keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Keskiaikaa

DSC00846

Järjestelen vihdoinkin viimevuotisia kuviani Kroatiasta ja Sloveniasta. Kirjoitan samalla keskiajan elämästä Lucia Olavintytär -blogiini. Viimeksi olkikatoista.

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Omakuva kahden peilin kautta


Rita haastoi minutkin edellisen kirjoitukseni kommenteissa laittamaan blogiini omakuvan, joka on otettu peilin kautta. Laitan tämän kuvan, jonka otin vuonna 2006kylpyhuoneessa - kahden peilin kautta.

Katoaako kirjoja kirjastoista 2

Silloin tällöin käyn katsomassa kirjojeni lainaustilannetta Helsingin kirjaston sivuilta. Melkein joka kerta olen huomannut, että joku kirjoistani on ilmoitettu kadonneeksi. Niin tänäänkin. Se tuntuu erityisen ikävältä varsinkin silloin, kun kyseessä on loppuunmyyty kirja, jota ei korvata uudella. Kohta ensimmäistä kirjaani on vain muutama jäljellä. Sitä on kadonnut taas kaksi kappaletta. (Tänään: 3 hyllyssä, 1 matkalla, 9 lainassa, 2 kadonnut)

Olen ottanut tavaksi laittaa kadonneet kirjat muistiin ensimmäiseen tätä aihetta käsitelleeseen kirjoitukseeni. Katoaako kirjoja kirjastoista 1.

Kuinkahan paljon kirjoja katoaa yhteensä kirjastoista?

(Aurora I tänään: 3 hyllyssä, 1 matkalla, 9 lainassa, 2 kadonnut)

Nyt Bloggerista katoaa teksti :)

Tuulinen ilta

Windy night

Eilen illalla oli Esplanadilla niin tuulista, että kamera tärisi, vaikka yritin tukea sitä metalliseen liikennepylvääseen. Sekin heilui tuulen voimasta. Kun olimme urheasti kiertäneet muutaman tontin tyhjässä keskustassa, päädyimme istumaan kahvilaan. Siellä oli vähän ennen sulkemisaikaa rauhallista. Vain muutama ihminen oli liikkeellä tuulisena maanantai-iltana.

Katso kuvaa suurempana.

maanantaina, joulukuuta 01, 2008

Kaamos ja rutiini


Helsinki in the afternoon
Originally uploaded by amnellanna

Helsingissä iltapäivällä. Klikkaa kuvaa ja katso se suurempana. Näet jotakin!

Tämän päivän Hesarissa esitellään kuntopyöriä ja todetaan samalla, että harvalla riittää motiivia tai pitkäjänteisyyttä kuntopyörällä polkemiseen. Silloin voisi ottaa avuksi rutiinin. Ajattelemme yleensä, että rutiini on ikävä ja negatiivinen asia.

Aikoinaan Margaret Thatcher hämmästytti valtavalla energisyydellään. Kaikkein valtiollisten velvollisuuksiensa ohella hän kävi ruokakaupassa ostamassa ainekset päivän ateriaan ja samalla tarkkaili hintoja. Hän jopa tapetoi tyttärensä asunnon. Kun häneltä kysyttiin, miten hän ehtii niin paljon, hän sanoi, että suurin osa asioista menee rutiinilla ihan niin kuin hampaiden harjaaminenkin. Emmehän me pysyähdy miettimään, harjatako hampaat vai ei.

Rutiinista puhuu myös Arne Nevanlinnan romaanin päähenkilö Marie, ranskatar, joka on jotunut avioliiton kautta Suomeen:

"Vähitellen Marie huomasi, ettei tärkein ollut rakkaus, koska sitä oli tarjolla niin vähän, vaan rutiini, koska sitä oli tarjolla niin paljon.”

Rutiini auttaa kriiseissä, ja se auttaa arkisissa puuhissa kuten liikunnassa. Venytysliikkeitä voi tehdä netin ääressä, ja kuntoilua on kaupungilla ja ostoskeskuksissa kävelykin.

Kuntopyörää polkiessa voi halutessaan laittaa mietintämyssyn päähänsä ja miettiä pieniä ja suuria elämänkysymyksiä. Kuntopyörän polkeminen ei ole nimittäin kokonaisvaltaista toimintaa. Jotkut lukevat kuntopyörää polkiessaan. Minun pyöräni on siihen aivan liian meluisa. Onhan se jo yli 25 vuotta vanha.