70-luvun rumat kerrostalot ja ideologiat

Nykyaikaiset talot voivat olla myös kauniita. Näkymä Tukholmasta laivasta kuvattuna. Kuva: Anna Amnell

Kirjoitin vähän aikaa sitten tähän blogiin, että Hesarin mukaan Englanti siivoaa pois rumia rakennuksia, joista suurin osa syntyi  paitsi asuntopulan myös 1970-lukulaisen vasemmistolaisen ideologian vaikutuksesta. Olin kirjoituksen kanssa samaa mieltä sosialismin ja rumien rakennusten yhteydestä toisiinsa  ja syytin myös modernismia. Sain blogiini pitkän rivin kirpakoita kommentteja Englannissa asuvalta suomalaistutkijalta.

Tänään "radiofilosofit" Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna vastaavat Hesarin NYT-liitteessä lukijan kysymykseen: "Onko 70-luvun kerrostalojen rumuus makuasia vai objektiivinen totuus". (HS/NYT / Kysy mitä vain/33/2010 viikonloppu 20.8 - 25.8.2010.)

Kirjoittajat antavat vastauksensa alussa pienen myönnytyksen Suomessa vielä kovin muodikkaalle postmodernille filosofialle: "Usein objektiivinen totuus on makuasia." He jatkavat:  "Ja 1970-luvun elementtikerrostalojen kohdalla tuo asia on niin, että ne ovat useimpien mielestä objektiivisesti rumia."

 Relander ja Nevanlinna esittävät kiinnostavan tulkinnan 1970-luvun taloista:

 "Syntyi outo yhteiskunnallinen kompromissi".

"Oikeistolainen pääoma halusi rakentaa halvalla ja myydä kalliilla, ja silloinen yhteiskunnallista hegemoniaa  hallussaan pitänyt vasemmisto osti halvan. Kaunis oli kerskaa, peräti elitismiä. Ja samalla modernistisen peruskylvetyksen saaneet arkkitehdit pääsivät vetämään suoria viivoja. Porvariksi haukuttiin jo siitä, että vaati seinille koristeita." (Kursivointi blogin kirjoittajan. Yleensähän syytetään vain kapitalismia.)

Relander ja Nevanlinna eivät mainitse, että myös sosialistisissa maissa vallitsi rumuuden arkkitehtuuri - ilman kapitalismia. Paljon Pohjois-Amerikassa matkustaneena voin sanoa, että pelkkä kapitalismi ja modernismikin näyttävät osaavan luoda äärimmäistä rumuutta. Sekä hillitön kapitalismi että fanaattinen sosialismi voivat olla ihmisen vihollisia, unohtaa ihmisen henkiset tarpeet, joihin kuuluu myös tarve nähdä ympärillään kauneutta.

1960-1970-luvuilla politiikka, lähinnä EEC:n vastustaminen oli arkkitehtiopiskelijoillekin tärkeämpää kuin arkkitehtuuri.

Töölö, talo on saanut väriä

Töölö, talo on saanut väriä, originally uploaded by Anna Amnell.

Etu- ja Taka-Töölön rajamailla sijaitseva kerrostalo oli ennen ankean likaisenharmaa. Nyt se on saanut kauniin vihertävän sävyn, joka liittää sen ainakin minun mielestäni töölöläiseen pohjoisen uusklassisimin aikaan, 1920-lukuun.

Englanti siivoaa pois rumia rakennuksia

Yllä Belgrad, kuva: Anna Amnell
(Siellä eivät olleet riistokapitalistit liikkeellä, ks kommentit)

 Nämä rakennukset eivät ole Lontoosta, vaan Belgradista, jossa kävin toukokuussa. Mutta näistä rakennuksista voitaisiin sanoa Lynsey Hanleyn sanoin: "Ne imevät elinvoiman, kuihduttavat toivon ja kunnianhimon ja vetävät mukanaan nihilismiin ja välinpitämättömyyteen." (Kimmo Laakso: Puskutraktori on lääke huonoon oloon. Helsingin Sanomat/Kulttuuri  torstaina 5.8.2010)

Samaa voi sanoa suomalaisista persoonattomista talohirviöistä. Älkää puhuko enää, että kysessä on kapitalistien ahneus. Takana on tietoinen ideologia, sosialistinen ideologisen "terveyden periaate".

Kimmo Laakso kertoo tänään Hesarissa siitä, miten Lontoo siivoaa sosialistisen ideologian mukaisesti rakennettuja kaupunginosia puskutraktorilla.

Vuonna 1947etsittiin brittiläiseen kunnalliseen kerrostalorakentamiseen ideoita Ranskasta. Arkkitehtijoukko matkusti Marseilleen  katsomaan sveitsiläisen Le Corbusierin suunnittelemia 'asumisyksikköjä', joissa yksilölliset piirteet oli karsittu minimiin. Glasgow'ssa asui 70% asukkaista 1970-luvulla kunnallisissa vuokra-asunnoissa. Millaisissa?

Kerrostalojen piti olla "terveellisiä niin ruumiillisesti, kuin poliittisestikin. Niiden piti minimoida yksityisomistukseen liitetty erottautumispyrkimys ja turha krääsä. "

London SE1 Community Website

Englanti seurasi Skotlantia tässä aatteessa. Syntyi mm lontoolainen Heygaten lähiö, jonka karmeutta voi ihailla vaikkapa katsomalla elokuvaa Harry Brown, jossa näyttelee Sir Michael Caine  tai Clint Eastwoodin tänä vuonna valmistunutta elokuvaa Hereafter. Cane asui Heygaten alueella 1940-luvulla ja on iloinen siitä, että se puretaan.

Sosialistinen rakentamisen ideologia alkoi rapistua Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Nyt puretaan ja rakennetaan uutta.



Lisää Brlgradia. Samanlaisia talohirviöitä näkee muuallakin entisessä "Itä-Euroopassa". myös mm Krakowassa.

Le Corbusier(linkki ei toiminut enää). hyvää ja pahaa. Väri auttaa tekemään moderneista "kanahäkeistäkin" yksilöllisiä. Värillä voitaisiin luoda iloa Suomen lähiöihinkin! Tätä tapahtuu jo Töölössä.

 P.S.
Olen itse asunut koko ikäni vuokra-.asunnoissa, osan elämästäni työsuhdeasunnoissa. Olen onnellinen siitä, että sain viettää lapsuuteni vaatimattomissa mutta yksilöllisesti ja kauniisti rakennetuissa taloissa, joiden taustalla oli pitkä rakentamisen perinne. Lastemme ollessa pieniä, perinne oli todella pitkä - asuimme Suomenlinnassa (Viapori) ränsistyneessä 1700-luvun Nooakin arkissa, jota muistelemme yhä lämmöllä.

Häivähdys punaista

Näköala erkkerin ikkunasta on muuttunut. Lehmukset ovat puhjenneet lehteen. Alakulmassa näkyy pilkahdus punaista. Ollaan Töölössä, jossa asuvat sanomalehden mukaan myös Lipponen ja Tuomioja. Uskoisin kuitenkin heidän asuvan Etelä-Töölössä, josta modernismi ja sosialismi eivät ehtineet tuhota koristeellisuutta ja vanhanaikaista kauneutta ja tyylikkyyttä.

Parhaimmillaan modernismi voi toki luoda kauneutta. Rumista rakennuksista syytetäänkin yleensä kapitalismia, jossa kaikki halutaan tehdä mahdollisimman halvalla. Varmaan näinkin on.

Mutta kaksi pitkää lomamatkaa Balkanin maihin ovat olleet tehokasta havainto-opetusta siitä, mitä kommunismin vuosikymmenet tekivät sielläkin ympäristölle. Vanhan ajan rakennukset ovat kauniita ja tyylikkäitä, mutta marksilaisen maailmankuvan vallitessa luodut talot ankeita, jotkut suorastaan karmeita. Zagrebissa kerrottiin, että sosialismin tultua maahan työläiset lähetettiin hakkujen kanssa katujen varsille poistamaan porvarilliset koristeet pois 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennuksista!

Tietääkö joku, miksi sosialismiin ja kommunismiin liittyy rumuus, huono design? Onko sen taustalla jokin idea? Pitääkö se kansan katkerana ja kateellisena? Jos kommunistiset valtiot olisivat luoneet kauniita ja mukavia rakennuksia kansalle, se olisi uskonut ehkä asuvansa maanpäällisessä paratiisissa. Ehkä kansa olisi ollut liian tyytyväistä ja alkanut nauttia elämästään.

Tämäkö on Belgrad?

Junalla Zagrebista Belgradia lähestyttäessa ensinäkymä kaupungista on tyrmäävä. Riveittäin rumia harmaita jättirakennuksia. Onneksi tämä ei ole koko kuva tästä kiihkeästi sykkivästä miljoonakaupungista.

Kaunis vesiränni - Pariisista tietenkin

Kuva: Matti Amnell
Alaosaa ei tullut kuvattua. Tämä kuva liittyy valokuvatorstain teemaan, josta kirjoitin "Rumuuden ja kauneuden raja on usein liukuva." ja laitoin linkin omiin vesirännikuviini.

a beautiful drain-pipe from Paris

Lisääkö ikä kauneutta?

Kun minä olin nuori, minulla oli jatkuva rumuuskompleksi. Nyt kun minä olen vanhempi, se on kadonnut kokonaan. Tunnen olevani kaunis - varsinkin katsoessani meidän hissimme peiliin, jonka edessä muutkin naiset ovat tunnustaneet ihailevansa ulkomuotoaan. Ne entisajan peilintekijät olivat ammattilaisia.

Olen ajatellut, että tämä kaikki on vain mieheni tehokkaan aivopesun tulosta - ja sen hienon vanhan peilin ansiota. Ei toki. Brandeisin yliopiston naistutkimuksen opettaja paljastaa, että on suorastaan keskiaikaista ajatella naisen vartalon kehityksen alkavan mennä alaspäin teini-iän jälkeen. Muistammehan ne keskiajan naiskuvat - langanlaihat teini-ikäiset, joilla oli yleensä muutama vuosi elinaikaa edessä?

Lue Margaret Morganroth Gulletten herkullinen artikkeli "Feeling Old and Ugly? Take Another Look".