Kommentti: Outo, outo kirjallinen maailma

Kommentti kirjoitukseen Elämme uusromanttista aikaa: Yleismaailmallisestikin naisia koetetaan hallita karsinoinnilla ja vähättelyllä. Se näkyy jo kielessä. Esim englannin 'lady' sanan käyttö: Siivoojaa alettiin sanoa 'cleaning ladyksi'. Emme voisi kuvitellakaan sanaa 'cleaning lord'.

En ole miesvihaaja, mutta on pakko sanoa, että ihmiskunnassa näyttää olevan pysyvä trendi, jolla naisen menestystä tai toimintaa yleensäkin kahlitaan. Onko se jonkinlainen biologinen tarve miehillä, sillä miehistä parhaimmatkin sortuvat siihen? Ja monesti naiset menevät mukaan vähättelyyn vaikuttaakseen miehiltä.

Jos laitetaan yhteen nainen ja lapsi, kohtelu on vielä oudompaa, ja yleensä naiset hyväksyvät sen.  Joku on saattanut julkaista vaikkapa kymmenen lastenkirjaa (tai nuortenkirjaa), mutta häntä silti kutsutaan esikoiskirjailijaksi, kun hän julkaisee aikuisille suunnatun kirjan. Lajia pidetään niin ala-arvoisena, että vain 'palkitut' lasten- ja nuortenkirjat noteerataan. Mikähän elämä syntyisi, jos "aikuistenkirjoja" kirjoittaneita miehiä kohdeltaisiin samalla tavalla? Ajatellaanko, että lapsille ja nuorille kelpaa mikä hyvänsä?

Samalla tavalla ajatellaan, että naista viihdyttää mikä hyvänsä. Miesten "viihderomaaneja" parjataan yleensä vain, jos kirjoittajat edustavat puhujan vastustamaa poliittista suuntausta.

P.S.
 Kotonani asuva "miehistä parhain" on sitä mieltä, että syynä ovat perinteet. Naista väheksyvä asenne periytyy. Lähellä on aika, jolloin naisella ei ollut omaa rahaa, ei omistusoikeutta, ei perintöoikeutta, hän ei saanut opiskella yliopistossa jne.

Tärkeä lisäys: Naisten syrjintä lievenee kansainvälisen kilpailun avulla. Syrjintä on "suljettujen markkinoiden ongelma", ja suomenkielinen kirjallisuus taitaa olla pitkälle suljettu markkina-alue. (Pertti Haparanta: Globalisaatio ja naisen asema. - Halko et al. : Naiset miehet ja talous. 2010)

2.Lukeminen on pohjimmiltaan hyvin yksityinen tilanne, jossa lukija kohtaa kirjailijan ja hänen luomansa maailman.
3.
Etsit siis nimeä jollekin kurssille? 

Eikö Naistenromaanityöpaja olisi hyvä nimi? Se sisältää kaiken paitsi "miestenromaanit", vaikka miehetkin kirjoittavat naistenromaaneja (Madame Bovary on aikamoinen naistenromaani.)

Naistenromaanihautomo voisi kuulostaa hiukan "kanamaiselta" , vaikka se olisi aika kodikas mielikuva: Naiskirjailijat hautovat kuin kanaemot lapsiaan. Sinnehän voisi ilmaantua joku kultamunia hautova kanakin.

4. Hyvä. 'Viihderomaanihautomo' on silloin uusi vihreä oksa käsitteeseen yrityshautomo, joka on jo tuttu ja sukupuolineutraali termi.:)

Historiallisten romaanien suosio kasvanut

Uutisissa julistettiin, että "historialliset viihderomaanit" ovat nyt suosittuja. Tarkoitettiin nähtävästi suomeksi kirjoitettuja kirjoja, sillä helsinkiläisissä kirjakaupoissa on ollut jo monta vuotta pitkät rivit englanninkielisiä historiallisia naistenromaaneja. Monissa muissa maissa niiden suosio on tunnustettu aina. Olin aivan ällistynyt, miten paljon historiallisia romaaneja näkee Keski-Euroopan kirjakaupoissa. Tuttavat ovat kertoneet samaa Ranskasta, jossa tehdään myös jatkuvasti historiallisia TV-sarjoja.

Monet pitävät viihteenä jopa Jane Austenia, Bronten siskoksia, Margaret Mitchelliä, Thomas Hardya. Jos heidän kirjansa ovat viihdekirjallisuutta, kenelläkään ei ole syytä hävetä historiallista naisviihdettä. Kaikki kaunokirjallisuushan on viihdettä, hyvää tai huonoa. Eihän sitä kukaan muuten lukisi muuten kuin kuukausipalkalla. Nykylukijan näkökulmasta katsottuna suurin osa klassikoista on historiallisia romaaneja.  Ne ovat romaaneja jostain aikakaudesta, joka oli erilainen kuin meidän aikamme. Toisaalta historialliset romaanit kertovat kirjoittajansa aikaudesta menneisyyden avulla.

Mutta hyväksyykö suomalainen kirjallinen maailma ja lukija romaanin, jossa mentaliteetin ja tapojen erilaisuus nykyaikaan verrattuna vaikuttaa kirjan henkilöiden valintoihin ja kohtaloihin? Odotetaanko anakronistisia ja poliittisesti korrekteja romaaneja, joissa keskiaika tai uusin aika kuhisee ihmisiä, joilla on vanhan ajan vaatteet ja asunto mutta nykyajan ihmisten moraali ja ihmiskäsitys? Täytyykö olla siirtymistä edestakaisin menneisyyteen ja nykyaikaan, mitä jo A. S. Byatt teki postmodernismin jälkeisessä romaanissaan "Possession"?

Nyt kun naisten historialliset romaanit ovat pääsemässä salonkikelpoisiksi, odotan kiinnostuksella, milloin pääsevät hyväksytyiksi myös tytöille tarkoitetut historialliset romaanit, jotka ovat väliinputoajia, niitä ei hyväksytä mihinkään ryhmään. Asia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, sillä olen saanut valmiiksi seitsemännen historiallisen nuortenromaanin ja pohtinut, onko parasta siirtyä jo johonkin toiseen lajiin.

Bloggerissa on jotain outoa: kirjoitus katoaa. Onneksi tallensin html-muodossa.

Kun naiset lukevat ja kirjoittavat

Kuva: Dover

Kommenttejani naisten kirjallisuudesta kahteen peräkkäiseen keskusteluun.

Tyttökirjat:

12.03.2007 - 21:14
Tyttökirjoja on monenlaisia niin kuin poikakirjoja tai muitakin kirjoja.


Oletteko tulleet ajatelleeksi, että esimerkiksi Huckleberry Finnin seikkailut on poikakirja ja Peppi pitkätossu tyttökirja, mikäli tällaisia luokitteluja halutaan käyttää?

Ja pakkohan niitä on käyttää käytännön syistä.

13.03.2007 - 14:23
Minua huvittaa kovasti tuo käsienpesun mainitseminen tyttökirjan yhteydessä.

Muuan ystäväni kertoi, että käsienpesu oli eräs niistä asioista, joita UM:n kursseilla neuvottiin heti alussa diplomaatiksi aikoville. Kerrottiin kauhuesimerkki trooppisesta sairaudesta, joka levisi, kun viraston henkilökunta oli unohtanut tämän tavan, joka jokaisen pitäisi oppia jo lastenhuoneessa. Ja minne ryntäävätkään presidentti tai muut arvohenkilöt käteltyään lauman vieraita? Käsiä pesemään.

Tämä on oikein hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä, että elämäntaitoja pidetään naurettavina, kun niitä neuvotaan tyttökirjassa, mutta ne muuttuvat vakaviksi, kun on kysymys diplomaateista tai presidentistä.


Vielä tyttökirjoista:

14.03.2007 - 20:10
Kirjoitin äsken pitkän kommentin, mutta se haihtui taivaan tuuliin. En jaksa toistaa. Linkissä asiaa tyttökirjoista.On vain muutamia nuorten kirjallisuuden lehtiä, joissa aikuiset, ammattitaitoiset kriitikot kirjoittavat nuortenkirjoista.

Ainakin minun tyttökirjoissani käsitellään aivan yhtä tärkeitä aiheita kuin muissa historiallisissa romaaneissa, mikrohistoriaa ei sotahistoriaa. Lue rajoituksista tuolta linkistä.

Tuntuu hyvältä, jos joku kriitikko tajuaa sen ja käsittelee esim. kirjan rakennetta ym.

Nyt tallensin, joten tämä viesti ei katoa. :)

P.S. Termiä 'tyttö' voi käsitellä oikeinkin. Eräs lehti määritteli kirjani Kyynärän mittainen tyttö otsikolla 'toimintaa tytöille'. Eli voi asian ilmaista yleiskielelläkin ilman haukkumasanoja tai (usein virheellistä) englantia.

viihteestä:

14.03.2007 - 20:49
Tuli mieleen, että Hesarissa on nimitetty (väheksyvästi) Shakespearen ja Austeninkin tuotantoa viihteeksi. "Naisviihteen" kirjoittajat ovat hyvässä seurassa.

Luin juuri, että musikaalit, siis ne halveksitut amerikkalaiset musikaalit, ovat hyödyllisiä sekä henkiselle että ruumiilliselle hyvinvoinnille. Tulee hyvä mieli ja tekee mieli liidellä itsekin musiikin tahdissa. Jossain muualla sanottiin aikaisemmin, että pelkkä liikkumisen kuvittelukin (!) saa aikaan hyvää jälkeä aivoissa.

Tarvitsemme onnellisia kirjoja, musikaaleja ja nauruelokuvia. Mutta niiden tekeminen vaatiikin taitoa.


15.03.2007 - 07:30

Koko termi "viihderomaani" on järjetön. Kriitikot joutuvat tietenkin lukemaan kirjoja maksun edestä ja tutkijat saadakseen aineistoa tutkimukseen, mutta muut lukevat kirjaa vain, jos viihtyvät sen parissa. Muuten kirja jää kesken.

Ehkä tuolla "viihde" sanalla voidaan houkutella lukijoita, mutta enemmän sitä käytetään halventavassa mielessä.

Romaanit ovat yksinkertaisesti hyviä tai huonoja. Jopa tärkeän yhteiskunnallisia ja moraalisia kysymyksiä käsittelevän kirjan tulee "viihdyttää", muuten se jää kesken.

Helpoin tapa viihdyttää ovat seksi ja väkivalta, ja jostain syystä niitä pidetään kirjallisesti hyväksyttävinä, mutta joitain toisia asioita ei.

Mitä lukija haluaa?

Tämä kommentti on kirjoitettu jo vuonna 2005, mutta on nyt ajankohtainen. Se liittyy siihen, mitä Helsingin Sanomat kertoi äsken: klassikoiden suosio on noussut, sillä niissä löytyy jotain, mitä ei ole nykykirjallisuudessa. Minulla ei ole enää sitä lehteä, joten en voi luetella syitä. Arvaisin, että vanha kunnon romaani kiehtoo, sillä siinä on vielä kaksi asiaa, jotka ovat kadonneet nykykirjallisuudesta usein: juoni ja totuus.

Entä naistenromaanit?
2005-11-18

Pakostakin tulee mieleen kysymys: Miksi murhaamisen, raiskaamisen, itsemurhien, juopottelun yms kuvaus on korkeampaa taidetta kuin meikkaamisen, ostoksilla käymisen, synnyttämisen, lasten hoitamisen, vaihdevuosien tai muun naisellisen toiminnan kuvaus?

Tuossa edellisessä ryhmässähän on tietysti helpompi saada aikaan jännite, taistelu hyvän ja pahan välillä klassisten romaanien tyyliin.

Mutta kun hyvää ja pahaa ei "todistetusti" voi enää erottaa toisistaan, nämä romaanit ovat usein yhtä pötköä, kuonaa johon lukijat alkavat perinpohjin kyllästyä ja pakenevat mielellään optimistisemman kirjallisuuden eli viihteen tai klassikoiden pariin.

Huumori saattaisi pelastaa nykytilanteen, mutta se on vaikea laji.