Kuvissani on kahden kerroksen elämää Pohjolassa. Nordiska Museet.
Downton Abbey -kuvia
Todellisuus on usein fiktiota ihmeellisempää. Downton Abbeyn taustalta paljastuu kiinnostavia asioita. Ensinnäkin hämmästyttävin asia: TV-sarjan alun dramaattinen tapaus, turkkilaisen diplomaatin kuolema perheen tyttären makuuhuoneessa - sellainen todellakin tapahtui eräässä aateliskartanossa 1800-luvun loppupuolella. Julian Fellowes ja hänen vaimonsa kuulivat asiasta eräältä ystävältään, joka oli löytänyt isoäitinsä päiväkirjan.
Vaikka sarjan käsikirjoittaja Julian Fellowes on diplomaatin poika, aatelinen ja hänen aatelissukua olevan vaimonsa isosetä oli kuuluisa lordi Kitchener, taustalta löytyy kahden kerroksen väkeä, palvelijoista papistoon ja kuninkaallisia lähellä oleviin aatelisiin. Yhteyksien ja sisäpiirin juorujen määrä on luonnollisesti valtava!
Fellowes on paitsi käsikirjoittaja, myös näyttelijä. Myös Gosford Park on hänen kirjoittamansa. Downton Abbeyssä kiinnittää huomion siihen, että isäntäväen ja palvelijoiden suhteet ovat yllättävän välittömät, jopa läheiset. Se herättää kiistaa ja hämminkiä Englannissa. Toiset sanovat, että niin on ollutkin, tietysti aina perheen tavoista riippuen. Mutta toiset sanovat, ettei se voinut olla mahdollista: isännät olivat etäisiä ja kopeita - ja palvelijat haisivat!
Linna, jossa Downton Abbey filmattiin. ( Kuvia. Videoita Downton Abbey -sarjasta.)
Uskon, että kaikki haisivat ennen deodoranttien ja valmisvaateteollisuuden keksimistä. Muistan, kuinka ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioni 1950-luvun lopulla vaihto-oppilasvuonna heti Amerikasta Hollantiin tultuani oli: hollantilaiset haisivat kainalohielle. Amerikassa käytiin suihkussa joka päivä ja vaihdettiin vaatteita usein. Tietysti totuin pian hienhajuun, jota oli varmaankin kaikkialla Euroopassa vielä siihenkin aikaan.
Varsinainen syy hämminkiin Downton Abbeystä on usko englantilaisen luokkasysteemin jähmeyteen. Mutta ei se taida ihan niin jähmeää ollakaan. Julian Fellowes'in isoisänisä oli palveluskuntaa, työssä pienehkössä Penybont Hall-nimisessä aateliskartanossa Walesissa. Toiset ilkkuvat, ettei Fellowes olekaan 'oikea' aatelinen, ei tiedä, miten käyttäydyttiin metsästyksessä tai milloin missäkin. Olen lukenut huvittuneena blogeja ja nettikeskusteluja.
Penybont Hallissa tapahtui juuri se, mitä Downton Abbeyssä pelättiin: aatelisarvo ja sukutalo menetetään, kun ei löydy miespuolista perijää. Näin tapahtuu Fellowsin vaimon suvussa, nainen ei kelpaa jatkajaksi, ja suvun miespuolinen päämies on 90-vuotias. Asia ärsyttää Julian Fellowes'ia.
Kannattaa muistaa myös se, että Britannian tuleva kuningatar Kate (Middleton) on äitinsä puolelta kaivostyöläissukua. Ihmiset löytävät toisensa luokkaeroista huolimatta, ystävystyvät ja rakastuvatkin.
Fellowes'in Downton Abbey ja uusi Kahden kerroksen väkeä ravistelevat vanhoja käsityksiä kahteen suuntaan: paljastamalla yhtä hyvin luokkavihaiset ja kostonhimoiset palvelijat kuin snobit aateliset, mutta tuomalla esille myös ystävyyttä ja uskollisuutta yli rajojen. Uudessa kahden kerroksen väkeä - draamasarjassa näyttelevät ensimmäisen Kahden kerroksen väkeä kirjoittajat, joiden kummankin isovanhemmat ja vanhemmatkin olivat palveluskuntaa, kuten suurin osa englantilaisia 1900-luvun alussa. Palveluskunta piti pystyssä loisteliasta Edwardin aikaa, ja järkevät ihmiset arvostivat heitä, kuten Agatha Christie niin viisaasti kertoo muistelmissaan.
