Pidän kaupungin valoista.
My very old blog. Vuodesta 2005-
torstaina, tammikuuta 19, 2012
Kommentti: tyttö lukemassa vintillä
Kuva: Adelaide Claxton: Wonderland
Kommenttini:
Olin seitsemän vuotta vanha, kun muutin maalta kaupunkiin. Oli kova asuntopula. Saimme aluksi vain yhden huoneen sukulaisten talosta. Asuin samassa pikkupietarimaisessa pihassa monta vuotta vähän isommassa kodissa.
Naapurissa asui huoneen ja keittiön asunnossa toimittaja ja hänen opettaja-sisarensa. Veli asui kamarissa, sisar keittiössä. Heidän ullakkonsa eli vinttinsä, kuten Savossa sanottiin, oli täynnnä kirjoja ja lastenlehtiä. Kun opin lukemaan, aloitin lastenlehdistä. Toimittaja sai jatkuvasti arvostelijankappaleita, joita luin koko lapsuuteni ja kouluvuosieni ajan. En pysty kuvittelemaan, millainen ihminen olisin, jos ei olisi ollut tuota ullakkoa. Se oli niin kuin lumottu torni, josta avautuivat laajat maisemat. En ollutkaan köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa, sillä koko maailma oli minun.
Käsitteet "tyttö ullakoilla lukemassa", "nainen ullakolla" herättivät aikoinaan kiinnostavan keskustelun entisessä Kiiltomadossa.
ks.linkki [blogini lukija katso hakusana 'ullakko']
P.S. Ovatko kirjat siis kotini? Olen nimittäin muuttanut usein, ja eniten kodilta tuntuu kotimme Korkeavuorenkadulla, jossa asuimme 20 vuotta. Se oli kuudennessa kerroksessa, ja siinä mielessä niin kuin ullakko tai vintti. Eräs toinen usein muuttanut, Aarne Siiralan vaimo Kaisa sanoi, että kun kirjahylly ja ruokapöytä ovat paikallaan, silloin ollaan kotona.
Klikkaa hakusanaa 'ullakko', jossa lisää tytöstä ja naisesta lukijana.
Amaryllis kestää
Tämä uusi kukinta alkoi jo 7.1.. Katkaisin varren ja laitoin kukan maljakkoon, sillä varsi oli liian hontelo kestämään tulevien kukkien painon. Kolme kukkaa tuli, ja kaksi on vielä jäljellä. Kukat ovat koko ajan haalistuneet.
Pyry Helsingissä
Lumi lentää niin, että voi tuskin ottaa valokuvaa avatusta ikkunasta. Yksi urhoollinen ihminen kävelee reippaasti kadulla.
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)