Kommentti: Toni Morrison

Toni Morrison (alkujaan Chloe Ardelia Wofford) on itsenäinen kirjailija. Hän ei mielistele ketään. Kun hänet kutsuttiin Valkoiseen taloon päivälliselle, jotkut kysyivät: Menetkö? Et voi käyttää siellä farkkuja. Morrison vastasi: Farkkuja! En ole käyttänyt koskaan farkkuja enkä aio käyttää nytkään,

(Nuori Toni oli hoikka)

ja

Morrison ja Obama

Kommenttini Facebookissa:

-- Toni Morrisonista. Hän on eräs lempikirjailijoitani. Koen hänet monikulttuurisena kirjailijana. Hän eli lapsuutensa ja kouluvuotensa kaupungissa, jossa oli paljon siirtolaisia (Lorrain, Ohio) . Mustat olivat vain yksi ryhmä muiden joukossa. Vasta opiskelijana hän koki mustien väheksyntää. Hän ei omaksunut isänsä ja monien mustien vihaa valkoisia kohtaan. Kuten monet muutkin sukulaisensa hän kääntyi katolisuuteen 12-vuotiaana - ja nimi Tony on lyhennys hänen kastenimestään Anthony. Jotkut tuttavat alkoivat sanoa Toniksi, sillä siihen aikaan harvinainen Chloe oli vaikea ääntää.

Hänen kirjansa lumoavat: ne ovat klassista maailmankirjallisuutta. Raamatun kielikuvat tuovat kirjoille voimaa ja syvyyttä. Hänellä on eurooppalaisten mestareiden Austenin, Tolstoin ja Woolfen tavoin runsaasti yksityiskohtia ja hiottu tyyli. Hän kertoo sydäntä riipaisevalla tavalla mustien ihmisten kohtaloista. Heitä ei unohda.

Lue Chloe Ardelia Woffordin (Toni Morrison)  elämästä 1940-luvun Ohiossa. Lahjakas tyttö. Ensimmäisellä luokalla ainoa musta tyttö ja ainoa, joka osasi jo lukea. Monia valkoisia ystäviä. Rasismia vasta myöhemmin, kun isä ei antanut Chloen seurustella valkoisten poikien kanssa. Isä oli hitsaajana laivatelakalla, äiti lauloi kirkkokuorossa ja hänellä oli hyvin kaunis ääni. Lorrain on lähellä Detroitia.

Makrotex: Luonto

Syksy on tulossa. Iisalmelainen orava.

Makrotex: Luonto




my favourite tree. Lehmukseni




Syksyn lehdet.
Olen kiitollinen kommenteista, mutta en jaksa vastata niihin. Olen pahassa flunssassa.

Uudet värikollaasit: Kolme väriä

Kolme väriä: sininen, valkoinen ja keltainen
Uudet värikollaasit  43  : trikolori, kolme väriä
Hauskaa elokuista viikonloppua!

Mustaa ja valkoista

Mustavalkoinen toile de jouy -kangas. (Tässä vaiheessa en vielä huomannut, että piti olla kotikatu :) )
Mustaa ja valkoista valokuvahaaste



Kotikadun päässä näkyy erkkeristä mustavalkoinen maisema. 

Kotikadun ja Mannerheimin tien kulmassa on Ooppera. Siitä kulmasta vie raitiovaunu kaikkien helsinkiläisten kotikadulle Aleksille. Tavataan Stockmannin kellon alla.

Entisen kotikatuni, television silloisen Kotikadun, näkymä ikkunasta.

Reeli Haamer

 The Art of Reeli Haamer. Photo: Seija Pajunen



Photo: Seija Pajunen

Sirkus ja huvipuistot

Auringon noustessa näen erkkerini sivuikkunasta parin kilometrin takana Linnanmäen. Olen ottanut siitä paljon valokuvia, sillä se tuo mieleen lapsuuden "linnanmäet" tivolit ja sirkuksen. Sirkus oli ihmemaa, jonka liepeille me lapset tai ainakin leikkitoverini ja minä juoksimme heti, kun sen tuli kaupungin torille parin korttelin päähän kotitalostamme. Pikkukaupungissa lapset saivat seikkailla vapaasti. Vein kukkia sirkuksen "lihavalle naiselle" ja kävin ostamassa hänelle kermaa. Pikkuasioita toimittamalla saimme ilmaiset liput.



Kirkkaalla ilmalla kamerani saa esille sen kirkkaat värit. Se tuo mieleen lapsuuteni suuren suosikin sirkuksen.



Näiden tyttöjen unelma sirkustaiteilijan ammatista on toteutumassa. Minäkin haaveilin pikkutyttönä lähteväni sirkukseen, ja harjoittelin sitä varten pihalla nuoralla kävelyä, mutta pyykkinaru romahti helposti.
Trapetsiharjoittelu onnistui paremmin, sillä opin riippumaan vintillä pää alaspäin ja luin siinä asennossa kirjaa. Trapetsina oli hiilihanko, jonka ripustin riippumaan köysillä kattoparrusta.



Klovnin voi nähdä esiintyvän laivalla



Tai löytää kirpputorilta

Karuselli Moskovan Gorki-puistossa




My blue dressed puppet. Tämän kauniin käsinuken ostin kirpputorilta. Kun meidän lapset olivat pieniä, tein käsinukkeja. Mieheni oli hyvä esittämään niillä käsinukketeatteria.




Prahan Vanhassa kaupungissa näimme nämä kauniit karnevaalinaamiot. Kanadassa meillä oli tapana järjestää Halloween- naamiaiset. Sekä aikuisilla että lapsilla oli hauskaa.

Olen kiitollinen lapsuuteni tivoleille ja sirkuksille, jotka tulivat pikkukaupunkiimme. Olen kuvannut blogin otsikossa olevat marionetit Helsingin keskuksessa kadulla.

Katso kaikki kuvat Linnanmäki, Sirkus, huvipuisto, klovnit etc