Ovatko historialliset romaanit vaarallisia lapsille?

Aiheellista toistaa tämä vanha kirjoitukseni, sillä tänään Hesarin TV & Radio -sivulla kirjoitetaan "Menneisyys on muotia" ja alaotsikkona on "Historiallisilla henkilöillä on televisiossa  nykyihmisen tunteet" (Toni Puurtinen HS/TV & Radio 18.11.2015):

"Mikä historiallisissa TV-sarjoissa kiehtoo ihmisiä? Puurtinen lainaa kulttuurihistorioitsija Hannu Salmea:" ' --Elämme modernisaation aikakautta ja ympärillämme on paljon epävarmuutta.  Silloin historia tarjoaa mmeille mahdollisuuden pysähtyä ja katsoa taaksepäin'".

Mutta usein kiinnostus historiaan jää pinnallisiin ilmiöihin.

Lue myös: Usein on anakronistinen suhtautuminen kyseiseen aikaan, syntyy ihme soppa: henkilöt ovat vahvasti meikattuja feministejä, jotka sinuttelevat kaikkia. Puuttuu vain kännykkä kädestä. 
Voi ymmärtää, että Poirotit ja Miss Marplet kiehtovat, koska mennyt aika elää niissä sekä kuvissa, tekstissä ajatusmaailmassa. Oikea käsitys historiasta alkaa olla harvinaista.

http://blogisisko.blogspot.fi/2011/08/romaanit-elokuvat-ja-historian-tuntu.html

Tästä asiasta on kirjoitettu Helsingin Sanomissa jo aikaisemmin: Ks. HS.n hauska kolumni
Pieni talo preerialla on vaarallista kirjallisuutta

Romanttiset kirjat ja historialliset romaanit varsinkin ovat kuulemma vaarallisia lapsille ja nuorille. Siinä menevät Aurora-kirjani. Aurora-paralla kun ei ole sopivia ongelmia. Häneltä on kylläkin äiti ja pikkuveli kuolleet, toimittajaisä karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja mennyt tukkimetsään Kanadaan, ja venäläiset ja suomalaiset sukulaiset riitelevät sortovuosien Suomen suuriruhtinaskunnassa. Aurora itse joutuu palvelustytöksi Kanadassa. Mitä puuttukaan? No tietysti nykyajan ongelmat.

15-18  -vuotias Aurora on viaton eli seksuaalisesti kokematon, mikä on tietenkin aivan mahdotonta nykyajan ajattelun mukaan. Historialliset romaanit ovat kiellettyä kirjallisuutta nuorille, sillä niissä kerrotaan, että ihmiset elivät ennen eri tavalla kuin nykyihmiset ja saattoivat jopa olla onnellisempia kuin me kolmannen vuosituhannen ihmiset.

Lue myös blogikirjoitukseni Tytöt ja seksi, jossa vanhana sosiologian opiskelijana kerron tilastotietoja tästä aiheesta eli - ennen lapset olivat lapsia ja nuoret tytöt ja useimmat pojatkin viattomia.( Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974)

Historiallisten romaanien suosio kasvanut

Uutisissa julistettiin, että "historialliset viihderomaanit" ovat nyt suosittuja. Tarkoitettiin nähtävästi suomeksi kirjoitettuja kirjoja, sillä helsinkiläisissä kirjakaupoissa on ollut jo monta vuotta pitkät rivit englanninkielisiä historiallisia naistenromaaneja. Monissa muissa maissa niiden suosio on tunnustettu aina. Olin aivan ällistynyt, miten paljon historiallisia romaaneja näkee Keski-Euroopan kirjakaupoissa. Tuttavat ovat kertoneet samaa Ranskasta, jossa tehdään myös jatkuvasti historiallisia TV-sarjoja.

Monet pitävät viihteenä jopa Jane Austenia, Bronten siskoksia, Margaret Mitchelliä, Thomas Hardya. Jos heidän kirjansa ovat viihdekirjallisuutta, kenelläkään ei ole syytä hävetä historiallista naisviihdettä. Kaikki kaunokirjallisuushan on viihdettä, hyvää tai huonoa. Eihän sitä kukaan muuten lukisi muuten kuin kuukausipalkalla. Nykylukijan näkökulmasta katsottuna suurin osa klassikoista on historiallisia romaaneja.  Ne ovat romaaneja jostain aikakaudesta, joka oli erilainen kuin meidän aikamme. Toisaalta historialliset romaanit kertovat kirjoittajansa aikaudesta menneisyyden avulla.

Mutta hyväksyykö suomalainen kirjallinen maailma ja lukija romaanin, jossa mentaliteetin ja tapojen erilaisuus nykyaikaan verrattuna vaikuttaa kirjan henkilöiden valintoihin ja kohtaloihin? Odotetaanko anakronistisia ja poliittisesti korrekteja romaaneja, joissa keskiaika tai uusin aika kuhisee ihmisiä, joilla on vanhan ajan vaatteet ja asunto mutta nykyajan ihmisten moraali ja ihmiskäsitys? Täytyykö olla siirtymistä edestakaisin menneisyyteen ja nykyaikaan, mitä jo A. S. Byatt teki postmodernismin jälkeisessä romaanissaan "Possession"?

Nyt kun naisten historialliset romaanit ovat pääsemässä salonkikelpoisiksi, odotan kiinnostuksella, milloin pääsevät hyväksytyiksi myös tytöille tarkoitetut historialliset romaanit, jotka ovat väliinputoajia, niitä ei hyväksytä mihinkään ryhmään. Asia kiinnostaa minua henkilökohtaisesti, sillä olen saanut valmiiksi seitsemännen historiallisen nuortenromaanin ja pohtinut, onko parasta siirtyä jo johonkin toiseen lajiin.

Bloggerissa on jotain outoa: kirjoitus katoaa. Onneksi tallensin html-muodossa.

Sukulaispojasta tuli Amerikan presidentti

Berlin street and Metro posters 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kaarle Suuri tuumii, että kannatti tilata pitsa juhlistamaan sitä, että sukulaispoika pääsi toiselle kaudelle Amerikan presidentiksi.

Barack Obama on äitinsä puolelta samaa sukua kuin kuusi USA:n aikaisempaa presidenttiä: George W.Bush, George H. W. Bush, Lyndon Johnson, Harry Truman, Gerald Ford ja James Madison.

Jos äidin sukua tutkittaisiin keskiajalle asti, sieltä löytyisi kaikkien meidän eurooppalaisten yhteinen sukulainen Kaarle Suuri. Lisäksi Obama on isänsä kautta kaikkien nykymaailman ihmisten sukulainen, sillä yhteinen esi-isämme eli Afrikassa.
Lue lisää  Kiinnostavia kommentteja. Mitähän meistä suomalaisista löytyisi? Meillä on hyvät kirkonkirjat. Niiden avulla pääsee kauas.

Romaanit, elokuvat ja historian tuntu

Kommenttini Facebookissa. Kuvitus myös aikuisten kirjoihin kuten ennen? Kuvassa raumalaisen laivanvarustajan makuuhuoneen esineistöä.


Se voisi sopia myös (aikuisten romaaneihin) siitä syystä, että nykyajan lukijat saattavat olla kärsimättömiä, kustantajakaan ei pidä pitkistä kuvauksista. Silloin lukijan käsitys kirjan maailmasta voi jäädä ohueksi, olla vääristynyt, sillä aikamme on hyvin kulttuuriton. 


Kuvitus esimerkiksi jonkin aikakauden vaatteista, sisustuksesta voisi selventää kirjan maailmaa. Elokuvissakin voi näkyä täydellinen tietämättömyys menneestä aikakaudesta, ihmiset hortoilevat niissä niin kuin nykyajan ihmiset.


 Jos sitten romaanissa on vielä anakronistinen suhtautuminen kyseiseen aikaan, syntyy ihme soppa: henkilöt ovat vahvasti meikattuja feministejä, jotka sinuttelevat kaikkia. Puuttuu vain kännykkä kädestä. 


Voi ymmärtää, että Poirotit ja Miss Marplet kiehtovat, koska mennyt aika elää niissä sekä kuvissa, tekstissä ajatusmaailmassa. Oikea käsitys historiasta alkaa olla harvinaista.