torstaina, tammikuuta 10, 2008

Kaupunkilaisen talvi



Helsingin keskustassa kävellään paljon ja käytetään julkisia kulkuneuvoja. Autottomuus ei ole mikään erityinen sankariteko, vaan järkevä ja taloudellinen valinta. Meilläkään ei ole ollut koskaan autoa Helsingissä asuessa, ei meillä kahdella eikä aikuisilla lapsillamme. Vasta muutto Espoon perukoille sai tyttärenkin hankkimaan auton.

Pojilla ja minulla ei ole edes ajokorttia, vaikka olemme asuneet Pohjois-Amerikassakin. Torontossa oli melko hyvä julkinen liikenne, ja hakeuduimme asumaan lähelle metron pysäkkiä. Lomamatkoilla ympäri Amerikkaa pakollinen - ja ainoa - automme oli kätevä, mutta Suomessa ja varsinkin Helsingissä asuessa auto olisi liian kallis ja turha lelu.

Vaikka olen sopeutumassa ilmaston muutokseen, pidän eniten sellaisesta talvesta, jolloin on paljon lunta, kunhan on mahdollista liikkua turvallisesti ulkona.

Meille kaupungin keskustassa asuville liikunta merkitsee ennen kaikkea kävelemistä lähiympäristössä, puistoissa ja meren rannoilla.

Siksi olisi tärkeää, että tiet aurattaisiin ja hiekotettaisiin. Näin ei kuitenkaan tehdä, ja monet vahingoittuvat pahastikin liukastuessaan talvikelillä.

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Testikuva

 


Laitettu klo 11:13 keskiviikkona.
Posted by Picasa

Työväen laiskanlinna

 


Näin hauskasti kutsuu Työväenopisto opiskelijoita katumainoksissa. Mieheni ja minäkin kävimme yhtenä lukuvuonna kiinan alkeiskurssilla Kalliossa kauniissa vaaleanpunaisessa Työväenopistossa. Olen käynyt myös 1500-lukua koskevilla luennoilla ja kurseilla Helsingin seudun kansalaisopistoissa ja työväenopistoissa.

Työväenopisto on ollut edelläkävijä 'työväki' -sanan käytössä. Se on pitänyt kaikkea työtä 'työnä' jo kauan.
Posted by Picasa

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Koirakuvat: Talvi

 


- Ei kannata etsiä enää. Ei sitä ole missään.
- Jos talvella ei ole lunta, millä koira voi leikkiä?
- Odotetaan.
Helsinki 30.12.2007
Posted by Picasa

Kun on kylmää ja koleaa ja mereltä tuulee



Tämä minkkistoola on kuulunut 1950-luvulla eräälle kanadalaiselle hienolle rouvalle. "Perin" sen, sillä kanadalaiset sukulaiseni ajattelivat, että eurooppalaisilla kirjailijoilla on hienoja kutsuja, joissa tällainen on tarpeen. Olen kertonut, että minkkistoolalle on ollut käyttöä, mutta hiukan eri lailla, kuin he arvelivat.

(Tämä on kommentti Hallattaren blogikirjoitukseen Vetää kaikista ovista.)

Meillä on muutamia nurkkia, joissa ei ole ulkoseiniä. Niihin linnoittaudumme kylmällä säällä. Vielä joitakin vuosia sitten eli ennen peruskorjausta tässäkin talossa joutui kulkemaan usein täkki hartioilla kylmällä ja tuulisella säällä, sillä sisälämpötila laski jopa kuuteentoista asteeseen. Mereltä tuulee joskus kovaa kuudenteen kerrokseen. Kylmä kosteus tiivistyy kiviseiniin.

Pahinta on kuitenkin silloin, kun pakkanen ulkona laskee ja lämmitys vähenee. Paksut kiviseinät uhoavat kylmyyttä, joka on jäänyt sinne talteen. On niin kuin keskiaikaisessa linnassa.

"Perin" kanadalaiselta sukulaiselta 1950-luvun minkkistoolan. Se harteilla olen monesti istunut vuoteessa monen peiton alla kirjoittamassa.

Nykyaikaiset talot tuntuvat ihan oudoilta, kun niissä ei vedä.:)