olen hyvin kiitollinen.

Koska olen täysin avuton painoteknillisissä asioissa, valitsin kohdan  BoD Comfort.  Käytin lisäksi myös taittopalveluja (Profi-kansi ja Profi-kirjan sisus), joissa sain valita mieleiseni mallin BoD:n perusvaihtoehdoista.  Nämä taittopalvelut eivät kuulu Bod Comfortin perushintaan:

Profi-kannet (Valitsin romaani 5 : n, johon kirjani omakansikuva  (katso kirjan suunnittelu) ja etu- ja takakannen teksti  ja kuva sijoitettiin. Valitsin värit itse yhdyshenkilöni avustuksella) 

Profi-kirjan sisus (Valitsin Romaani A:n, sillä pidän Garamondista)

BoD Comfortiin kuuluu yhdyshenkilö. Hän on neuvonut koko ajan kärsivällisesti, miten valita kirjan sisuksen ja kannen malleista sopivin ja millaisessa muodossa kannen kuva ja kuvitukseen tulevat kuvat on lähetettävä.

En halunnut kirjastani e-kirjaa, vaikka se olisi sisältynyt samaan hintaan.

BoD on toteuttanut kirjan sisuksen ja kannen taiton täysin toivomusteni mukaan.

Lähetin huolellisesti viimeistellyn käsikirjoitukseni sähköpostissa ja sain kahdet korjausvedokset, joihin tein korjausluvun ja oikoluvun mieheni avustuksella.  Kirjoitin takakannen tekstin.

Sain lähipäivinä kirjan mallikappaleen, johon voin tehdä vielä muutoksia tarvittaessa.  Muutoin kirja menee painoon heti. Voin ostaa kirjaa myös itselleni, jos haluan.

BoD painaa kirjan Books on Demand  eli Tarvepainatus -periaatteella eli vaikka kirja kerrallaan tilausten mukaan Kirjaa on myynnissä BoD:n lisäksi kirjavälityksissä ja nettikirjakaupoissa ja tilattavissa  myös kirjakaupoista. Laitan myöhemmin blogiini linkit paikkoihin, joista voi tilata.

Täällä kirja painetaan MikroBitti kertoo kuvin: Tee oma kirja vaikka kirja kerrallaan.

Ei kannata jäädä itkemään ja synkistelemään, jos kustantajaa ei löydy. Onko tämä sitten kallista? Ei, kun ottaa huomioon, että sain kirjaksi useita vuosia valmistelemani käsikirjoituksen. Tekstin muokkaaminen ilman  kustannustoimittajaa oli tietenkin stressaavaa.

Omakustanteita on ollut ennenkin: Kuuluisia kirjailijoita, jotka ovat omakustantaneet: mm Marcel Proust, James Joyce,  Beatrix Potter (Petter Kaniini), Mark Twain,  Alexandre Dumas, Virginia Wolff jne.

P.S. Julkaisin vuonna 2014 yhteispainoksen yli 20 vuotta sitten ilmestyneistä Aurora-kirjoistani, jotka kertovat 1900-luvun alun elämästä. Niistä oli ajat sitten jo painos loppunut. Tämä oli hyvin raskas työ.
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. (etu-ja takakansi) 2014 BoD. Pehmeäkantinen, vähän yli 400 sivua.
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora (kansi ja tiedot) uusi korjattu linkki!

Myös E-kirjana
http://cdon.fi/e-kirjat/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora-30245397

Olen ollut Kirjailijaliiton jäsen jo vuodesta 1998 alkaen.
Tiedot kirjasta ja kirjailijasta BoD:n sivulla
http://www.bod.fi/kirja/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora/9789522863553.html

Tein uudet helpot ja hauskat kotisivut. Tutustu.

Omakustantamisesta:
“You must feel as I do, that our actual profession seems easy, but trying to get into print, dealing with publishers, seem to be overwhelming tasks.” Marcel Proust kirjeessä ystävälleen, kun ei löytänyt kaupallista kustantajaa romaanisarjansa Kadonnutta aikaa etsimässä ensimmäiselle osalle . Hän kustansi sen itse.