maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

Pakolaisia ja pakolaisten lapsia eduskunnassa



Minna Canth

Tänään liputetaan Minna Canthin kunniaksi. Minna olisi mielissään, jos näkisi kaikki ne naiset, jotka pääsivät näissä vaaleissa eduskuntaan. Minna oli suorapuheinen nainen, joten hän olisi varmaankin iloinen myös siitä, että suorapuheiset miehet ovat menestyneet näissä vaaleissa erityisen hyvin.

Zahra Abdulla, somalialaissyntyinen kätilö, entinen lääketieteen opiskelija oli vähällä päästä eduskuntaan vihreiden listalta. Onhan Suomeen tullut pakolaisia ennenkin ja ollut mukana eduskunnassa.

Venäjän vallankumousta pakoon tulleiden maahanmuuttajien lapsia on Jutta Zilliacus. Hän on syntynyt Helsingissä, jonne hänen virolaiset vanhempansa Jenny ja Johan Kingo olivat muuttaneet vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 tyhjin käsin Pietarista. Jutta Zilliacuksen isä oli pianonvirittäjä.

Pakolaisten lapsi on myös Ben Zyskowicz. Hänen taustansa on järkyttävä: isä oli sukunsa ainoa jäsen, joka selvisi hengissä keskitysleiriltä ja kuoli Benin ollessa vain 6-vuotias. Perhe eli suomessa suuressa köyhyydessä, mutta tarmokas äiti antoi hyvän esikuvan lapsilleen selviymisestä. Hänestä olisi Minna saanut hyvän näytelmän.

Zahra sai 4174 ääntä, mutta ei sittenkään päässyt. Mutta isommallakin pistemäärällä tiputtiin: esim. kristillisdemokraattien edustaja Varsinais-Suomesta Sari Essayah sai 7716 ääntä, mutta ei päässyt eduskuntaan. Maahanmuuttajaisän lapsi on muuten Sarikin.

Varmaan on muitakin pakolaisten lapsia, jotka ovat päässeet eduskuntaan.

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

Räntäsadetta


DSC01942, originally uploaded by amnellanna.

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Helsingin värejä maaliskuussa

iltarusko


iltarusko, originally uploaded by amnellanna.

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Kun naiset lukevat ja kirjoittavat




Kuva: Dover

Kommenttejani naisten kirjallisuudesta kahteen peräkkäiseen keskusteluun.

Tyttökirjat:

12.03.2007 - 21:14
Tyttökirjoja on monenlaisia niin kuin poikakirjoja tai muitakin kirjoja.


Oletteko tulleet ajatelleeksi, että esimerkiksi Huckleberry Finnin seikkailut on poikakirja ja Peppi pitkätossu tyttökirja, mikäli tällaisia luokitteluja halutaan käyttää?

Ja pakkohan niitä on käyttää käytännön syistä.

13.03.2007 - 14:23
Minua huvittaa kovasti tuo käsienpesun mainitseminen tyttökirjan yhteydessä.

Muuan ystäväni kertoi, että käsienpesu oli eräs niistä asioista, joita UM:n kursseilla neuvottiin heti alussa diplomaatiksi aikoville. Kerrottiin kauhuesimerkki trooppisesta sairaudesta, joka levisi, kun viraston henkilökunta oli unohtanut tämän tavan, joka jokaisen pitäisi oppia jo lastenhuoneessa. Ja minne ryntäävätkään presidentti tai muut arvohenkilöt käteltyään lauman vieraita? Käsiä pesemään.

Tämä on oikein hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä, että elämäntaitoja pidetään naurettavina, kun niitä neuvotaan tyttökirjassa, mutta ne muuttuvat vakaviksi, kun on kysymys diplomaateista tai presidentistä.


Vielä tyttökirjoista:

14.03.2007 - 20:10
Kirjoitin äsken pitkän kommentin, mutta se haihtui taivaan tuuliin. En jaksa toistaa. Linkissä asiaa tyttökirjoista.On vain muutamia nuorten kirjallisuuden lehtiä, joissa aikuiset, ammattitaitoiset kriitikot kirjoittavat nuortenkirjoista.

Ainakin minun tyttökirjoissani käsitellään aivan yhtä tärkeitä aiheita kuin muissa historiallisissa romaaneissa, mikrohistoriaa ei sotahistoriaa. Lue rajoituksista tuolta linkistä.

Tuntuu hyvältä, jos joku kriitikko tajuaa sen ja käsittelee esim. kirjan rakennetta ym.

Nyt tallensin, joten tämä viesti ei katoa. :)

P.S. Termiä 'tyttö' voi käsitellä oikeinkin. Eräs lehti määritteli kirjani Kyynärän mittainen tyttö otsikolla 'toimintaa tytöille'. Eli voi asian ilmaista yleiskielelläkin ilman haukkumasanoja tai (usein virheellistä) englantia.

viihteestä:

14.03.2007 - 20:49
Tuli mieleen, että Hesarissa on nimitetty (väheksyvästi) Shakespearen ja Austeninkin tuotantoa viihteeksi. "Naisviihteen" kirjoittajat ovat hyvässä seurassa.

Luin juuri, että musikaalit, siis ne halveksitut amerikkalaiset musikaalit, ovat hyödyllisiä sekä henkiselle että ruumiilliselle hyvinvoinnille. Tulee hyvä mieli ja tekee mieli liidellä itsekin musiikin tahdissa. Jossain muualla sanottiin aikaisemmin, että pelkkä liikkumisen kuvittelukin (!) saa aikaan hyvää jälkeä aivoissa.

Tarvitsemme onnellisia kirjoja, musikaaleja ja nauruelokuvia. Mutta niiden tekeminen vaatiikin taitoa.


15.03.2007 - 07:30

Koko termi "viihderomaani" on järjetön. Kriitikot joutuvat tietenkin lukemaan kirjoja maksun edestä ja tutkijat saadakseen aineistoa tutkimukseen, mutta muut lukevat kirjaa vain, jos viihtyvät sen parissa. Muuten kirja jää kesken.

Ehkä tuolla "viihde" sanalla voidaan houkutella lukijoita, mutta enemmän sitä käytetään halventavassa mielessä.

Romaanit ovat yksinkertaisesti hyviä tai huonoja. Jopa tärkeän yhteiskunnallisia ja moraalisia kysymyksiä käsittelevän kirjan tulee "viihdyttää", muuten se jää kesken.

Helpoin tapa viihdyttää ovat seksi ja väkivalta, ja jostain syystä niitä pidetään kirjallisesti hyväksyttävinä, mutta joitain toisia asioita ei.