Kommentteja vuodelta 2005

Eläintenoikeudet 3/2005:

29.03.2005 –

Amerikkalainen filosofi ja ympäristönsuojeluntutkija Walter Simpson sanoi minulle eräässä vegetaristien kongressissa, jossa haastattelin häntä: "Nimenomaan se, että ihminen on korkeampi kuin eläin, valvoittaa hänet kohtelemaan eläimiä eettisesti korkeatasoisesti."

Jos ajattelemme ihmisen vain yhdeksi eläimistä, voimme elimistömme rakenteeseen vedoten sanoa, että meidän kuuluu syödä myös lihaa - kuten muutkin kaltaisemme eläimet.

Ihmisten on ihan pakko vähentää eläinten käyttämistä ravinnoksi. _Ei ole yksinkertaisesti tilaa_ kasvattaa sellaista määrää karjaa, jota ainakin yletön lihansyönti vaatisi.

Ehkä meri on ratkaisu ongelmaan. Syönkin enimmäkseen kasvisruokaa, mutta myös merten (en pahoin saastuneen Itämeren) antimia.

Keräilytaloudessa eläneet lienevät olleet ihmiskunnan terveimpiä. Näin väittää Fernandez-Armesto kiinnostavssa kirjassaan "Food. A History" vedoten Marshall Sahlinsiin ("Stone-age Economics") ja Jack Harlaniin. Hän sanoo, että 90 prosenttia maailman väestön ravinnosta tulee nyt jo kasviksista. Kun siihen lasketaan merenelävät, lihaa ei taideta sittenkään syödä kovin paljon.

Siis pähkinöitä, juuria ja pieneliöitä napsimaan niin kuin survival-kursseilla tehdään.

Musiikki  3/2005:

Mayday –blogiin: Sivupolkujen ihanuus

Kommenttini 23.2.2005

Izumi Tateno soittaa usein näiden Sibeliuksen varjoon jääneiden säveltäjien kappaleita. Minulle on läheinen Kaski, jota mieheni soitti koulupoikana, siihen aikaan kun tutustuimme.Izumi Tateno plays often these Belle Epoque Finnish composers who deserve more attention.

Kirjallisuus 6/2005:

Mette miettii: ”Vellamon lasten" isä  [Charles Kingsley]

Kommenttini:

Viktoriaanisten kirjailijoiden "mieltymyksen" lasten kuoleman kuvauksiin ymmärtää, jos muistaa, että vain osa lapsista jäi siihen aikaan eloon. Suuri osa kuoli jo varhaislapsuudessa.
Pienen nokipojan tarina on vaikuttanut moniin. Eräässä kirjassani torontolainen ajuri kertoo lapsuudestaan nokipoikana suomalaiselle Auroralle, joka on Torontossa sortovuosien aikana. Laitan sen pikkutarinan blogiini.

Historian henkilöt 7/2005:

Mette miettii: Rasputini  murha 12.7.2005

Kommenttini Kyllähän Rasputin on maailmanhistorian kiinnostavimpia henkilöitä. Hänessä oli niitä särmiä vähän joka puoleen. Oliko hän hiomaton timantti?

 Eläimet suurkaupungeissa 7/2005:

Veloenan blogissa 25.7.2005

1. On ihmeellistä, miten eläimet sopeutuvat elämään suurkaupungeissa. Eilen näimme TV:ssä ohjelman Pariisin metron heinäsirkoista, emigrantteja Afrikasta. Niillä on viihtyisää: lämmintä ja kosteaa.

Torontossa, joka on myös monimiljoonakaupunki,oli erityisen paljon eläimiä. Siihen vaikuttivat kaupungin syvät rotkot, jonne ei ole voitu rakentaa mitään.

Meillä oli pihassa pesukarhuja ja oravia, lähettyvillä liikkui kettukin.

Eräs pesukarhu kiipesi pilvenpiirtäjän seinää myöten, ja palokunnan piti tulla pelastamman se.

Myös New Yorkissa on paljon mitä yllättävimpiä eläimiä. Monet niistä viihtyvät ilmastointikanavissa.

2. 26.7.2005 Opossumia en ole nähnyt muualla kuin eläintarhassa, mutta vyötiäisen olen nähnyt Amerikassa leirintäalueella telttamme vieressä. Sitä kohtausta ei unohda.

Arkkitehtuuri ja historia 8/2005:

Tempus Omnia Revelat: Aelia Galla Placidia

5.8.2005

Kiinnostava kirjoitus. Galla Placidian mausoleumin alabasteri-ikkunasta näkyvän valon vuoksi 
kannattaa jo mennä Ravennaan.

Tädit vs. sedät 11/2005:

Ihmeekseni huomaan kommentoineeni vuonna 2005 ainakin kerran myös Kemppisen blogiin, hyvin lyhyesti.

Kemppinen  aloittaa kirjoituksensa kielloista ”Älä sylje lattialle”

”Olemme siirtyneet tätien valtakuntaan..”

Kommenttini 19.11.2005

Miksi ei setien?

Johon K. : Myös setien

Taide ja arkeologia 12/2005:

Marja-Leena Rathje: Avebury

Kommenttini 3.12.2005

Kun olin mieheni kanssa käymässä Stonehengessä, siellä ei ollut vielä aitausta ympärillä.

Opas kertoi kiinnostavan asian: kivet tuotiin uittamalla yksitellen jokea pitkin jostain kaukaa satojen kilometrien päästä joen yläjuoksun tienoilta. Lautassa oli syvennys, joten kivi oli osittain veden sisällä, mikä vähensi sen painoa. Rakentaminen kesti varmaankin kauan. Ennen oli aikaa.

Photo Friday: 'Raw'

Fresh seafood at the market in Split, Croatia.
Tuoreita merenantimia Splitin kalatorilla Kroatiassa.
Photo Fridayn teema on tällä viikolla sana 'raw'. Katso, miten sitä on tulkittu.

 

 Suuri halli täynnä kalaa, katkarapuja, mustekaloja.

 

larger size 

Kommentti: Kallis laukku

Karkki kirjoittaa muodista.
Kommenttini:
Minulla on yksi kallis olkalaukku. En ostanut sitä merkin vuoksi vaan siksi, kun se oli kaikkein kevyin. Laukut painavat nimittäin yllättävän paljon, pienetkin, sillä niihin laitetaan kaikenlaisia metallikoristeita. Hyvä merkki näyttää myös kestävän. Kuka hyvänsä sen teki, teki hyvää työtä. Toivon, että hän sai kunnon palkan.

Klikkaa hakusanaa 'veskat' ja näet edellisen kevyen (mustan) laukkuni ja muita laukkujani. Kirpputorilta ostettu muutaman markan/euron laukku voi olla yhtä mieluinen. Ks. kuva alla.

Mitä mieltä Facebookista?

Kuvassa bloggaava Ganesha.
Iineksen blogikirjoitukseen Miten täynnä epätoivoa Google onkaan

(Intialainen Ganesha auttaa tietokoneen käyttäjiä. Myös katolisilla on pyhimys, joka suojelee tietokoneen käyttäjiä. Vantaan Lauri kertoo 560-636 eläneestä Isidoruksesta näin.

1. Kommentti. Iines, olen ajatellut ihan samaa. Blogit ovat näivettymässä.

Tule FB:iin. Siellä on hyvä laiskotella, sillä hyvin tärkeitä ovat siellä valmiit kuvat, joita siellä liikkuu. Ne ovat kuin postikortteja, joihin voi liittää lyhyen viestin, kun haluaa ja ilahduttaakin, jopa naurattaa ystäviään tai tuoda syvällisiä ajatuksia. Itse ottamiani valokuvia en sinne paljoa laita, sillä olen vielä epävarma siitä, mitä FB niillä tekee.

Joillakin on valtavasti kavereita, mutta toiset taas haluavat pitää ryhmän pienenä. Sanataiturina kohottaisit FB:n tasoa.

2.
P.S. Olen FB:ssä omalla nimelläni. Olen lisännnyt siihen vielä sanan Finland, koska minulla on Ruotsissa täyskaima. Eihän niin olisi tarvinnut tehdä, mutta ajattelin, että se selventää asiaa hiukan.
https://www.facebook.com/anna.amnell.finland

3. Kommentti
Voit olla molemmissa. Käydä siellä missä milloinkin haluat. Minulle FB on ollut kaikkein ensimmäiseksi kommunikointia ulkomailla asuvien sukulaisten kanssa, kuin hymy tai vilkutus tai muutama sana. Sähköpostissa voi kirjoittaa pitemmän viestin, voi soittaakin välillä.
 Kommunikointi on enimmäkseen kohteliasta arkea Pohjois-Amerikan tyyliin.
FB on hyvä tapa kommunikoida myös matkoilla saatujen tuttavien kanssa. Tapasin erään intialaisen naisen Prahan rautatieasemalla ja innostuimme juttelemaan vähäksi aikaa odotellessamme kumpikin juniamme. Minusta on hauskaa seurata, mitä hänelle kuuluu. On mystinen tunne kun toisella puolen maapalloa oleva sukulainen tai tuttava "tykkää" mielipiteestäni tai laittamastani kuvasta muutaman minuutin kuluttua. Tuntuu että ollaan samassa huoneessa.
Pidän noista kuvista hyvin paljon. Ne ovat läheltä ja kaukaa, valokuvia paikoista, joissa en tule koskaan käymään, mutta jotka tulen muistamaan, sillä ihminen oppii parhaiten, kun käyttää jotakin sanaa tai symbolia toisen kanssa. Pidän myös eri puolilla maailmaa olevista lehdistä jaelluista pilapiirroksista, artikkeleissta ja kuvista. Se on yhteistoimintaa, jossa kaikki saavat enemmän kuin jos toimisivat yksin.
Me suomalaiset olemme jöröjä ja jopa vihaisen näköisiä. Ei ole haitaksi olla välillä ystävällinenkin.
Blogeissa voi sitten murjottaa tai purkaa kiukkuaan.:)
Suurin ongelma on epätietoisuus FB:n suunnitelmista. Siksi ihmiset ovat varovaisia ja tyytyvät muutaman sanan viesteihin. On parasta valita FB-ystävät harkiten, välttää jos tietää jo ennalta, että tulee ongelmia, lopettaa yhteys, jos se ei toimi. Siinä mielessä FB muistuttaa normaalia elämää, joss vältetään turhia konflikteja.

Värikollaasit 87: Old Dalmatia

Photos and collage: Anna Amnell. Croatia: Trogir (lisää kuvia) and Dubrovnik (ilmakuva lentokoneesta)
Värikollaasit 87 kesäekstra

larger size