Iltakävelyllä tuli vähän kylmä, ja menimme Café Strindbergiin lämmittelemään. Mieheni otti kahvin kanssa porosandwichin ja minä teen kanssa voileivän, jossa oli salaattia, savulohta ja "isoäidin kurkkua". Ohuet maustetut kurkkuviipaleet toivat kodikkaita muistoja.
Ennen kurkku tarjottiin aina kuorittuna, hyvin ohueksi viipaloituna ja "rumpattuna": viipaleet laitettiin kulhoon, päälle etikkaa ja mausteita. Sitten laitettiin lautanen kulhon päälle ja ravisteltiin kulhoa, jotta viipaleet olivat pehmeitä ja maukkaita. Äitinikin tarjosi kurkun aina niin, ja minä sain ravistella kulhoa.
Huomasin, että kahvilan paneloidut seinät loivat kodikkuutta. Nyt on Esplanadin varrella monta kahvilaa, jonne saa mennä lämmittelemään iltakävelyn jälkeen.