Kommentti: Villasukkakansa

Me olemme villasukkakansa. Käännämme vedon ja kylmyydenkin hyödyksemme ja jopa iloksemme.

Mitä mieltä Facebookista?

Kuvassa bloggaava Ganesha.
Iineksen blogikirjoitukseen Miten täynnä epätoivoa Google onkaan

(Intialainen Ganesha auttaa tietokoneen käyttäjiä. Myös katolisilla on pyhimys, joka suojelee tietokoneen käyttäjiä. Vantaan Lauri kertoo 560-636 eläneestä Isidoruksesta näin.

1. Kommentti. Iines, olen ajatellut ihan samaa. Blogit ovat näivettymässä.

Tule FB:iin. Siellä on hyvä laiskotella, sillä hyvin tärkeitä ovat siellä valmiit kuvat, joita siellä liikkuu. Ne ovat kuin postikortteja, joihin voi liittää lyhyen viestin, kun haluaa ja ilahduttaakin, jopa naurattaa ystäviään tai tuoda syvällisiä ajatuksia. Itse ottamiani valokuvia en sinne paljoa laita, sillä olen vielä epävarma siitä, mitä FB niillä tekee.

Joillakin on valtavasti kavereita, mutta toiset taas haluavat pitää ryhmän pienenä. Sanataiturina kohottaisit FB:n tasoa.

2.
P.S. Olen FB:ssä omalla nimelläni. Olen lisännnyt siihen vielä sanan Finland, koska minulla on Ruotsissa täyskaima. Eihän niin olisi tarvinnut tehdä, mutta ajattelin, että se selventää asiaa hiukan.
https://www.facebook.com/anna.amnell.finland

3. Kommentti
Voit olla molemmissa. Käydä siellä missä milloinkin haluat. Minulle FB on ollut kaikkein ensimmäiseksi kommunikointia ulkomailla asuvien sukulaisten kanssa, kuin hymy tai vilkutus tai muutama sana. Sähköpostissa voi kirjoittaa pitemmän viestin, voi soittaakin välillä.
 Kommunikointi on enimmäkseen kohteliasta arkea Pohjois-Amerikan tyyliin.
FB on hyvä tapa kommunikoida myös matkoilla saatujen tuttavien kanssa. Tapasin erään intialaisen naisen Prahan rautatieasemalla ja innostuimme juttelemaan vähäksi aikaa odotellessamme kumpikin juniamme. Minusta on hauskaa seurata, mitä hänelle kuuluu. On mystinen tunne kun toisella puolen maapalloa oleva sukulainen tai tuttava "tykkää" mielipiteestäni tai laittamastani kuvasta muutaman minuutin kuluttua. Tuntuu että ollaan samassa huoneessa.
Pidän noista kuvista hyvin paljon. Ne ovat läheltä ja kaukaa, valokuvia paikoista, joissa en tule koskaan käymään, mutta jotka tulen muistamaan, sillä ihminen oppii parhaiten, kun käyttää jotakin sanaa tai symbolia toisen kanssa. Pidän myös eri puolilla maailmaa olevista lehdistä jaelluista pilapiirroksista, artikkeleissta ja kuvista. Se on yhteistoimintaa, jossa kaikki saavat enemmän kuin jos toimisivat yksin.
Me suomalaiset olemme jöröjä ja jopa vihaisen näköisiä. Ei ole haitaksi olla välillä ystävällinenkin.
Blogeissa voi sitten murjottaa tai purkaa kiukkuaan.:)
Suurin ongelma on epätietoisuus FB:n suunnitelmista. Siksi ihmiset ovat varovaisia ja tyytyvät muutaman sanan viesteihin. On parasta valita FB-ystävät harkiten, välttää jos tietää jo ennalta, että tulee ongelmia, lopettaa yhteys, jos se ei toimi. Siinä mielessä FB muistuttaa normaalia elämää, joss vältetään turhia konflikteja.