Tapaninajelu

Sleigh ride, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tonttutyttöjen tapaninajelu. Iso reki ja hevoset kirpputorilöytöjä, pieni reki mieheni veljen tekemä.

Perinne leivässä

old tradition, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Hämmästyin kovasti, kun näin tsekkiläisessä leivässä ristin. Sehän on vanha perinne, joka on siellä säilynyt. vrt englantilaiset 'hot cross buns', joita leivotaan pitkäksiperjantaiksi [Good Friday].

lisäys
on monia syitä laittaa viillokset leipään. Ensinnäkin silloin lämpö läpäisee paksuimman osan leivästä, ja se kypsyy paremin. Koska viillos on ristinmuotoinen, se liitettiin uskontoon katolisissa maissa, ja sitähän olivat kaikki Euroopan maat ennen uskonpuhdistusta. Löytämäni blogikirjoitus selostaa, että laittamalla risti leipään kiitettiin ruoasta.

Leipä oli tärkeä entisajan ihmisille, Suomessakin on ollut tapana siunata leipä, jotta ruokaa riittää.

Ristinmerkin tekemiseen ja ristin laittamiseen leipään liittyi ajatus pahan karkottamisesta. Mukana oli taikauskoakin.  Leipä voidaan murtaa kauniisti, kun siinä on risti.
Ristin laittaminen pääsiäisen leivonnaisiin on yleinen tapa monissa  maissa.

Lisäksi voin mainita, että kuvassa oleva leipä on belgialaisen firman tuote, elsassilainen maalaisleipä.

ja samanlaisia leipiä Suomessa

Kommentteja: Titanic-elokuva, neuleet, perinneruuat

1.

Arleenan blogiin, jossa kaunis kuva aiheesta Eräs elokuva.

 Hienot kuvat, sopivat menetetyn maailman tunnelmaan. 

Elokuvan ajankuvaus oli loistava. Heti alussa tuntui, että nyt lähdetään aikamatkalle. Loppuratkaisun moraalisuudesta voisi keskustella: oliko naisella oikeus pitää jalokivi, joka olisi pelastanut entisen sulhasen hengen lama-aikana, jolloin tämä menetti kaiken? Kihlalahjathan tulee palauttaa kihlauksen purkautuessa. Tämä puoli ei ollut syvällistä, mutta ulkoiset seikat hienoja. Jos ote oliis ollut syvällisempi, Titanic olisi suurempi elokuva.

2,


40 vuotta Ruotsissa asuneen entisen turkulaisen Hannelen Paratiisiin: 
Ihmiset omivat nykyään kaupunkinsa aivan uudella ja piristävällä tavalla [patsaiden ym koristaminen neuleille, vrt Tuomiokirkon portaat Helsingissä). Se merkitsee sitä, että ollaan jo kaupunkilaisia, ei vain maalaisia, jotka ovat harhautuneet kaupunkiin.


3.
samaan, kirjoitukseen Läskii:
Mieleen tulevat kaikki ihanat perinneruuat, joita äitini laittoi. Mieheni oli nuorena hyvin laiha, ja äiti laittoi aina opiskeluajan joululomilla ja kesälomilla lihottavia herkkuja. Vastapaistettuja munkkeja en voinut vastustaa - en voi sietää niitä kylminä. 

Kalakukon kuori oli erinomaista tiristyksen kanssa. Kun olin lapsi, pidin mummon laittamista mykyletuista. Hän teki niistä ihan pieniä ja ohuita ja paitoi ne suoraan hellan päällä. Ihania. (Lihaa syötiin maalla harvoin.)

Kommentteja 2010/1 -perinteen säilyttäminen

Digiajan ihminen voi skannata kirjeitä ja kuvia, hän voi valokuvata vaikka sen vintin sisällön ennen kuin siivoaa sen ja vie esineet sinne minne ne kuuluvat hänen mielestään: kaatopaikalle, kirpputoreille, museoon, kotiinsa.

Onneksi osa ihmisistä on edelleen myös perinteen säilyttäjiä. Mistä tulevaisuuden ihmiset kirjoittavat mikrohistoriaa, jos nykyajan ihmiset hävittävät kaiken?

Tietenkin menneisyys säilyy myös muistoissa, jotka on tallennettu romaaneihin tai vaikkapa blogeihin.

Kommentti blogiin Kirjailijan häiriöklinikka, jossa Kirsti Elillä pohtii tällä kertaa romaanin näkökulmaa, minäkertojaa ja mm kirjeitä kertojan ajatusten välineenä.

Olisin voinut mainita myös muistelmat, jotka ovat erinomaisia lähteitä kirjailijalle.