My very old blog. Vuodesta 2005-
tiistaina, kesäkuuta 06, 2006
Mietelauseita
Georgia O'Keefe: " Ihmiset eivät näe kukkaa, näe sitä todella. Kukka on niin pieni, että sen näkeminen vie aikaa - ja meillä ei ole aikaa - aivan kuten ystävyys vie aikaa."
maanantaina, kesäkuuta 05, 2006
Pikavierailu Helsingissä
TOINEN BLOGGAAJA antoi minulle tehtävän:
"Laitan hyvän kiertämään ja haastan puolestani Blogisiskon
kertomaan, miten hän esittelisi omaa kotikaupunkiaan kylään kutsumalleen pitkänmatkanvieraalleen, mitä paikkoja näyttäisi, millä kulkuneuvolla liikkuisivat, mitä nauttisivat aterioikseen, ja missä...
Eli millainen olisi mukava päivä tuttavan seurassa?
Suoriutuessaaan haasteestaan hän kertoo siitä blogissaan ja haastaa haluamansa henkilön ja kertoo tälle mitä hänen odotetaan tekevän. Tehtävän tulisi tuottaa hyvää mieltä jollekulle. Mitään mahdottomia tehtäviä ei kannata haastettavalle asettaa, ettei homma heti kuivuisi kokoon."
Tehtävän suoritus:
Entinen naapurini Kanadasta on risteilyn aikana päivän vierailulla Helsingissä. Hän on tutustunut Helsingin nähtävyyksiä esitteleviin sivuihin netissä ja lukenut Suomesta. Hän on kuullut Helsingistä myös venäläistä sukua olevilta emigrantti- ja pakolaissukulaisiltaan.
Menemme ensimmäiseksi Kansallismuseoon, sillä Suomen esihistoria kiinnostaa ystävääni. Näytän hänelle ehdottomasti suomensukuisten kansojen perinnepukujen osaston, joka on aina ulkomaalaisten mielestä hyvin eksoottinen. Varsinkin mallinuket ovat aidon näköisiä. Hän ihmettelee, kun kuulee, että juuri näitä nukkeja eivät jotkut museoihmiset voi sietää ja aikovat uusia näyttelyn. Säääli. Siinä menetetään jotain aitoa ja erilaista.
Seuraavaksi kävelemme Temppeliaukion kirkolle, jossa ystäväni ottaa paljon valokuvia. Onneksi siellä on musiikkia, joten hän voi omin korvin kuulla, miten hyvä kirkon akustiikka on.
Otamme taksin ja menemme Seurasaareen. Pysähdymme matkan varrella Sibeliusmonumentilla. Seurasaaressa on mukavaa kävellä ja jutella, ja jälleen vieraani ottaa paljon valokuvia.
Ajan säästämiseksi tulemme takaisinkin taksilla. Teemme pikavisiitin Villa Kiveen, jossa hänen tuttavansa ovat olleet vieraina suomalaisissa häissä. Ystäväni ottaa valokuvia talosta ulkoapäin, ja kurkistelemme verannalta sisälle.
Tulemme keskustaan, kävelemme vähän ja menemme Stockmannille. Ystäväni käy aina ulkomailla tavarataloissa. Niissä voi nähdä paikallisia ihmisiä elementissään. Hän viihtyy erityisesti astiaosastolla. Menemme syömään lounaan yläkertaan.
Ystäväni kertoo sukutarinoitaan Helsingistä
Sitten onkin vuorossa lyhyt kävelykierros Esplanadilla ja Senaatintorilla. Ystäväni haluaa, että otan hänestä valokuvan Aleksanteri II:n patsaan juurella. Keskustelemme elokuvista, joissa Helsinki on esittänyt Pietaria, siitä millainen elokuva tulisi Mannerheimista.
Viimeiseksi menemme kirjakauppoihin ja juomaan teetä Esplanadille kahvilaan. Ystävälläni on laivalla illalla suuri ateria. Helsingissä hän haluaa nauttia silmänruokaa ja hengenravintoa.
Tulemme meille lepäämään. Juomme teetä ja syömme karjalanpiirakoita. Ystäväni päättää tulla Suomeen uudestaan, seuraavalla kerralla ajan kanssa. Ehkä poika lähtisi mukaan perheineen. Lapsenlapset haluaisivat käydä Lapissa. Nauramme, että silloin siellä on ehkä jo Monsterland.
"Laitan hyvän kiertämään ja haastan puolestani Blogisiskon
kertomaan, miten hän esittelisi omaa kotikaupunkiaan kylään kutsumalleen pitkänmatkanvieraalleen, mitä paikkoja näyttäisi, millä kulkuneuvolla liikkuisivat, mitä nauttisivat aterioikseen, ja missä...
Eli millainen olisi mukava päivä tuttavan seurassa?
Suoriutuessaaan haasteestaan hän kertoo siitä blogissaan ja haastaa haluamansa henkilön ja kertoo tälle mitä hänen odotetaan tekevän. Tehtävän tulisi tuottaa hyvää mieltä jollekulle. Mitään mahdottomia tehtäviä ei kannata haastettavalle asettaa, ettei homma heti kuivuisi kokoon."
Tehtävän suoritus:
Entinen naapurini Kanadasta on risteilyn aikana päivän vierailulla Helsingissä. Hän on tutustunut Helsingin nähtävyyksiä esitteleviin sivuihin netissä ja lukenut Suomesta. Hän on kuullut Helsingistä myös venäläistä sukua olevilta emigrantti- ja pakolaissukulaisiltaan.
Menemme ensimmäiseksi Kansallismuseoon, sillä Suomen esihistoria kiinnostaa ystävääni. Näytän hänelle ehdottomasti suomensukuisten kansojen perinnepukujen osaston, joka on aina ulkomaalaisten mielestä hyvin eksoottinen. Varsinkin mallinuket ovat aidon näköisiä. Hän ihmettelee, kun kuulee, että juuri näitä nukkeja eivät jotkut museoihmiset voi sietää ja aikovat uusia näyttelyn. Säääli. Siinä menetetään jotain aitoa ja erilaista.
Seuraavaksi kävelemme Temppeliaukion kirkolle, jossa ystäväni ottaa paljon valokuvia. Onneksi siellä on musiikkia, joten hän voi omin korvin kuulla, miten hyvä kirkon akustiikka on.
Otamme taksin ja menemme Seurasaareen. Pysähdymme matkan varrella Sibeliusmonumentilla. Seurasaaressa on mukavaa kävellä ja jutella, ja jälleen vieraani ottaa paljon valokuvia.
Ajan säästämiseksi tulemme takaisinkin taksilla. Teemme pikavisiitin Villa Kiveen, jossa hänen tuttavansa ovat olleet vieraina suomalaisissa häissä. Ystäväni ottaa valokuvia talosta ulkoapäin, ja kurkistelemme verannalta sisälle.
Tulemme keskustaan, kävelemme vähän ja menemme Stockmannille. Ystäväni käy aina ulkomailla tavarataloissa. Niissä voi nähdä paikallisia ihmisiä elementissään. Hän viihtyy erityisesti astiaosastolla. Menemme syömään lounaan yläkertaan.
Ystäväni kertoo sukutarinoitaan Helsingistä
Sitten onkin vuorossa lyhyt kävelykierros Esplanadilla ja Senaatintorilla. Ystäväni haluaa, että otan hänestä valokuvan Aleksanteri II:n patsaan juurella. Keskustelemme elokuvista, joissa Helsinki on esittänyt Pietaria, siitä millainen elokuva tulisi Mannerheimista.
Viimeiseksi menemme kirjakauppoihin ja juomaan teetä Esplanadille kahvilaan. Ystävälläni on laivalla illalla suuri ateria. Helsingissä hän haluaa nauttia silmänruokaa ja hengenravintoa.
Tulemme meille lepäämään. Juomme teetä ja syömme karjalanpiirakoita. Ystäväni päättää tulla Suomeen uudestaan, seuraavalla kerralla ajan kanssa. Ehkä poika lähtisi mukaan perheineen. Lapsenlapset haluaisivat käydä Lapissa. Nauramme, että silloin siellä on ehkä jo Monsterland.
sunnuntai, kesäkuuta 04, 2006
Sigmund Freud, löytöjä ja huijauksia
"Kun kritiikin asettamat tieteellisyyden vaatimukset nousevat liian korkeiksi, hän ilmaisee, että tieteellistä pätevyyttä tärkeämpää on samanmielisten suosio.--
Freud ei ollut uskonnollinen, mutta hän perusti uskomusjärjestelmän, jolla voi korvata uskonnon, koska se pyrkii antamaan tyhjentävän kuvauksen ihmismielen toiminnasta. --
"-- Freudin julkaisemat tapauskertomukset ovat kaikkein painavin syytekirjelmä sekä hänen omaa ajatteluaan että psykoanalyyttista hoitokäytäntöään kohtaan. --
Kaikesta huolimatta Freud elää kuin paraskin klassikko! Miksi ihmeessä, jos hänen työnsä oli tällaista päähänpinttymien ja väärinymmärrysten kavalkadia? --"
Freudin pysyvästä merkityksestä:
"Oma käsitykseni on, että Freudin melkein kaikki sisällölliset väittämät ovat virheellisiä, mutta hänen kiinnostuksensa kohde ja pyrkimystensä suunta edustavat yleisinhimillistä kokemusta omaan [po. oman] mielemme käsittämättömästä kokonaisuudesta, josta vain osa on sisäisten aistiemme tavoitettavissa."
Suomen Akatemian akatemiatutkija Jari Ehrnrooth: "Opettaja pysyy vaikka opit on kaadettu. Sigmund Freud palvoi teorioitaan eikä pyrkinyt kaikin keinoin potilaidensa tervehtymiseen." -Helsingin Sanomat/C2 Kulttuuri, 4. kesäkuuta 2006.
Lukekaa Ehrnroothin artikkeli.
Freud ei löytänyt tiedostamatonta. Monet muut olivat puhuneet siitä ennen häntä. Freudissa oli parasta se, että hän korosti tiedostamattoman merkitystä ihmisen käytöksen selittämisessä. Hän teki suuria virheitä, mm syyllisti uhrit (mihin myös Ehrnrooth viittaa) ja teki Oidipus-kompleksista "maailmanselityksen".
Freud ei ollut uskonnollinen, mutta hän perusti uskomusjärjestelmän, jolla voi korvata uskonnon, koska se pyrkii antamaan tyhjentävän kuvauksen ihmismielen toiminnasta. --
"-- Freudin julkaisemat tapauskertomukset ovat kaikkein painavin syytekirjelmä sekä hänen omaa ajatteluaan että psykoanalyyttista hoitokäytäntöään kohtaan. --
Kaikesta huolimatta Freud elää kuin paraskin klassikko! Miksi ihmeessä, jos hänen työnsä oli tällaista päähänpinttymien ja väärinymmärrysten kavalkadia? --"
Freudin pysyvästä merkityksestä:
"Oma käsitykseni on, että Freudin melkein kaikki sisällölliset väittämät ovat virheellisiä, mutta hänen kiinnostuksensa kohde ja pyrkimystensä suunta edustavat yleisinhimillistä kokemusta omaan [po. oman] mielemme käsittämättömästä kokonaisuudesta, josta vain osa on sisäisten aistiemme tavoitettavissa."
Suomen Akatemian akatemiatutkija Jari Ehrnrooth: "Opettaja pysyy vaikka opit on kaadettu. Sigmund Freud palvoi teorioitaan eikä pyrkinyt kaikin keinoin potilaidensa tervehtymiseen." -Helsingin Sanomat/C2 Kulttuuri, 4. kesäkuuta 2006.
Lukekaa Ehrnroothin artikkeli.
Freud ei löytänyt tiedostamatonta. Monet muut olivat puhuneet siitä ennen häntä. Freudissa oli parasta se, että hän korosti tiedostamattoman merkitystä ihmisen käytöksen selittämisessä. Hän teki suuria virheitä, mm syyllisti uhrit (mihin myös Ehrnrooth viittaa) ja teki Oidipus-kompleksista "maailmanselityksen".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)