keskiviikkona, heinäkuuta 31, 2013

Anna Amnell: Miten kirjoitan? Sattumat, eideettiset kuvat, tutk...

Anna Amnell: Miten kirjoitan? Sattumat, eideettiset kuvat, tutk...: Tämä teksti syntyi kommenttina Grafomaniassa  aiheesta "Miten kirjoitat?". Kuva suurempana Minunkin kirjani syntyvät vähitel...

Historiallisten romaanien suosio kasvanut




Uutisissa julistettiin, että "historialliset viihderomaanit" ovat nyt suosittuja. Tarkoitettiin nähtävästi suomeksi kirjoitettuja kirjoja, sillä helsinkiläisissä kirjakaupoissa on ollut jo monta vuotta pitkät rivit englanninkielisiä historiallisia naistenromaaneja. Monissa muissa maissa niiden suosio on tunnustettu aina. Olin aivan ällistynyt, miten paljon historiallisia romaaneja näkee Keski-Euroopan kirjakaupoissa. Tuttavat ovat kertoneet samaa Ranskasta, jossa tehdään myös jatkuvasti historiallisia TV-sarjoja.

Monet pitävät viihteenä jopa Jane Austenia, Bronten siskoksia, Margaret Mitchelliä, Thomas Hardya. Jos heidän kirjansa ovat viihdekirjallisuutta, kenelläkään ei ole syytä hävetä historiallista naisviihdettä. Kaikki kaunokirjallisuushan on viihdettä, hyvää tai huonoa. Eihän sitä kukaan muuten lukisi muuten kuin kuukausipalkalla. Nykylukijan näkökulmasta katsottuna suurin osa klassikoista on historiallisia romaaneja.  Ne ovat romaaneja jostain aikakaudesta, joka oli erilainen kuin meidän aikamme. Toisaalta historialliset romaanit kertovat kirjoittajansa aikaudesta menneisyyden avulla.

Mutta hyväksyykö suomalainen kirjallinen maailma ja lukija romaanin, jossa mentaliteetin ja tapojen erilaisuus nykyaikaan verrattuna vaikuttaa kirjan henkilöiden valintoihin ja kohtaloihin? Odotetaanko anakronistisia ja poliittisesti korrekteja romaaneja, joissa keskiaika tai uusin aika kuhisee ihmisiä, joilla on vanhan ajan vaatteet ja asunto mutta nykyajan ihmisten moraali ja ihmiskäsitys? Täytyykö olla siirtymistä edestakaisin menneisyyteen ja nykyaikaan, mitä jo A. S. Byatt teki postmodernismin jälkeisessä romaanissaan "Possession"?

Nyt kun naisten historialliset romaanit ovat pääsemässä salonkikelpoisiksi, odotan kiinnostuksella, milloin pääsevät hyväksytyiksi myös tytöille tarkoitetut historialliset romaanit, jotka ovat väliinputoajia, niitä ei hyväksytä mihinkään ryhmään. Asia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, sillä olen saanut valmiiksi seitsemännen historiallisen nuortenromaanin ja pohtinut, onko parasta siirtyä jo johonkin toiseen lajiin.

Bloggerissa on jotain outoa: kirjoitus katoaa. Onneksi tallensin html-muodossa.


tiistaina, heinäkuuta 30, 2013

Pietarin Verikirkko

2012-10-28 Verikirkko by Anna Amnell
2012-10-28 Verikirkko, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Olen järjestellyt edellisen Pietarinmatkan kuvia, jotta ne olisivat järjestyksessä ennen uutta matkaa. Digikuvia kertyy valtavasti, jos rakastaa valokuvaamista.

Pietarin merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat Eremitaasi ja Pietarin kirkot. Minua kiehtoi asiassa se, että isoisänikin kävi niitä ihmettelemässä 1800-luvun lopulla nuorena poikana. Olin ensimmäistä kertaa Pietarissa ja Venäjällä.

Bysanttilaistyylinen Verikirkko oli ehkä kaikkein ihmeellisin. Kuvat Verikirkosta

  The Church of o Savior on the Blood, Verikirkko

Kommunistivallan aikana se pääsi niin pahasti rappeutumaan, että entisöinti kesti kahdeksan vuotta. Sitä ei kuitenkaan räjäytetty niin kuin Moskovan Kristus Vapahtajan kirkko. Se olisi saattanut olla Verikirkolle kunniakkaampaa kuin toimiminen neuvostoliittolaisena perunakellarina.Wikipedia englanniksi: "After the war, it was used as a warehouse for vegetables, leading to the sardonic name of Saviour on Potatoes."

2012-10-28 16.59.43

Sain pienen palkinnon kuvien järjestämisestä: löysin keskiajan blogiini keskiajan ritarin kirkon ikonien joukosta.

Laittaisitko tämän perunakellariksi?