Kommentteja vanhuksista, armottomuudesta ja ihmisvihasta

 Zagrebin torilla. Kuva: Anna Amnell

Nämä kommentit liittyvät kirjailija Juha-Pekka Koskisen kolumniin Elämme armottomia aikoja Kaupunkiuutisissa. Kikki eivät ole Facebookissa, minkä vuoksi laitoin kommenttini myös tänne. Lisäksi linkkejä aikaisempiin kirjoituksiini samasta aiheesta.

 Onko perhe- ja sukuyhteyden katkeaminen johtanut siihen, että nuoremmat ihmiset - päättäjätkin - eivät tunne ketään iäkkäitä ihmisiä? Ehkä he eivät tunne edes isovanhempiaan tai edes omia vanhempiaan, kun ovat asuneet teini-iästä asti yksiöissään ja tapaavat vain omia ikätovereitaan. Olen jatkuvasti hämmästynyt myös sitä, miten ystävällisiä ja kohteliaita Venäjän ja entisen "Itä-Euroopan" nuoret ovat vanhoille ihmisille. Siellä ovat lähellä köyhät ajat, jolloin perheen eri ikäpolvet turvautuivat toisiinsa, Täällä Suomessa vanhat ihmiset ovat kuin näkymättömiä. Heidät halutaankin eristää muista. Tämän olen kokenut varsinkin liikkuesani julkisilla kulkuneuvoilla. Minulle on kerrottu, että niissä maissa opetetaan kodeissa ja kouluissa kohteliaisuutta iäkkäitä ihmisiä kohtaan.

Rakastan eläimiä, ja kissani ovat olleet minulle kuin perheenjäseniä, samoin lasteni kissat.

Mutta kun yhteys sukulaisiin katkeaa, lemmikkieläimistä tulee ainoa perhe. Tästä kirjoitti jo useita vuosia sitten eläinlääkäri, joka on seurannut tätä tilannetta läheltä.Kulttuurimme on muuuttunut ahneeksi ja käsittelee väkivaltaisia ja pessimistisiä aiheita, jotka myyvät ja saavat kehuja kriitikoilta. On huomattavissa suoranaista ihmisvihaa, jossa puhutaan, että ihmisten olisi paras kadotan maailmasta ja jättää se eläimille. 

Lue, mitä kirjoitin samasta aiheesta jo vuonna 2005:
Lontoon seurapiirien eläinlääkärinä toiminut kanadalainen Bruce Fogler on kirjoittanut, että eläintenoikeusfanatismin taustalla on arvo- ja tunnetyhjiö. Lemmikkieläimistä on tullut uskonnon ja perheen korvike varakkaille juurettomille ihmisille, joilla ei ole läheistä suhdetta sukulaisiin ja joille perinteinen uskonto on menettänyt merkityksensä.

”On totta, että lemmikkieläimistä voi tulla joillekin ihmisille tärkeämpiä kuin oma perhe. Se voi olla jonkinlaista eläintenpalvontaa.” Näin sanoi minulle eläintenoikeuskonferenssissa myös amerikkalainen filosofi ja ympäristönsuojeluntutkija Walter Simpson, joka toimi itse eläintenoikeusliikkeessä. Hän ei käyttänyt edes nahkakenkiä. Mutta hän kuului maltillisiin eläintenystäviin

Tästä blogista myös Outoa ihmisvihaa
Olin niin järkyttynyt joistakin kommenteista, että poistin ne.

Värikollaasi 472019

Värikollaasi 4/2019  Shades of brown

värimalli

Värikollaasit 3/2019

Pastel colours (Eremitaasi keväällä 2014)

himmeet

Vaikuttaa siltä, että blogini toimii taas.

Lumisade Töölösssä

Puhdasta valkoista lunta.

myös lumiset kadut.

Kansalaistori

Oodi näyttää vaatimattomalta kyyhöttäessään laajan Kansalaistorin laidassa. Nykyaikaa ajatellen nimi Kansalaistori on poissulkeva, sillä Suomessa on 250 000 ihmistä, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta. Nimellä on tietääkseni erikoiset historialliset juuret.

1990-luvun alussa eräs uskontoon hyvin kielteisesti suhtautuva demarituttavani kertoi minulle, että heikäläisiä ärsyttäää kovasti se, että kirkko on niin keskeinen Helsinki-kuvassa. Suuret juhlat pidetään Senaatintorilla, jonka muhkein rakennus on Tuomiokirkko. Asialle pitää tehdä jotakin. Juhlat pitäisi järjestää eduskuntalon edessä. Hän mainitsi, että se olisi sopiva kansalaistorin paikka. Aika pieni, ajattelin. En arvannut, mitä heillä oli mielessä.

Sanomatalo, Kiasma ja Musiikkitalo [kuvakansioni] on jo rakennuttu.



Kansa rakasti makasiineja, mutta ne piti purkaa pois uljaan uuden maailman tieltä.



Keväällä 2006 syttyivät makasiinit tuleen. Otin kuvat makuuhuoneeni ikkunasta.



Musiikitalon viereen ilmestyi patsas.

Oodi on sisältä hyvin kaunis. Mieheni meni sinne ottamaan valokuvan eräästä kirjastani, joka oli vielä hyllyssä ja ihastui kirjastoon. Parasta Oodissa oli mieheni mielestä etuosan kaari oven edestä katsottuna. Kirjoja oli paljon. Mieheni joutui turvautumaan kirjastonhoitajan apuun löytääkseen kirjan, jota oli menossa kuvaamaan. Sinne tarvittaisiin kirjaoppaita.

Oodi ja sen ympäristö : musiikkitalo, Kiasma, Sanomatalo, Mannerheimin ratsastajapatsas ovat edustava moderni yhdistelmä ja sopivat hyvin yhteen eduskuntatalon kanssa. Nyt meillä helsinkiläisillä on juhlava keskus sekä modernisteille että vanhan kulttuurin ystäville. Juhlia voi järjestää kahdessa paikassa nin kuin ainakin suurkaupungeissa.

Alvar Aallon suunnitelman mukaan nykyisen torin nimi olisi ollut Terassitori, ja se olisi ulottunut Mannerheimin patsaalta Töölönlahden rantaan. 1968 nimeksi ehdotettiin Itsenäisyydenaukio. Vuonna 2004 aukion nimeksi vahvistettiin Kansalaistori. Itsenäisyydenaukio olisi ollut parempi. Myös Kulttuuritori sopisi hyvin. Se ei sulkisi ketään pois. Maassamme asuu satoja tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole Suomen kansalaisia.

Sana kansalaistori tuo nimensä puolesta mieleeni Ranskan vallankumouksen, jonka juhlapäivä 14.7. on joillekin suomalaisille miltei pyhä. Pariisin suurin tori on entinen Ludvig XV:n aukio, jonka ratsastajapatsas kaadettiin vallankumouksen aikana. Tori nimettiin Vallankumouksen aukioksi eli Place de la Revolu­tioniksi, ja siellä mestattiin Ranskan verisessä vallankumouksessa giljotiinilla 1 300 henkilöä, myös Ludvig XVI ja Marie Antoinette. Olojen rauhoituttua aukio sai nimen ”sovun aukio” eli  Concorde-aukio (Place de la Concorde). Sovun aukiota mekin tarvitsisimme täällä Suomessa.