Kaunis vesiränni - Pariisista tietenkin

Kuva: Matti Amnell
Alaosaa ei tullut kuvattua. Tämä kuva liittyy valokuvatorstain teemaan, josta kirjoitin "Rumuuden ja kauneuden raja on usein liukuva." ja laitoin linkin omiin vesirännikuviini.

a beautiful drain-pipe from Paris

Rumuuden ja kauneuden raja on usein liukuva.

Onko tämä taivas ruma vai kaunis?

Kahdeksannen valokuvatorstain aiheena on rumuus.

Olen pohtinut tänä kesänä rumuutta. Kauneuden ja rumuuden raja on usein liukuva.
Ovatko nämä vesirännit rumia vai kauniita?

Harmaan rumuus ja kauneus

Kaikkein rumin, toisille ihanin

Lisäys perjantaina: kaunis vesiränni Pariisista

Kirjoitus maisemanpilaamisesta rumuutena toi mieleeni tämän ruman kioskin, joka pilaa maiseman, kun haluaa ihailla tai kuvata tätä kaunista rakennusta, joka näkyisi siitä hyvin, kun puut ovat lehdettömiä ja kesälläkin, mutta kioski on edessä. Ulkolaiset vieraat ja turistit ovat kysyneet, miksi romukioski on siinä. Mitä voisin vastata? En voi sanoa, että kioski on tarpeellinen. Onko joillakin sadistinen tarve pilata maisema vai onko se vain piittaamattomuutta?

Kesähuvitusta

Kaupungilla

Rentouttavaa puuhaa

Maalaaminen ja huonekalujen kunnostaminen on rentouttavaa. Se ei riipu huonekalujen koosta. En enää ihmettele, miksi miniatyyrit ovat niin suosittuja.

Helletraditio puuttuu vielä Suomesta

Eräänä kesänä Torontossa tein joulujutun Kotilieteen pahimmalla helteellä. Oli vielä kuumempaa kuin nyt Helsingissä. Meillä ei ollut ilmastointia, sillä olimme tavallisesti siihen aikaan vuodesta lomalla. Sytytin paksun punaisen kynttilän tuomaan joulutunnelmaa. Kynttilä valahti vadille.

Nyt en kirjoita joulujuttua, mutta kylläkin talvesta ja kylmyydestä. Tuuletin hurisee kodikkaasti. Opettelen juomaan kahvia, kun se on kerran terveellistä. Ihme kyllä se ei aiheuta uniongelmia, ei ainakaan se tilkka, jonka juon. Helteellä kannattaa nousta aikaisin, jos haluaa saada jotain aikaan.

Asuimme vähän aikaa Kyproksella. Ainakin silloin siellä noustiin helteellä ylös aikaisin, tehtiin töitä virastoissakin jo varhain aamulla, pidettiin päivällä kotona siestaa ja nautittiin tummista, viileistä illoista. Telkkarit nostettiin parvekkeelle ja oltiin kaikki kuin yhdessä isossa olohuoneessa. Täällä ilta ei pimene ja tule viileäksi. Helle on sen vuoksi rasittavampi. Meidän suomalaisten tulisi kehittää ikioma helletraditio.

En koskaan unohda sitä, kuinka olimme kovalla helteellä keskipäivällä Ravennassa. Koko kaupunki tuntui äkkiä tyhjentyneen. Ikkunaluukut suljettiin. Mieheni ja minä kävelimme tyhjillä kaduilla kuin kulkukoirat kohti jotakin turistikohdetta. En muista oliko se Galla Placidia vaiko Basilica di San Vitale. Perillä olikin sitten ihanaa ja viileää, ja kaikki vaivat unohtuivat.