Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistot. Näytä kaikki tekstit

torstaina, joulukuuta 17, 2015

Luminen joulu ilman lunta

Cafe Kappeli-2010 (1867)

Olen päättänyt, että en välitä enää siitä, onko enää jouluisin tai talvisin lunta vai ei. Ajattelen lunta, muistelen millaista on kävellä lumen narskuessa askelten alla, katson lumikuvia. Aivan samoin kuin voin nauttia jostain kaupungista, vaikka en ole siiinä käynyt. Todellisuus ei saa määrätä kaikissa asioissa elämäämme.
Bing Crosby: White Christmas

Katso jääkukkia, ice flowers - kansiotani

perjantaina, heinäkuuta 24, 2015

Photo Friday: 'Summer'

Beach, Iisalmi, Finland

Memories of childhood summers. On warm summer days we went swimming many times each day. In my memories it was always sunny! Sometimes we had lemonade and ice cream after swimming. My mother used to swim here until late autumn.

Lapsuudessa kesät olivat aina lämpimiä - ainakin muistoissa. Kävin ystävieni kanssa uimassa monta kertaa päivässä. Opetin pikkusiskoni uimaan tällä hiekkarannalla. Tähän hiekkarantaan liittyy vain hyviä muistoja. Äitini kävi uimassa tällä rannalla myöhään syksyyn asti.


tiistaina, joulukuuta 30, 2014

Muistoja vuodelta 2014

White flowers

Memories from 2014. Helsinki & Saint Petersburg
Tammikuu. January
Kotikadusta voi nähdä vuodenaikojen vaihtuvan.


A rainy morning

Helmikuun sadetta. Rain in February


IMG_1486


Helmikuun lunta! Snow!


March

Maaliskuun valo. The light of March.


Easter at home

April. Easter at home. Huhtikuu

trains b

Muutamaksi viikoksi Pietariin toukokuussa. To Saint Petersburg in May.


Saint Petersburg


Portaat olivat kuluneita, mutta kaupunki ihana. Haluaisin mennä Pietariin vielä neljännen kerran.


kahvila-Pietarissa

Eräs lempikahviloistani Nevski Prospektin varrella. Vanha Pietari elää siellä.

May

Toukokuun viineinen päivä. Kesä on tullut Suomeen. May 31st
Kesä kaupungissa. Summer in Helsinki: parks,music, flowers, birds, sea, sky..


Aamurusko. Dawn

Kuuma kaunis elokuu. Beautiful hot August.



Linnanmäki

Näkymä erkkerin sivuikkunasta. A new camera. Uusi kamera.



Anna Amnell: kirjat


Syksyn satoa.

P1010427

November drizzle. Marraskuun räntää



A rainy day in December

Sade joulukuussa. Rain in December.
Katu näyttää värikkäältä joulukarkilta



fe8de8c10b7ef12f


Saisiko olla glögiä?

P.S. Valokuvaaminen on lempiharrastukseni. Näppäilen kameraa alinomaa, mutta olen aloittelija tekniikassa. Valokuvaaminen ei aiheuta minulle stressiä :)

Kuvani Flickrissä.

tiistaina, heinäkuuta 09, 2013

Nostagia antaa voimaa ja optimismia

IMG_0025 by Anna Amnell
IMG_0025, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Luin merkittävän artikkelin, jossa kerrottiin siitä, että nostalgisointi ei ole masennusta, mielenhäiriö niin kuin joku 1600-luvun lääkäri keksi väittää.

Vanhojen aikojen muistelu on voimaa antava tekijä ihmiskunnalle ja kullekin meistä. Laulut, elokuvat ja muistot ovat aarteita. Niin nämä blogitkin joskus tulevaisuudessa. Rakenna itsellesi hyviä muistoja tulevaisuuden varalle.

Artikkeli täällä. Kokeile laittaa se Google-kääntäjään. Kirjoitan siitä joskus lisää.

Ei vanhusten juttu. 7-vuotiaat lapsetkin muistelevat menneitä, kertoo tutkimus.

torstaina, elokuuta 04, 2011

Kesämuistoja lasipurkeissa

Äitini säilytti noissa lasipurkeissa lakka-, vadelma- ja mansikkahilloa. Sitä haettiin kellarista kesällä lasimaljassa ja syötiin jäätelön kera. Minä säilytän lasipurkeissa kesämuistoja, simpukankuoria eri puolilta maailmaa. Sinivalkoinen liina on kotoisin Indonesiasta, josta silloin jo syöpää sairastanut sisareni toi sen tuliaiseksi. Vai toikohan sen hänen poikansa, joka asui siellä työnsä vuoksi? Kauniit pitsiverhot löytyivät Helsingistä.
Posted by Picasa

maanantaina, helmikuuta 08, 2010

Jääpuikkoja Töölössä 2010

IMG_2304-2

Kuva: Sami Amnell

Jääpuikot seitsenkerroksisen talon räystäästä riippumassa ovat aika pelottava näky. Niitä hakataankin koko ajan pois, mutta uusia tulee.

Lapsuudessa jääpuikot olivat karkkia, niitä taitettiin matalien puutalojen ja ulkorakennusten räystäistä ja imeskeltiin kuin jäätelöä koulumatkalla, vaikka niin oli kielletty tekemästä. Varoteltiin, että tulee "kuolemantauti".

Tästä talvesta on tulossa myyttinen. Washington D.C.:ssä sadat aikuiset käyvät lumisotaa. Samanlaisista lumen villitsemistä kertoi sisareni oltuaan eräänä joululomana Istanbulissa, jossa oli satanut yllättäen paljon lunta. Liituraitapukuiset herrat olivat tehneet lumiukkoja katujen varsille. Näin eletään uudestaan lapsuuden iloja.

tiistaina, maaliskuuta 31, 2009

Kommentti: esineet kertovat tarinoita

027 a wooden toy

Eirassa sijaitsevan antiikkikaupan ikkunassa on tämä vanha lelu. Klikkaa kuvaa ja katso autoa suurempana.

On sääli, että harvat voivat enää säilyttää vanhoja leluja, postikortteja ja muita esineitä, jotka sisältävät paljon sukutarinoita. Asunnot ovat nykyään pieniä, säilytystiloja on vähän. Ennen vaatimattomiinkin asuntoihin kuului oma iso ullakko tai vaja, jonka seinille saattoi ripustaa kaikenalaista.

Laura Ingalls Wilderin aviomies Almanzo oli laittanut kaikkien heidän autojensa rekisterilaatat talteen vajan seinälle. Siellä ne ovat edelleen nähtävissä, kun heidän pieni talonsa Ozark-vuoristossa on avoinna turisteille. Kävimme siellä eräänä kesänä ja otin siellä valokuviakin, mutta jostain syystä en kirjoittanut siitä koskaan lehtijuttua Suomeen. Ostimme sieltä erään Pieni talo preerialla -kirjan - suomeksi- ja mieheni kirjoitti siihen optimistisesti "tulevalle kirjailijalle".

Alkuosa tästä on osa kommenttiani valokuvablogissani, jossa keskustellaan vanhoista esineistä, tuossa kuvassa olevasta vanhasta puuautosta.

lauantaina, tammikuuta 03, 2009

Obama ja muisti

Hesarin kuukausiliitteessä on kiinnostava artikkeli Barack Obamasta. (Anu Uimonen: "Voi sinua, pikku Barack". HS/Kuukausiliite Tammikuu 2009, 28-35). Se on niin hyvin kirjoitettu, että luin sen ääneen miehelleni, joka on flunssassa. Artikkeli perustuu osittain Obaman kirjaan "Dreams from my Father".

Uimonen mainitsee artikkelissaan sivulla 34 sen Obaman kirjassa olevan kohdan, jossa tämä kirjoittaa tajunneensa rotunsa ensi kerran, kun näki yhdeksänvuotiaana Life-lehdessä olevan kuvan mustasta miehestä, joka yritti muuttaa ihonvärinsä valkoiseksi. Dramaattinen tapaus, tai oikeammin vain muistikuva, sillä sellaista juttua ja kuvaa ei ole ollut koskaan Life-lehdessä eikä myöskään Ebony-lehdessä, jossa Obama arveli sen ehkä olleen, kun häneltä kyseltiin asiaa viime vuonna.

Washington Postin toimittaja arveli, että Obamalle sattui sama juttu, mikä tapahtuu meille muillekin - hän muisti väärin. Minulle tuli mieleen se mahdollisuus, että Obama oli ehkä sekoittanut muistoonsa toisen aikoinaan lehdessä olleen uutisen: musta nainen yritti valkaista kasvojaan joillakin aineilla, jotka aiheuttivat pahoja jälkiseurauksia.

Jostain syystä Anu Uimonen ei kirjoita mitään tästä Obaman muistivirheestä.

maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Muistojen aika



Tällaisena muistan äidin lapsuudestani. Kuva on otettu pikkusiskoni kastetilaisuudessa. Äiti oli kyllä enimmäkseen esiliina edessä työn touhussa, lauloi ja teki töitä. Mutta hän piti kauniista vaatteista ja teetti niitä meille tyttärilleen. Alla pikkusisko kukikkaassa pastellinsävyisessä kesämekossa.

perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Hymyilevä


Hymyilevä, originally uploaded by amnellanna.

Valokuva-albumien katsominen lohduttaa. Kuva sisareni valokuva-albumista




Sisarellani ja minulla on ollut aina tapana katsella yhdessä valokuva-albumeita. Viime vuosina olemme skannanneet yhdessä vanhoja valokuvia ja antaneet toisillemme kuvia elämämme eri vaiheista. Aina tuntui aika loppuvan kesken.

Mieheni ja minä katsoimme heti sisareni kuoleman jälkeen kaikki valokuvat hänestä hänen kotonaan. Pienestä mustavalkoisesta kastekuvasta ja lapsuuden kuvista värikkäisiin kuviin onnellisista ajoista kotiäitinä, töissä ja matkoilla sekä lopulta aikaan, jolloin sairauden aiheuttama kärsimys näkyi hänessä.

Sain tänään ystävältäni kortin, jossa sanottiin runoilijan sanoin, että hän, jota rakastamme, elää ikuisesti, vaikka maallinen maja kätketään hautaan. Saksassa on hyvä sana 'Erdenkleid' maalliselle majalle.

Runoilijan sanojen taustalla on tietenkin 2.Kor.5.

perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Kuinka luotettava on lapsen muisti?

Isoäitini Maria Rytkönen ja minä lapsena

Kuinka luotettava on lapsen muisti? Toisaalta hyvinkin luotettava. Kun kyselin joitain lapsuudenaikaisia asioita enoiltani ja tädiltäni, he sanoivat kaikki: Kylläpäs sinä muistat tuonkin asian.

Mielenkiintoista on, että aloin kysellä lapsuuteni aikaisia asioita silloin, kun niistä oli kulunut jo viisikymmentä vuotta. Onneksi tätini ja kaksi enoani olivat vielä elossa. En ollut puhunut noista ajoista heidän kanssaan aikaisemmin ja olinhan välillä pitkän ajan ulkomaillakin.

Minä olin monien lasten tavoin mummolassa sotaa ja pula-ajan nälkää paossa. Erään muiston pystyin ajoittamaan tarkasti papintodistuksen avulla. Pekka-eno, kummini, meni naimisiin. Sitä ennen hän tuli näyttämään morsiantaan mummolaan. Oli kevät, mummo ja nuorin tätini Kerttu istuivat uuden talon keskeneräisessä osassa kuorimassa perunoita.

Istuimme kaikki jakkaroilla, Pekan morsian Maija muiden mukana piirissä. Hän oli pieni, siro nainen, hiljainen ja herttainen. Jo aikaisemmin olivat Kerttu ja mummo kehuneet häntä: Hän syökin niin somasti. Minun kateuteni kasvoi, kukaan ei kiinnittänyt huomiota minuun, kaikki katsoivat vain Maijaa. Otin äkkiä perunan ja heitin sillä Maijaa. Se osui ja Maija hymyili hämillään.

Silloin mummo nousi paikaltaan ja minä läksin mummoa karkuun, juoksin puolukkatynnörin ympäri. Se päättyi nauruun ja leikinlaskuun. Olen hävennyt vuosia käytöstäni. Olinko niin hemmoteltu?

Kun tilasin papintodistuksen, jossa olivat lueteltuina kaikki mummon ja ukin lasten avioliitotkin, huomasin, että käytökseni oli ymmärrettävämpää, kuin olin luullut, sillä olin silloin alle kolmevuotias.

Monet muistot ovat paljon hämärämpiä. Muistikuvat ovat kuin reunoiltaan pyöristyneitä kuvia. Sanotaan, että pienen lapsen näkökenttä on suppeampi kuin aikuisen ja - pyöreä. Juuri tuollaisia ovat monet muistikuvani, näen niissä itseni ja vähän ympäristöä. Sellainen on esimerkiksi eräs tulvamuisto, vain yksi kuva, yksi pysähtynyt hetki.


Tänään Pakinaperjantaissa Saappat ja monot. Muistoja sodassa kauhuja kokeneesta, toisesta enostani, josta pidin paljon, vaikka hän oli useimpien aikuisten silmissä "epäonnistunut" ihminen.

Minulla oli viisi enoa, joihin lasken myös 11-vuotiaana espanjantautiin kuolleen Ransun, mutta en vauvana kuollutta Jafetia eli Jahvea. Mummo ja ukki olivat sitä mieltä, että heillä oli 11 lasta, joihin he laskivat myös kuolleena syntyneen Lydian, jota ei ollut kirkonkirjoissa.

torstaina, elokuuta 11, 2005

Syksy on ihana, sillä se tuoksuu sikalalle ja väriliiduille

Ratsastuskoululla huivi päässä

Ratsastuskoululla Torontossa. Tytär otti ratsastustunteja.

Mieheni sanoo, että hän pitää syksystä, koska syksyn lehdissä on mukava sikalan tuoksu. Hänen kotonaan oli sikoja, ja hän kävi niitä ihailemassa lapsena. Sikojen ihailu on jalo harrastus. Sen tietää jokainen, joka on nähnyt telkkarista Agatha Christien murhajutun, jossa on erinomainen repliikki: “There’s a body in the library”. Tarinan aatelisherra marssii aina pahalla tuulella ollessaan kivääri olallaan muka metsästämään, mutta meneekin juttelemaan sioilleen.

Minulla syksy liittyy kouluun, alaluokkiin, jolloin nautti siitä, että pääsi taas kouluun. Minä halusin kouluun. Siellä oli paksuja väriliituja, joita ei saanut mistään muualta. Ne tuoksuivat hyvälle. Aikuisena tunnistin saman tuoksun työtoverini hajuvedestä. Se oli santelipuun tuoksu. Koulussa oli myös hauraita savunharmaita ja pastellinsävyisiä piirustuspapereita. Siellä harjoiteltiin näytelmiä joulu- ja kevätjuhliin, siellä laulettiin kuorossa itkettävän ihania lauluja ja siellä luettiin runoja.

Kävin kauan sitten myös ratsastuskoulua alkeiskurssin verran. Silloinkin oli syksy. Oli kauniita hevosia syksyisessä metsässä ja tuoksui kirpeän raikkaalle. Mielen taustalla on eräs epämiellyttävä mielikuva: ensimmäisellä ratsastustunnilla kaunis ruskea Debiza tunnistaa minut heti lepsuksi hevosmieheksi ja laukkaa minusta piittaamatta niitylle syksyistä kasvillisuutta maistelemaan. No, sitten sain harmaan ja kiltin Samin, jonka selästä en pudonnut missään vaiheessa. Sami oli ystävällinen opettaja. Sellaisen aloittelija tarvitsee.