Kosteutta orkideoille

Moisture for orchids, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Orkideat pitävät kosteudesta. Joskus aikaisemmin minulla oli tapana laittaa orkidearuukun alle iso lautanen, jossa oli hiukan vettä. Siitä nousi kosteutta kukille. Ruukuissa oli aluslautanen, tai ne olivat reiättömiä suojaruukkuja, sillä orkidea ei saa liota vedessä.

Nykyään teen niin, että jätän vesipullon pohjalle vettä seisomaan ja laitan pullon orkideoiden lähelle. Ne näyttävät pitävän tästä ideasta.
Moisture for orchids

Photo Friday: 'Dramatic'

elokuva, a photo by Anna Amnell on Flickr.

One evening I saw how they they were filming a scene for a movie.
Eräänä iltana näin, kuinka Helsingissä filmattiin jotain kohtausta elokuvaan tai mainospätkään,
Photo Friday: ''Dramatic'
(dramaattinen, myös draamaan liittyvä)

Helsingin talvi

Helsingin talvi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lunta ja jäätä täälläkin.




Meri on jäässä.

Kukkatilanne tammi 2014

Kaksi valkoista orkideaa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Orkideat kukkivat uudestaan pidettyään muutaman kuukauden taukoa, vasen 11.1.2014- , oikeanpuoleinen 18.12. 2013 - .

Täydessä kukassa edelleen valkoinen azalea (31.12.2013 -).  Jouluruusukin kukkii vielä, vähemmän kukkia jo.

Joulukukat: Valkeitten kukkien joulu : amaryllis, azalea, jouluruusu, joulutähti, orkidea.

Kommentti: Runoja ja romaaneja

 

John Irvingin kIrjassa "Kunnes löydän sinut" käydään välilä Helsingissä: Hotelli torni, Temppeliaukion kirkko, Johanneksen kirkko. Kuvassa hotelli Torni kuvatttuna yöllä ikkunastamme.

John Irving, Aila Meriluoto, Bo Carpelan, Ian McEwan

Leena Lumin blogin innoittamana

Yhteisiä suosikkeja [Leenan kanssa] : John Irving, jonka kirjoja suorastaan rakastan. Niissä on lämpöä, koko elämä rehevänä*, valloittavat juonet. Nuori Aila Meriluoto, hänen runonsa. Bo Carpelan, hieno kirjailija ja miellyttävä ihminen. "Axel" suosikkini. Carpelan ja Ian McEwan ovat minulle samalla tavalla suosikkeja kielen (Carpelan suomeksi, McEwan aina englanniksi) ja McEwan kirjojen rakenteen vuoksi. 

Kumpikaan ei ole minulle läheinen, sillä Carpelan kuvaa esim Alkutuulessa ja McEwan kaikissa kirjoissaan maailmaa karsittuna, täysin sekulaarina. Ja sehän on mahdotonta, sillä ainahan joku pohtii maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, ajattelee, vaikka ei saa, uskalla tai halua sanoa ääneen. 

Voiko syyttää kirjailijoita? Suomessa sekulaari maailma on monien mielestä ainoa "sallittu" maailma. Olen jopa nähnyt Helsingin kaupungin suuren julisteen Helsingistä, jossa ei ollut yhtään kirkontornia. En tunnistanut sitä Helsingiksi. Mistähän se oli kuvattu? 

Turistit ihmettelivät usein, kun kirkkoja ei ole merkitty turistikarttaan, esimerkiksi mahtavaa Johanneksen kirkkoa, jota turistit kuvaavat paljon.  (vrt. Charles Taylor: A Secular Age) Se on vähän sama juttu kuin joiden totalitaaristen valtioiden tapa pyyhkiä virallisista valokuvista epäsuosioon joutuneiden ja eliminoitujen henkilöiden kuvat pois.

Temppeliaukion kirkko, eräs suosituimmista nähtävyyksistä

2. kommentti:
Juuri tuo on loistavaa McEwanin juonissa [mitä hyvänsä voi tapahtua.]Luen hänen kirjojaan moneen kertaan alleviivaten. Hänen kirjansa vaikuttivat paljon ensimmäisen Lucia Olavintytär -kirjan rakenteeseen. Hänellä on vain hyvin synkkä maailmankuva kirjoissaan. En tiedä mitään hänestä ihmisenä [muuta kuin myöhemmin mainitsemani New Yorkerin artikkelin verran.]
3. kommentti:
Leena, sainhän minäkin tietää hänestä jotain erikoista. Hän "löysi" veljen, jonka olemassaolosta ei ollut tiennyt. 

Tähän astisten tietojeni mukaan ihmisen psykologiasta kätketty salaisuus ei olekaan kätketty perheen lapsilta. Jollakin tavalla he sen tietävät ja tekevät elämässään valintoja sen mukaan. McEwan on siis kokenut kaksi suurta tragediaa [vaimo lähti lapsen kanssa pois]. Ehkä ymmärrän nyt, miksi hän on aina niiin synkän näköinen ja miksi hänen kirjansa ovat niin karmeita - vaikkakin hyvin kirjoitettuja.

4.

MInä näin sen suuressa elokuvateatterissa. Hirveä shokki se lopussa oleva kohtaus. Mutta sellaisten järjestäminen on tämän kirjailijan tyylikeino. Se taitaa tehota. Mutta kyllä elämänvaiheetkin selittävät. The New Yorker -lehdessä kerrotaan Ian Mc Ewanista. Pitkä artikkeli.

Lue:
McEwanin outo elämä: Hänen vanhemmillaan oli tapana hylätä lapsensa. [The New Yorker, pitkä artikkeli McEwanista]