Matkustimme modernissa Pendolinossa Prahasta Ostravaan. Matka kesti vain kolme tuntia ja maksoi noin 26 euroa. Matkustajille jaettiin tsekinkielisiä sanomalehtia ja pullotettua vettä ilmaiseksi. Lisäksi sai ostaa sandwichejä sekä kahvia ja teetä.
Kun aloimme heti paikoillemme istuuduttuamme jutella normaaliin tyyliin, eräs nuori mies tuli sanomaan meille, että junassa ei saa häiritä muista matkustajia. Ja totta tosiaan. Junassa oli heti alkupäässä käyttäytymisohjeet: ei kännyköitä, ei tupakointia ei äänekästä juttelua eli käytännössä ei lainkaan keskustelua.
Jos tulikännykkään puhelu, piti mennä junan eteiseen,joka oli toisessa päässä kapeaa ja hyvin pitkää vaunua tai meidän puolella vaunua junan vessaan puhumaan.
Kolmen tunnin matka sujui täysin hiljaisessa junassa. Juna itse kiisi kovaa vauhtia kolisten ja huojuen vihreiden niittyjen, rypsipeltojen ja kumpuilevien maisemien läpi. Metsät olivat enimmäkseen reheviä lehtimetsiä.
Matkustajat istuivat ääneti läppäreitään näpräten tai eteensä tuijottaen, kirjaa tai sanomalehteä lukien. Komento tuntui oudolta. Junassahan voi jutella matkatoverinsa tai muiden kanssa, jopa solmia uusia tuttavuuksia.
Perillä Ostravan Porubassa tyttäremme kertoi, että Tsekissä lapset ja koiratkin käyttäytyvät hyvin. Työt aloitetaan aikaisin aamulla, sillä siihen totuttiin ahkeran aamuvirkun keisarin aikana! Raitiovaunuissa nuoret nousevat heti paikoiltaan, jos joku iäkäs matkustaja nousee vaunuun. Näin oli Prahassakin.
Lisäys. Myöhemmin matkustimme junissa, joissa oli myös hiljaisia osastoja valittavissa. Me tupsahdimme sellaiseen pahaa aavistamatta.
