Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010
Hyökkääjävaris
Olimme kävelyllä Hesperianpuistossa ja näimme variksen hyökkäävän pienen pojan ja koiran kimppuun. Koira alkoi haukkua kovalla äänellä ja karkotti variksen. Näin variksen nousevan puuhun ja otin siitä kuvan.
- Nyt se varmaankin hyökkää minun kimppuuni, vitsailin miehelleni.
Tuskin olimme ehtineet ottaa montakaan askelta, kun varis syöksyi kimppuuni. Refleksinomaisesti huusin, ja varis lensi pois.
Tapasimme vähän matkan päässä kaksi ihmistä, miehen sekä naisen pienen poikansa kanssa, jotka tiesivät tämän variksen tavat. Mies sanoi hätyyttäneensä variksen pois päästään muutama tunti aikaisemmin, nainen sanoi kiertävänsä puiston sen kohdan, jossa varis on.
Onkohan variksella pesä jossain Hesperianpuistossa?
Se asustelee Mannerheimintien puoleisessa päässä vähän ennen Lallukan taiteilijakotia.
En ole aikaisemmin kohdannut näin aggressiivista lintua.
En ymmärrä huivikieltoa
Tultaisiinko minua sakottamaan, jos laittaisin tämän tai muun huivin päähäni Ranskassa tai muussa maassa, joka kieltää huivit?
Olen tässä kuvassa ratsastuskoululla Torontossa seuraamassa tyttäreni ratsastamista. Pidin kovasti tästä huivista. Se oli pehmeä, sen materiaali ei ärsyttänyt ihoani, joka ei kestä villaa. Olin ostanut sen Suomesta ennen Kanadaan lähtöäni ja käytin sitä myös hartioilla esimerkiksi matkoilla ollessani , kuvassa ensimmäisellä Tallinnan matkalla sama huivi, ehkä ollut hiusten suojana kun oli a bad hair day. Pidän huiveista. Minulla on niitä paljon, sillä ne ovat monipuolisia, ne suojaavat kurkkua tuulella, tuovat vaihtelua asuun. Ne ovat kauniita.
Vielä muutama vuosikymmen sitten naiset käyttivät Suomessakin yleisesti huivia. Se suojasi hiuksia auringolta ja lialta. Hiukset eivät menneet ruokiin keittiötöissä. Huivi sidottiin eteen tai taakse.
Torontossakin huivi oli harvinainen. Siihen aikaan eivät musliminaisetkaan käyttäneet siellä yleensä huivia. Toisaalta jotkin vanhoillisten juutalaisryhmien nuoret naiset käyttivät huivia, jonka he sitoivat niskaan ja jättivät pitkät kulmat heilumaan vapaina. Näin tekivät esimerkiksi venäjänjuutalaisen naapurimme tyttäret. Vanhemmat olivat eläneet Neuvostoliitossa uskonnottomina, mutta tyttäret korostivat uskontoaan. Se voi olla niinkin päin kuten naapurimme selostivat opetellessaan oman kadoksissa olleen uskontonsa harjoittamista.
Eräänä päivänä luokseni tuli Torontossa ihan kadun toiselta puolen vanha kaunis mies, joka tervehti minua kohteliaasti ja alkoi puhua jotain minulle täysin tuntemattomalla kielellä. Kun kerroin, etten ymmärrä, hän vaikeni. Hän pudisti päätään, ja näin kyyneleitä hänen silmissään. Mistähän hän luuli minun olevan kotoisin? Joltain kaukaiselta kotiseudulta, jonka tyttöjä muistutin? Tai ehkä omaa kauan sitten kuollutta äitiä.
Nythän huivista on tullut tietyn identiteetin symboli Euroopassakin. Tuskin kukaan muu kuin muslimi käyttää enää huivia paitsi suojaamaan pikkutyttöjä auringonpistokselta (Eihän se suojaa tärkeintä, kasvoja!). Miksi eivät muslimit saisi käyttää huivia? Usein huivit ovat kauniita ja tuovat väriä ja vaihtelua katukuvaan. Joillakin naisilla on suorastaan ylellisiä silkkihuiveja, joissa on kauniit kuviot.
En hyväksy myöskään uskonnollisten symbolien kuten ristin tai puolikuun käyttämisen kieltoa. Yritetäänkö meistä tehdä persoonattomia ja kulttuurittomia?
P.S. Kasvot kokonaan peittävä huntu ja muu naamioituminen on taas aivan eri juttu. Samoin pakottaminen käyttämään huntua tai muuta asua. Samoin terrori, jota nuoriso harjoittaa pilkatessaan niitä, joilla ei ole kulloinkin muodissa olevaa asua.
lauantaina, kesäkuuta 05, 2010
Dubrovnikin sataman kissat
Näin ainakin joukon mustavalkoisia kissasisaruksia, jotka näyttivät asuvan sataman liepeillä. Siellä oli kaloja niin paljon, että kun kurkisti laiturin reunalta alas, näki kokonaisia parvia läpikuultavassa vedessä. En nähnyt kissojen syövän kaloja, mutta oletan, että niille annettiin veneistä kaloja.
Leppoisaa viikonloppua
a sleeping cat in Dubrovnik harbour
Originally uploaded by Anna Amnell
Tämä kissa nukkui kaikessa rauhassa vilkkaassa Dubrovnikin satamassa korkean punaisen säkin päällä.
perjantaina, kesäkuuta 04, 2010
Kommentti: varsinainen sika
Olen osallistunut toisessa blogissani Pakinaperjantain kiinnostavan eläinaiheisen sarjan ensimmäiseen haasteeseen 'Sika' kirjoituksellani Lontoon siat.
Kommenttini Marjaisen blogissa:
Sika on heille viaton, rakastettava ja herttainen. Se voi olla alakuloinen ja herkkä, mutta on seurankipeä ja pitää rupattelusta. Sika on älykäs, vaikka ei tuo sitä esille. Sika ei piittaa maallisesta mammonasta. Onni suosii sitä.
Lause "Olet varsinainen sika" saa aivan uuden merkityksen!
Kukkia keittiöön
Kun on pohjoisenpuoleinen keittiö ja lisäksi allergiaa, kukkivien kukkien laittaminen keittiöön on ongelma. Kesää voivat tuoda tekstiilit ja kesäinen vahakangas keittiönpöydällä. Ostin tämän pyöreän vahakankaan Zagrebista. Siinä on kukkia reunoilla ja melkein yksivärinen keskus. Unikot tuovat mieleen lomamatkat. Unikoita näin siellä täällä teiden ja rautateiden varsilla Kroatiassa ja Serbiassa.
Olin etsinyt sopivaa vahakangasta Helsingistä ja tyytynyt lopuksi valkoiseen. Ensi viikolla menen Tukholmaan. Ehkä sieltä löytyisi jokin sinivalkoisiin astioihini sopiva vahakangas talveksi. En ehdi liinaa enkä muutakaan ostettavaa kauan etsiä, sillä aika mennee lähinnä keskiaikaisessa museossa vierailemiseen. Sehän on jälleen avattu ja odotan innokkaasti sen näkemistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)