Old Olive Trees in Lokrum

Lokrum is an island in the Adriatic sea. It is near Dubrovnik.
Rakastan Lokrumin saarta ja sen vanhaa oliivilehtoa.
Photo Friday: From Nature

Villikyyhky eli muuttokyyhky aiotaan herättää eloon DNA:lla

Eräs syy, joka nopeutti päätöstäni ottaa uudet painokset Aurora-kirjoista, joista kolmas on nimeltään Aurora ja villikyyhkysten aika (1995 Kirjapaja). Omistin mielessäni ja välillä paperillakin kirjan maailman viimeiselle villikyyhkylle (passanger pigeon) Marthalle: 

 Kirjoitan yhteispainoksen lopussa lukijoille suunnatussa kirjoituksessa:

 --Luontoa ja 1900-luvun alun maailmaa symboloivat [Aurora-kirjoissa] villikyyhkyset eli muuttokyyhkyt. Pietari Kalm näki niitä 1700-luvulla Amerikan matkallaan  ”lentelemässä uskomattoman suurina parvina”. Ne lepäsivät puitten latvoissa, ja muuttokyyhkystä tutkimuksen kirjoittanut Kalm arveli niiden painon voivan kaataa erämaissa puita.

Vähän yli sata vuotta Kalmin matkan jälkeen muuttokyyhkyt olivat kuolemassa sukupuuttoon. 1900-luvun alussa niitä nähtiin enää harvoin. Pian niitä ei ollut yhtään jäljellä. --Tätä kirjoittaessani luen, että Pohjois-Amerikassa aiotaan herättää muuttokyyhky eloon 1800-luvulla kuolleen kyyhkyn DNA:n avulla. Tämä uutinen herätti mielessäni monenlaisia tunteita.

Kirjan ja ruusun päivänä 2014: Lukijalle,  sivulla Vaahteralaakson Aurora 2014, sivu 361

Lue ja katso video deextinction - puolesta ja vastaan, miten villikyyhky elvytetään

Toronton Royal Ontario Museum on mukana yrityksessä

Kirjoitin maaliskuussa Aurora-blogissa samasta aiheesta.

Virallisesti viimeinen villikyyhky nähtiin Ontariossa 1800-luvun lopulla. Niitä oli vielä Amerikan puolella. Näkikö Aurora vuonna 1906 keväällä muuttolintujen joukossa muutaman villikyyhkyn? Fiktiossa on kaikki mahdollista:

"Puiden latvat olivat mustanaan muuttolintuja. Ne olivat tulleet etelästä Ontariojärven yli. Joitain kauniita sinertävänharmaita oranssirintaisia variksen kokoisia lintuja tepasteli nurmikollakin pitkää pyrstöään heiluttaen. Villikyyhkysiä. Aurora oli nähnyt kuvan villikyyhkysistä."

ja vähän myöhemmin:

   - On villikyyhkysten aika, sanoi Aurora. - Näin niitä tänä aamuna. Ihanat villikyyhkyset! Vapaita niin kuin mekin!  

  Thomas ei halunnut kertoa Auroralle näin juhlapäivänä, että muuttokyyhky eli villikyyhkynen oli kuolemassa sukupuuttoon. Oli ihme, jos Aurora oli nähnyt niitä. Ennen niitä viipyi muuttomatkallaan miljoonittain Toronton laaksoissakin. Kaikkien mielestä niitä oli ollut silloin aivan liian paljon. Villikyyhkyslauma saattoi syödä kaiken siemenviljan pelloilta. Siksi farmarit pyydystivät niitä verkoilla ja veivät ne luodinruuaksi ampumakerholle. Nyt niitä ei oltu nähty enää moneen vuoteen."

Huomautus: 1980-luvulla, jolloin aloin kerätä aineistoa Aurora-kirjoihin Torontossa asuessani, ei vielä tiedetty yhtä paljon kuin nyt villikyyhkyistä. Siksi olen tehnyt tekstiin muutaman pienen muutoksen. Tarkkaavainen lukija havainnee ne.

Auroran tarina yksissä kansissa. Nyt jo myynnissä.

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 , 364 sivua, Yhteispainos: Aurora - Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. p. 1992): Aurora ja Pietarin serkut (1993): Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Kannen kuva ja kuvitus: Matti Amnell. Mukana myös Siirtolaisinstituutin arkistoista nostalginen siirtolaisen postikortti. Kirjan lopussa on kirjoitus 'Lukijalle', jonka kirjoitin erään ystävällisen kirjallisuuskriitikon neuvosta. On kuulemma muotia kirjoittaa sellainen.:)

Koko perheen kirja Suomen sortovuosien ajalta ja siirtolaisuudesta Kanadaan. Toronto luonto, varsinkin laakso, jonka kokosin tutuista laaksoista tuossa 1980-luvun kotikaupungissani. Monikulttuurisuus on normaali, tavallinen asia kirjoissani, sillä asuin niin kauan monikulttuurisessa Kanadassa. 

ISBN 978-952-286-355-3, pehmeäkantinen, 364 s

Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n.

BoD:n sivut muuttuneet !!!!

Tilaukset; 

AdLibris.com, iBookstore, CDon.com, Amazon,Cdon.com

Suuri Suomalainen kirjakerho

Ehtii joululahjakirjaksi.

Myös E-kirjana.

Aurora (kuvassa oikealla Matti Amnellin vuonna 1991 luomassa kansikuvassa) on fiktiivinen eli mielikuvitukseni luoma henkilö. Kuvittelua todellisuuden rajoissa, kuten eräs kriitikko kirjoitti 1990-luvulla, jolloin Aurora-kirjat ilmestyivät ensi kerran. Olen tutkinut aikakauden ja tapahtumapaikat tarkoin. 1900-luvun alun Helsingissä vilahtaa todellisia henkilöitä kuten Eino Leino nuoren vaimonsa kanssa.  

Vaahteralaakson Aurora (etu- ja takakansi suurina) on yhteispainos kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjasta.

Lisätietoja ja kirja-arvosteluja 1990-luvulta

Aurora Koivu on 1900-luvun alussa elävä äidistään orpo tyttö, jonka isän Bobrikov on karkottanut Kanadaan. Sinne Aurora lähtee naapurin palvelustytön Iiidan kanssa. Iidalla on myös vakava syy lähteä: palveluspaikassa on alkavaa seksuaalista häirintää kuten sanoisimme nykyään. Onneksi Iida saa matkarahat ystävälliseltä vanhalta naiselta.

Tätäkin kirjaa saavat kirjabloggaajat ja toimittajat ilmaisina arvostelukappaleina. Täytä kaavake ja merkitse blogisi osoite tai se lehden nimi, johon kirjoitus tulee.

Seuraa linkkejä tämän blogin sivupalkissa - myös Lucia-kirjoista - ja lue lisää Aurora-kirjoista:

Aurora-blogi

Motto kirjailijalle: Älä jää itkemään, jos kirjasi makuloidaan tai vanhat painokset kuluvat loppuun, kuten kävi 1990-luvulla ilmestyneille Aurora-kirjoillleni. Ole optimisti ja tee kulttuuriteko: ota itse uudet painokset kirjoistasi. Näin saat aikalisää, sillä ei lama kestä ikuisesti. Et rikastu, mutta saat ehkä rahasi takaisin. Uusilla lukijoilla on mahdollisuus löytää kirjasi.

Blogin ikä tänään

Blogia "siivotessa" löytyi hauska mittari! On jotain mikä säilyy netissäkin. Blogini nimi on ollut alusta asti sama, vaikka osoite välillä muuttui.

Värikäs. Värit haalistuvat ja katoavat

The Palm Room in the 1980’s

Matti Amnell's cover picture for Anna Amnell's  "Aurora and the Time of Passanger Pigeons" [in Finnish Aurora ja villikyyhkysten aika.1995.]

Kesämuistoja : Tätä kesää ovat hallinneet helle ja värit - niiden haalistuminen. (luulin, että nyt on jo 'värikäs' -haaste.:)

Palmuhuoneen kuvassa oli art nouveau-kehykset kirjani kannessa vuonna 1995. Poikani tekemä alkuperäinen kuva oli paljon värikkäämpi ja raikkaampi kuin tämä, mutta alkuperäisen työn värit ovat pääässeet haalistumaan. Olisin halunnut laittaa palmuhuoneen kuvan tänä vuonna ilmestyneen yhteispainoksen kanteen - ja nimeksikin olin aikonut Villikyyhkysten aika. Onhan 1900-luvun alku mennyt maailma, jonka pyyhkäisi pois ensimmäinen maailmansota, jota on muisteltu näinä päivinä. Ja kadonnut on villikyyhkykin (muuttokyyhky).

 Aurora-kirjojen esikuvana on ollut muutamien huoneiden osalta torontolainen Spadina-museo, joka on nyt 1920-1930 -lukujen asussa, myös palmuhuone. Vain korituoli on sama.
Agatha Barc The Palm Room in 2010

Helsingin kuva ei ollut haalistunut. Se pääsi kanteen, ja nimeksi tuli Vaahteralaakson Aurora. 2014