Joululahjoja

Joululahjoja, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulukukka Kanadan sukulaisilta. Taustalla sukulaisen Indonesiasta ostama joulahjatuliainen, kesämekko.











Sitten vaan Agatha Christien kanssa Matkalle maailman ympäri.

Tukea myös kotiäideille ja koti-isille

Kommentti

Totuus löytyy kyllä "kaurapuurosta" ja kotiäitiydestä/koti-isyydestä ainakin silloin, kun lapset ovat pieniä. Ei ole viisasta suhtautua väheksyvästi vanhempiin, jotka hoitavat itse lapsensa.

Suomalaiset lapset pärjäävät hyvin koulussa, mutta ovat monessa mielessä onnettomia kuten tiedämme. Vanhempien roolia tulisi tukea enemmän.

Suomalaisesta naisesta on tehty työmehiläinen. Nuoruus menee Suomen aineellisessa rikastuttamisessa. Feminismi ja kapitalismi yhdessä valjastavat hänet vetämään talouselämän vankkureita. Kun haluaa lapsen, onkin tullut liian vanhaksi siihen.

Työelämä on stressaavaa. Yhteiskuntamme on lapsivihamielinen.

Mitä tulee kotiäidin työhön, se on keskiraskasta ruumiillista kokopäivätyötä ja vaatii ihmiseltä paljon myös ihmissuhdetaitoja. Mutta kotiäitinä olo on myös onnellista  aikaa. Se kestää yleensä vähän aikaa, sillä lapsuus on lyhyt.

Suosittelen, että kannustetaan naisia ja miehiä kaikin tavoin nauttimaan lapsistaan, jos heillä on se onni, että he saavat lapsia. Lapsettomuus on nimittäin suuri suru monille naisille ja miehille, vaikka siitä ei Suomessa yleensä uskalleta edes puhua.

Hiukan kovaa realismiakin: Suomen väestörakenne kärsii edelleen lapsivihamielisyydestä ja kotiäitiyden ja yleensäkin perhe-elämän väheksymisestä, joka alkoi 1960- ja 1970-luvuilla.

Suomi, tilastot

http://www.findikaattori.fi/fi/16

Ja oma kokemus: Ne vuodet, jolloin olin kotiäitini lasteni ollessa pieniä - ja teini-ikäisiä siirtolaisuudessa- ovat olleet elämäni onnellisimmat.  Samaa sanoo mieheni vuosista, jolloin hän oli koti-isä.

2.


Hyvä A, ihminen on edelleen sama kuin ennenkin: hän etsii rakkautta, suurta rakkautta, ihmistä jonka kanssa hän voi elää lyhyen elämänsä. Useimmille ihmisille elämän suurin valinta on puolison valinta, vaikka mainoksissa väitetään, että se olisi asunnon osto.:)

Eikö "muunkinlainen ratkaisu" ole nykyään se vallitsevin kaava? Täytyy lukea klassikoita, jotta löytää muuta.

Jouluruusun terälehdet

IMG_6081, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Jouluruusun terälehdet ovat alussa lumivalkoiset, mutta ne saattavat muuttua vähitellen vaaleanpunaisiksi tai hennon vihreiksi.









Pakinaperjantai  318 'terälehtiä'

lisää jouluruusuja

Kortit kaappiin

Kortit kaappiin, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tänä vuonna laitettiin osa joulukorteista kaappiin, sillä muuta paikkaa ei ole. Säilytän yläosan vitriinissä ruusuastiastoa, jota käytän vain kesällä.

Arjen juttuja: Oletko siisti vai sottapytty?

Siivousvälineitä näyteikkunassa Olomoucissa, Tsekin tasavallassa

Kommentti --blogiin (poistettu blogi):

En usko, että tuohon vaikuttaa kotikasvatus. Samassa perheessä samalla kasvatuksella voi kasvaa sottapyttyjä ja täyssiistejä.

Enemmänkin johtunee luonteesta, temperamentista, millaisessa kodissa viihtyy, jos on nimittäin mahdollista valita. Jos on iso koti ja paljon säilytystilaa, voi pitää ainakin osan kodista täysin järjestyksessa. Vilkaisee vain "salia" välillä ovelta.

Nykyajan asunnot ovat yleensä pieniä, ja säilytystilaa vähän. Täytyy luopua suurin piirtein kaikesta kauniista ja elää kuin Shakerit, joilla oli tosin kauniit huonekalut ja käyttöesineet.

Me elämme nykyään kuin varastossa, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä ja muuta tavaraa siellä täällä. Kun aloin vähentää kirjoja, kirjat kostivat, ja selkäni tuli niin kipeäksi, että olen päättänyt "elää boheemina".

Eräässä kirjassa sanottiin, että on kahdenlaisia ihmisiä: toiset voivat pitää tavarat umpikaapeissa, toisten täytyy nähdä ne avohyllyissä. Jälleen Shakerit keksivät jotain: lipaston laatikoihin näki sivulta pienistä ikkunoista.

2.


Meillä äiti oli sitä mieltä, että kun minä käyn koulua, minusta tulee hieno rouva enkä joudu tekemään koskaan taloustöitä. Sellaista oli ollut hänen pikkuserkkujensa kotona.

"Muista sitten, ettet mene keittiöön häiritsemään. Keittäjä loukkaantuu", äiti neuvoi. Äiti oli ollut itse hienossa perheessä keittäjänä.

Mieheni kotona oli ollut aina kotiapulainen, kaksosten ollessa pieniä myös lastenhoitaja. Molemmat vanhemmat olivat opettajia. Poikaystäväni, myöhemmin mieheni, sanoi, ettei ollut nähnyt koskaan äitinsä luuttuavan lattiaa.

 Kun menimme naimisiin, emme osanneet kumpikaan edes keittää perunoita tai kananmunia. Ensimmäinen yhteinen ateria oli hernekeitto, joka saatiin säilykepurkista. Emme ole koskaan pingottaneet siivoamisessakaan.