Jääpuikkoja Töölössä 2010

Kuva: Sami Amnell

Jääpuikot seitsenkerroksisen talon räystäästä riippumassa ovat aika pelottava näky. Niitä hakataankin koko ajan pois, mutta uusia tulee.

Lapsuudessa jääpuikot olivat karkkia, niitä taitettiin matalien puutalojen ja ulkorakennusten räystäistä ja imeskeltiin kuin jäätelöä koulumatkalla, vaikka niin oli kielletty tekemästä. Varoteltiin, että tulee "kuolemantauti".

Tästä talvesta on tulossa myyttinen. Washington D.C.:ssä sadat aikuiset käyvät lumisotaa. Samanlaisista lumen villitsemistä kertoi sisareni oltuaan eräänä joululomana Istanbulissa, jossa oli satanut yllättäen paljon lunta. Liituraitapukuiset herrat olivat tehneet lumiukkoja katujen varsille. Näin eletään uudestaan lapsuuden iloja.

Kommentteja 2010/1 -perinteen säilyttäminen

Digiajan ihminen voi skannata kirjeitä ja kuvia, hän voi valokuvata vaikka sen vintin sisällön ennen kuin siivoaa sen ja vie esineet sinne minne ne kuuluvat hänen mielestään: kaatopaikalle, kirpputoreille, museoon, kotiinsa.

Onneksi osa ihmisistä on edelleen myös perinteen säilyttäjiä. Mistä tulevaisuuden ihmiset kirjoittavat mikrohistoriaa, jos nykyajan ihmiset hävittävät kaiken?

Tietenkin menneisyys säilyy myös muistoissa, jotka on tallennettu romaaneihin tai vaikkapa blogeihin.

Kommentti blogiin Kirjailijan häiriöklinikka, jossa Kirsti Elillä pohtii tällä kertaa romaanin näkökulmaa, minäkertojaa ja mm kirjeitä kertojan ajatusten välineenä.

Olisin voinut mainita myös muistelmat, jotka ovat erinomaisia lähteitä kirjailijalle.

Runebergin kotimuseo

Huomenna vietämme J.L. Runebergin päivää. Hyvää Runeberginpäivää!

Kissa pöydälle

Kissa nukkuu rauhallisesti, vaikka ihmiset yskivät ja aivastelevat.

Lumen alla

Seuraan kiinnostuksella autoa, joka on pysäköity kadun varteen ja joka peittyy yhä paksumman ja paksumman lumikerroksen alle. Nyt olisi mahdollisuus ottaa hienoja lumikuvia Töölönlahden rannalta, mutta olen ollut sisällä jo kaksi viikkoa. Kaksi lääkekuuria on tullut syötyä. Tässä ei ole kuulemma mitään ihmeellistä. Flunssat ovat nykyään tällaisia.

Tänään olo on aika normaali. Siivosin tietokonetta ja heitin kuvia ja muuta talteen ulkoiseen muistiin, joka on suuri kuin tiiliskivi ja johon mahtuu mitä hyvänsä. Sen pitäisi kestääkin mitä hyvänsä. Siihen aikaan, kun näitä järkäleitä alkoi tulla kauppoihin, erään englantilaisen sanomalehden toimittaja kokeili pikkupoikansa kanssa, kestävätkö ne todellakin pudottamistakin. Kestivät. Minusta on kuitenkin turvallisempaa säilyttää omaa tiiliskiveäni pehmustetussa japanilaisessa kassissa, jonka miniäni toi tuliaisiksi Japanin matkaltaan. Muuhun en raski kassia käyttää.

Pidän tietenkin enemmän kauniista punaisesta ulkoisesta kovalevystä, joka on kevyt ja talletan siihen kaikkein tärkeimpiä ja usein käyttämiäni tiedostoja.