Uskaltaudu astumaan menneisyyteen.

Jos olisin ryhtynyt tutkimaan sukuani, esivanhempiani perinteisellä tavalla, olisi varmaankin kulunut 30 vuotta, jotta olisin saanut selville niin paljon, kuin nyt on selvinnyt. Näinhän on tapahtunut monilla sukututkimuksen veteraaneilla. DNA-testit GENI ja Internet ovat paljastaneet salaisuuksia ja tragedioita, samoin iloisia asioita. Uskaltaudu astumaan menneisyyteen.
Kollaasissa äitini vanha nuoruudenkuva edustamassa esiäitejäni.

Sara Wacklinin kuva kertoo siitä, mitä muuta etäsukulaiseni ja esiäitini ovat tehneet kuin kulkeneet tuvan ja navetan väliä ja synnyttäneet ja hoitaneet lapsiaan - molemmat työt merkittäviä ja tärkeitä elämän säilyttämiselle ja jatkumiselle sukupolvesta toiseen. En arvannut, mitä paljastuisi, kun lähetin DNA-näytteeni tutkittavaksi ja ryhdyin tutkimaan sukujuuriani. Kiitos esivanhemmat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sara_Wacklin

Taas talteen kommentteja

Viihtyisä kahvila kirjakaupan yläpuolella Pietarissa vastapäätä Kazanin katedraalia. Niin paljon voimakkaita tunteita liittyy tähän paikkakuntaan ja katedraliin, joka oli välillä ateismin museoksi alennettuna.

omia kommenttejani Facebookissa,

Elämän kovuus ja lohdutukset: 
tee
Minulla tavallinen tee vie yöunet varsinkin, jos juon sitä illalla. Kahvista en pidä, mutta koetan juoda pikkuisen eli muutaman ruokalusikallisen verran sen terveysvaikutusten vuoksi. Maitoon laitettu oikea kaakao ei unia, mutta pitää suklaanhimon kurissa. Suklaa on minun paheeni.

kahvi ym
On nykyään vaikeaa tietää, mitä pitäisi syödä ja juoda, kun tutkimukset mainostavat kukin omia nerouksiaan. Cofeiini on useimmille meistä mieluisaa muodossa tai toisessa. Elämä on lyhyt, ja meno usein kovaa ja kuoppaista. Oloa voi parantaa kohtuullisella määrällä suhteelllisen vaarattomia piristysaineita. Allegian vuoksi olut ja punaviini ovat minulle mahdottomia. Jää vain suklaa. 　 Tupakasta en ole koskaan - onneksi- pitänyt, en sen hajustakaan Vain kadulla kulkeva vanhamies voi tuoda sikarintuoksullaan nostalgisia muistoja isoisän piipunpoltosta. Luin jostain, että elämä oli keskiajalla niin kovaa, että ihmiset eivät kestäneet sitä ilman olutta. Meidän aikammekin on kovaa, kun jopa totaalinen maailmanloppu voi olla vain muutaman napinpainalluksen päässä.

Iisalmi Helsingissä kioskin iisalmelaisen panimon vehnäolut-seinämainoksessa. Kirkon torni on liian korkea,koivukuja on muuttunut kuusikujaksi ja Koljonvirran puusilta on muuttunut kivisillaksi. Partala on purettu, jossa Sandels eineellä istui. Kauppila tuhoutui sodassa, vain aitta on jäljellä museon pihalla ja mielessäni laulu, jota ukkini lauloi mummonsa mummosta tms. Kauppilan Tiinasta, joka "kahvia keitti kahdella suurella pannulla".

Selailin taas Matti Klingen kirjaa Iisalmen ruhtinaskunta, joka on oikeastaan 600-sivuinen sukututkimus, sillä kirjoittaja Matti Klinge on lukuisten Iisalmella useina vuosisatoina vaikuttaneiden sukujen jälkeläinen. Iisalmi on ollut täysin unohtumassa, sitä ei näy sääkartoissakaan. Viime aikoina iisalmelaiset ovat piristyneet ja alkaneet arvostaa kotikaupunkiaan. 




Yli kymmenen vuotta sitten syöpään kuollut pikkusiskoni sylissään ainoa lapsensa, taustalla   pikkupojan suvun entisen kartanon koivukuja. Talo on purettu. Senkin talon purkaminen on yksi luku Iisalmen ja sen lähiseudun purettujen talojen surullista historiaa.

Oma koti kullan kallis

Myös blogi ja FB-sivu.

Aiheellista toistaa: miksi bloggaan?

"Aina kun mietin, olenko tänään hengissä vai välittävätkö aistini vain jotain jälkikuvaa elämästä, katson verkosta päivän blogiani. Jos sellainen löytyy, kysymyksessä on vahva aihetodiste elämän jatkumisesta. Kirjoitan – siis olen olemassa."
Päivän Kemppinen

"Niin kauan kuin on elämää, kertomukseen tulee lisää kokemuksia."
Markku Lehto: "Vanhuus pitää ymmärtää elämän kertomuksena." - Päivän Hesari

Blogimaailma on nukuksissa. Tähän aikaan vuodesta se johtuu kesälomista, mutta sitä on nähtävissä muutenkin. Itse kullekin tulee kiusaus lopettaa bloggaaminen. Mutta blogi on tärkeä pelkästään kuvallisena päiväkirjanakin. Kommenttini FB:ssa

Netissä sattuu ja tapahtuu: historiaa

Kustaa II Aadolf ja kuningatar Maria Eleonora

Avaan tietokoneen, olen olemassa, mitään katastrofia ei ole tapahtunut maailmassa.  Ajattelen olen olemassa (”Cogito, ergo sum” ), kirjoitti  1630-luvulla René Descartes. Luen, että arvostamani  tutkija MirkkaLappalainen sai Tieto-Finlandia-palkinnon 1600-luvun tutkimuksesta (Pohjolan leijona – Kustaa II Aadolfin Suomi), joka käsittelee nuorena kuollutta Kustaa II Aadolfia (1594-1632). Kustaa Aadolfin 22-vuotias tytär kuningatar Kristiina kutsui Ruotsiin Descartesin (k. 1650 Tukholmassa). Olen aina ajatellut, että Pohjolan kylmä ilmasto tappoi Descartesin.  Wikipedian mukaan syynä saattoi olla se, että nuori kuningatar halusi opiskella filosofiaa varhain aamulla ja Descartesille tuli univajetta. Tai ehkä arsenikki oli syynä, kirjoittaa Wikipedia. Lappalaisen kirja varmaankin kertoo uusimman tiedon.

Olin ajatellut aina, että Kustaa II Aadolf oli vanha mies kuollessaan, mutta hän oli vain hyvin tukeva, sanoisinko vatsakas, mistä vaikutelma on syntynyt. Luen eräästä blogista soturikuninkaan traagisesta kuolemasta.

Yritän selvästikin paeta kirjoittamista netin syvyyksiin.. Olen tuhlannut jo pari tuntia netissä vaelteluun. (Vaeltelun alkusyynä oli eräs Facebookissa näkemäni hauska kuva tietokoneen ääressä istuvasta 2010-lukulaisesta.)

(Facebookissa kirjoitettua)

Kevät ja takatalvi

Kevät ja takatalvi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

When it rains it pours, sanoo englantilainen eli vaikeudet tulevat ryöppynä. Onneksi ei mitään vakavaa, mutta harmillista.

Jonkinlainen flunssa on puhjennut, ja tyypillisesti oireet ovat aika lieviä, mutta olo on flunssaisen pöhkö ja olen väsynyt. Onneksi nukun kunnolla.

Toiseksi: en arvannut, miten kova työ on muokata yli 20 vuotta vanhoja käsikirjoituksia sellaiseksi yhdistelmäksi, että se vastaa aikaisempia jo ilmestyneitä kirjoja ja toisaalta sisältää tarpeellisia muutoksia.

Kolmanneksi jotain, mikä vaikuttaa tähän bloggaamiseen : Flickr ilmoitti juuri äsken kohteliaasti, että se ei "tue" enää kuvien lähettämistä Bloggeriin, mikä on ollut minullekin erityisen tärkeää, nimenomaan tällainen suora lähetys. Vain Facebookiin ja muuutamiin muihin. Suuret firmat kamppailevat ja liittoutuvat, ja me niiden asiakkaat olemme aikamoisessa höykytyksessä, kun kaikki muuttuu ja vaikeutuu koko ajan.

Ja neljäs juttu: otsikossa näkyvä takatalvi.

Jotain hyvää: löysin laaksokuvan yhteisnidokseen! En joudu rasittamaan omassa ansiotyössään liikatyöllistettyä kuvittajaani tällä kertaa. Hyvä asia on myös se, että tietokoneeni ei olekaan rikki. Vika oli Flickrissä.

Kommentti: Facebook, blogit, poistot

A graffiti in Helsinki. Photo: Anna Amnell
Iineksen blogissa kommenttien poistamisesta:
En puhunut edellä ensimmäisessä kappaleessa blogeistani, vaan Facebook-sivuistani. Poistan vähitellen useimmat kuvat ja omat mahdolliset lyhyet kommenttini niihin. Jos jokin Facebookin sivullani oleva kuva on tuonut muiden pitempiä kommentteja kuin vain 'tykkäämisen', jätän yleensä sellaisen kuvan. Jätän myös joitakin kuvia, sekä yhteiskäytössä olevia että omia, jos niillä on jokin erityinen merkitys minulle. Näiden poistojen tarkoitus on seuraava: Facebook on koko ajan muutoksessa. Jos siihen tulee suuria ongelmia, haluan ehkä lopettaa tilini. Mutta vaikka lopettaa tilin, kuvat ja kirjoitukset jäävät, jollei niitä ole poistanut yksitellen. Näin ainakin neuvottiin eräässä lehdessä. On suuri työ poistaa yhdellä kertaa kymmeniä, ehkä satoja kuvia ym.

 Poistan blogeistani aina asiattomat kommentit. Blogi on niin kuin sanomalehti, ja bloggaaja on sen päätoimittaja, joka vastaa juridisestikin sen sisällöstä. Laitan yleensä muiden blogeihin kirjoittamani tärkeimmät kommentit talteen, sillä muillakaan bloggaajilla ei ole velvollisuutta säilyttää kommentteja, ei edes blogiaan.

Mitä mieltä Facebookista?

Kuvassa bloggaava Ganesha.
Iineksen blogikirjoitukseen Miten täynnä epätoivoa Google onkaan

(Intialainen Ganesha auttaa tietokoneen käyttäjiä. Myös katolisilla on pyhimys, joka suojelee tietokoneen käyttäjiä. Vantaan Lauri kertoo 560-636 eläneestä Isidoruksesta näin.

1. Kommentti. Iines, olen ajatellut ihan samaa. Blogit ovat näivettymässä.

Tule FB:iin. Siellä on hyvä laiskotella, sillä hyvin tärkeitä ovat siellä valmiit kuvat, joita siellä liikkuu. Ne ovat kuin postikortteja, joihin voi liittää lyhyen viestin, kun haluaa ja ilahduttaakin, jopa naurattaa ystäviään tai tuoda syvällisiä ajatuksia. Itse ottamiani valokuvia en sinne paljoa laita, sillä olen vielä epävarma siitä, mitä FB niillä tekee.

Joillakin on valtavasti kavereita, mutta toiset taas haluavat pitää ryhmän pienenä. Sanataiturina kohottaisit FB:n tasoa.

2.
P.S. Olen FB:ssä omalla nimelläni. Olen lisännnyt siihen vielä sanan Finland, koska minulla on Ruotsissa täyskaima. Eihän niin olisi tarvinnut tehdä, mutta ajattelin, että se selventää asiaa hiukan.
https://www.facebook.com/anna.amnell.finland

3. Kommentti
Voit olla molemmissa. Käydä siellä missä milloinkin haluat. Minulle FB on ollut kaikkein ensimmäiseksi kommunikointia ulkomailla asuvien sukulaisten kanssa, kuin hymy tai vilkutus tai muutama sana. Sähköpostissa voi kirjoittaa pitemmän viestin, voi soittaakin välillä.
 Kommunikointi on enimmäkseen kohteliasta arkea Pohjois-Amerikan tyyliin.
FB on hyvä tapa kommunikoida myös matkoilla saatujen tuttavien kanssa. Tapasin erään intialaisen naisen Prahan rautatieasemalla ja innostuimme juttelemaan vähäksi aikaa odotellessamme kumpikin juniamme. Minusta on hauskaa seurata, mitä hänelle kuuluu. On mystinen tunne kun toisella puolen maapalloa oleva sukulainen tai tuttava "tykkää" mielipiteestäni tai laittamastani kuvasta muutaman minuutin kuluttua. Tuntuu että ollaan samassa huoneessa.
Pidän noista kuvista hyvin paljon. Ne ovat läheltä ja kaukaa, valokuvia paikoista, joissa en tule koskaan käymään, mutta jotka tulen muistamaan, sillä ihminen oppii parhaiten, kun käyttää jotakin sanaa tai symbolia toisen kanssa. Pidän myös eri puolilla maailmaa olevista lehdistä jaelluista pilapiirroksista, artikkeleissta ja kuvista. Se on yhteistoimintaa, jossa kaikki saavat enemmän kuin jos toimisivat yksin.
Me suomalaiset olemme jöröjä ja jopa vihaisen näköisiä. Ei ole haitaksi olla välillä ystävällinenkin.
Blogeissa voi sitten murjottaa tai purkaa kiukkuaan.:)
Suurin ongelma on epätietoisuus FB:n suunnitelmista. Siksi ihmiset ovat varovaisia ja tyytyvät muutaman sanan viesteihin. On parasta valita FB-ystävät harkiten, välttää jos tietää jo ennalta, että tulee ongelmia, lopettaa yhteys, jos se ei toimi. Siinä mielessä FB muistuttaa normaalia elämää, joss vältetään turhia konflikteja.

Internet ja ihmissuhteet

Naamiot, originally uploaded by Anna Amnell.

Ystävyyttä vai puukonheittoja hymyilevien naamioiden takaa?

Facebook on ollut syynä 33%:issa avioeroista Englannissa. Näin kerrottiin viime vuoden tilastojen perusteella. Edellisenä vuonna se oli ollut syynä 'vain' vähän yli 20 prosenttiin avioeroista.
Voiko Internet vaikuttaa niin paljon ihmissuhteisiin?

Olen lukenut siitä, että nettikiusaaminen on aiheuttanut teini-ikäisten itsemurhia. Mutta miten Internet vaikuttaa meihin aikuisiin, kaikkiin, jotka käytämme sitä?

Olen ollut mukana jollain tavoin Internetissä jo vuodesta 2003. Olin järkyttynyt siitä, kuinka rajua tekstiä netissä liikkui alkuaikoina. Internet on siistiytynyt pakon edessä.

Alussahan vastustettiin ankarasti rekisteröimispakkoa ja vaatimusta nimellä kirjoittamisesta. Nyt niihin on totuttu. Alussa nimimerkin käyttö tuntui hauskalta leikiltä. Kirjoitin itsekin nimimerkillä Tiger ystävälliseen Rihmaston foorumiin, jossa keskusteltiin kirjallisuudesta. Oikea nimeni oli kyllä näkyvissä. Mutta alusta asti kirjoitin nimellä muihin kirjallisuuspalstoihin.

Blogit

Kun perustin blogin Blogisisko kesällä 2005, käytin alussa 'Blogisiskoa' nimimerkkinäkin, mutta huomasin, että on parasta käyttää nimeä. Suosittelen sitä käytäntöä kaikille, sillä laki suojelee nimeä paremmin tiukan paikan tullen kuin nimimerkkiä.( Blogisisko on nykyään rekisteröity tavaramerkki. Se on hyödyllinen suoja.)

Edelleen monissa blogeissa sekä bloggaaja että kommentoijat käyttävät nimimerkkiä tai kommentoivat anonyymeina. Usein he lienevät tuttuja keskenään Internetin ulkopuolellakin, sillä Internetissä voi valita seuransa vielä tarkemmin kuin Internetin ulkopuolella. Todellisuudessa Internetissä ollaan hyvin klikkiytyneitä. Unelma erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamissta netissä on jäänyt unelmaksi. Voi myös sanoa, että kenenkään aika ei riitä hyvin laajaan nettiseurusteluun.

Koenko Internetin muuttaneen minua itseäni? Ehdottomasti. Olin ennen Internettiin astumistani ja alkuaikoina paljon pehmeämpi, avoimempi ja luottavaisempi ihminen kuin nyt. Olen tullut varovaiseksi. Hyvin harvat ystävistäni ovat mukana Internetissä. Osa on Facebookissa työnsä vuoksi.  Minullekin Internet on sekä työ että harrastus. Facebook merkitsee minulle ennen kaikkea kommunikointia ulkomailla asuvien ja usein matkoilla olevien lähiomaisten kanssa. Kannattaa harkita tarkoin, mitä laittaa Facebookiin. Silloin se on ihan hauska ja hyödyllinen.

 Jos jonkun avioliitto on hajonnut Facebookin vuoksi, syynä ovat olleet joko omat varomattomat kirjoitukset tai sitten juorut. Nimettömät kirjeet  eli"poison pen letters" eivät ole uusi keksintö.

Nauttikaamme blogeista ja muista Internetin hyvistä puolista niin kauan, kuin meillä on siihen varaa. Pelkään nimittäin, että nämä ilmaispalvelut eivät kestä loputtomiin. Pitäisi nähtävästi laittaa omiin blogeihinkin mainoksia. Ei niistä itselle kerry kuin pennosia, mutta ehkä ne auttaisivat Bloggeria ja muita pitämään yllä ilmaisia blogeja mahdollisimman kauan näinä taloudellisesti tiukkinakin aikoina.

Kiitos, blogiystävät. Kierrän blogeissanne aina kun ehdin. Hyvää jatkoa kesälle!

John Irving Facebookissa

Johanneksen kirkko, hotelli Torni ja Temppeliaukion kirkko (kuva alinna) esiintyvät John Irvingin kirjassa Until I find you.

Koska olen yksi John Irvingin lukemattomista Facebook-faneista (noin 80560), ilmestyi Facebook-sivulleni tänään muutamia viestejä John Irvingiltä. Otin sivulleni kuvan Irvingistä ja hänen vaimostaan. Hän on uskaltautunut tulemaan mukaan Facebookiin ensi kertaa juuri nyt, kun monet meistä miettivät, olisiko parasta jättää koko naamakirja.

Olen kiinnostunut John Irvingistä myös siitä syystä, että hän asui jonkin aikaa Torontossa. Viimeksi eräs torontolainen tuttavani kertoi hänen kyllä muuttaneen pois, en ole lukenut missä hän asuu nyt.

Olen kuitenkin kiinnostunut eniten hänen kirjoistaan. Ne ovat mielenkiintoisia, niissä on kiinnostavia henkilöitä ja paikkoja. Hän kertoo siitä, että edelleenkin haluaa kirjoittaa romaaneja. Hänellä riittää mielikuvitusta, joten hän ei tarvitse mitään faktiota, toden ja fiktion sekoitusta. Lisäksi hän sanoo, että viettää tylsää elämää. Kaikki eivät pidä hyvänä ideana sitä, että Irving ottaa lukijoihinsa yhteyttä jo paljon ennen kirjansa ja mahdollisen seuraavan kirjansa ilmestymistä. Mutta miksipä ei?

Ongelmia FB:ssä

Tiedoksi: En pysty kommentoimaan enkä vastaamaan viesteihin. Meni ohi t'ämä ongelma.

Uusi Facebook-tili

Tämä on uusi Facebook -osoite (päivitetty 6/2012)

Anna Amnell is on Facebook

Blogisisko ja kirjailija/Anna Amnell is on Facebook (www.facebook.com/anna.amnell.finland)
Useimmilla meistä on kaimoja, ja varsinkin Facebook paljastaa sen. Minullakin on siellä täyskaima, ruotsalainen nainen, ja hän lienee ehtinyt ensimmäiseksi sinne, sillä hänet löytää sieltä helposti nimeltä. Minä en ole erityisen aktiivinen Facebookissa, mutta kyllä minutkin sieltä löytää.

Amnelleja on paljon muualla maailmassa, on ollut jo 1500-luvulla Englannissakin. Lisäksi on kuvitteellinen fantasiaromaanien sankaritar Kahlan Amnell ja hänen sukunsa. Monet ovat näiden romaanien vuoksi ottaneet itselleen etunimeksi Amnellin.

Ensimmäinen vuosi Facebookissa

Vuosi 2010 Facebookissa oli tällainen.

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.
Facebook-osoitteeni (uusi, päivitetty 8/2012)

Kommentti: kirjat ja uusi teknologia

Kuvassa on kirjojeni henkilöitä kollaasissa
 Kuvitus: Matti Amnell

Tämä on kommenttini Facebookissa (uusi osoite: www.facebook.com/anna.amnell.finland)

Uusi teknologia ei ole vielä hallussani kuin pieneltä osalta.:) Kun ajattelen asiaa uudestaan, eihän sinne voi laittaa linkkiä johonkin keskusteluun, koska yleensä vain kunkin henkilön hyväksymät kontaktit (friends) voivat osallistau keskusteluun.

Mutta tässä on oma kommenttini:

Tällaistahan on tehty jo kauan muualla maailmassa. Tutustuin ensi kerran Shakespeareen lukemalla teini-ikäisenä sarjakuvakirjan  Julius Caesarista sanakirjan avulla. Nyt on mukaan tullut uusi teknologia. Kaikki, mitä kirjasta puhutaan tai sen ympärille tehdään, on vain hyväksi.

 Kun minua pyydettiin 11 vuotta sitten tekemään ensimmäisestä kirjastani lastenversio 8 vuotta sen ensipainoksen  ilmestymisen jälkeen, suhtauduin asiaan alussa vähän vastahakoisesti. Mutta sitten ajattelin, että joku sen kuitenkin vielä tekee, parasta että teen sen itse. 

Yllätyksekseni Aurora ei noussutkaan sen sankariksi, vaan sivuhenkilö  Molly, pieni palvelustyttö. Nyt vaikuttaa siltä, että lapsilukijat arvostavat sitä eniten koko kirjasarjasta  ainakin kirjaston tähtien lukumäärästä päätellen. Olkaamme avoimia uusille tuulille!

Kirjasta tehty peli tai elokuva voi tuoda sen laajemmalle joukolle tutuksi. Moni kirja kopistellaan historian pölystä siitä tehdyn elokuvan vuoksi.

Uskon, että Kaisan Hullusta luokasta tulee vielä TV-sarja. Tuijan kirjoista on jo tehty. Joku on suunnitellut jo ajat sitten Aurora-kirjoistakin elokuvaa. Mutta mistä rahat?

Kommentti: Facebook

Olen aivan äskettäin mennyt mukaan Facebookiin. (www.facebook.com/anna.amnell.finland) Syynä oli tyttäreni muutto ulkomaille ainakin puoleksi vuodeksi. Hänelle on kätevää ja pohjoisamerikkalaisittain luontevaa laittaa kuvia sinne ja kommunikoida hyvin laajan eri puolilla maailmaa asuvan tuttavapiirinsä, ystäviensä ja meidän sukulaisten kanssa Facebookin avulla.

Minusta FB on hyvin vaikea nimenomaan siksi, kun elämäni aikana kertyneet tuttavuudet, ystävät, kollegat, bloggaamiskontaktit jne ovat todellisuudessa omissa lokeroissaan, jotka eivät normaalisti kohtaa lainkaan!

FB:ssa täytyisi laittaa kaikki yhteen, vaikka heidän maailmankuvansa saattavat törmätä rajustikin. Minua ei häiritse se, että jollakin on täysin erilainen maailmankuva kuin minulla (paitsi aivan äärimmäiset tapaukset), mutta pelkään, että FB:ssa tulee ongelmia. Ehkäpä tästä syystä FB on kehittynyt aika pintapuolinen rupattelutyyli. Ainakin siltä vaikuttaa. Tyydyttääkö sellainen pitemmän päälle?

FB:sta voi olla tietenkin kovasti hyötyä monissa ammateissa. Tähän ryhmään kuulun osaltaan itsekin.

Sorminäppäryyden lisäksi täytyisi olla enemmän tietoa ja taitoa siitä, mitä voi tehdä, mutta sen säännöt ovat monimutkaiset ja epäselvät.