Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korkeavuorenkatu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korkeavuorenkatu. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, marraskuuta 29, 2016
Darkness
pimeä aamu Helsingissä
Makrokuvat: darkness, pimeys
A home with a view 20 vuotta tämä maisema
midnight in the heart of Helsinki
In the background in the centre is hotel Torni (=tower) where Jack Burns (John Irving: Until I find you) stays with his mother while they are trying to find Jack's father. Jack Burns visits also St'. John's church.
John Irving: Kunnes löydän sinut.
St John's and Hotel Torni in Helsinki
The view from our bedroom window 1989-2009. I miss it.
Diana-patsas yöllä. Iltakävelyllä kuvattua.
Lucia Day, darkness in Helsinki 2013.
Yö lentokentällä
iltarusko ennen pimeyttä
keskiviikkona, elokuuta 24, 2016
Mustaa ja valkoista
Mustavalkoinen toile de jouy -kangas. (Tässä vaiheessa en vielä huomannut, että piti olla kotikatu :) )
Mustaa ja valkoista valokuvahaaste
Kotikadun päässä näkyy erkkeristä mustavalkoinen maisema.
Kotikadun ja Mannerheimin tien kulmassa on Ooppera. Siitä kulmasta vie raitiovaunu kaikkien helsinkiläisten kotikadulle Aleksille. Tavataan Stockmannin kellon alla.
Entisen kotikatuni, television silloisen Kotikadun, näkymä ikkunasta.
maanantaina, tammikuuta 26, 2015
Koti 2000-luvulla
Kirjoitin tässä asunnossa kuusi kirjaa ja seitsemännenkin melkein valmiiksi. 1990-luvulla työpöytäni oli tuon ruokapöydän paikalla.
27.6.2007
(Koti 1989-2009: olohuone 2000- )
2007
2007
olohuone 2000-luvulla
Joulu 2005: ensimmäiset digikuvat.
olohuone
Joulukukkia 2005
Joulu 2006
Memories of our Christmases past
Pyry vieraana maaliskuussa 2008
kotimme 1989-2009
kuvissa olohuone 2000-2009
Kotona
The neighbourhood
tiistaina, joulukuuta 02, 2014
'Valo' Linky-Makroviikot
Valo muuttaa maailman
Keitttiön ikkuna entisessä asunnossa.
Valo leikkii
Valo juhlistaa arjen
Valo kultaa käytävän kaapin, jossa säilytin aineistoa kirjoja varten.
Lights in the dark season. Joulukuun alku. Kaamos
Tämä aika on vaikea monelle.
Tätä ovea ei varmaankaan enää ole. Halusimme ehdottomasti säilyttää tämän 1930-luvun paljeoven, joka todellisuudessa kertoi paljon vanhemmasta maailmasta, sillä useimmat 1930-luvun ihmiset olivat syntyneet 1800-luvulla. Kun eräs entinen asukas kävi meillä, hän halusi avata oven, sillä hän muisti lapsuudestaan sen avaamisen ääneen, hiljaisen narinan. Hän näki varmaankin oven takana jotain, mitä me muut emme nähneet.
Valo ja sen symboliikkaa. Valo luo tässäkin uusia maailmoja, ei vain kaapin oveen, vaan myös ajatuksiin. Klikkaa kuvaa! Kyllä se on siellä!
(Tämä on Johanneksen kirkon sakaristo, jossa sadat sulhaset ovat odottaneet jännittyneinä morsiamensa saapumista kirkkoon ja häiden alkua. )
Makrotex-linky: 'valo'
Labels:
10 tai yli kommenttia,
1800-luku,
Johanneksenkirkko,
kaamos,
keittiö,
Korkeavuorenkatu,
light,
Makrotex-linky,
Makroviikot,
paljeovi,
Toile de Jouy,
valo
tiistaina, marraskuuta 11, 2014
November: sunrise and first snow in Helsinki
Aamunkoitto ja ensi lumi Helsingissä marraskuussa
Samana aamuna. Kuvat on otettu kerrostalon kattoparvekkeelta. Näin, että katoille oli satanut lunta ja ryntäsimme ottamaan valokuvia.
Korkeavuorenkatu paloasemalle päin
Helsingin kattoja
Ovi kattoparvekkeelta alas
Asuin tässä kerrostalossa 20 vuotta.
Marraskuun
Makrokuvat Pieni Lintu-blogissa
lauantaina, maaliskuuta 09, 2013
tiistaina, helmikuuta 26, 2013
Kirjaimet 21: SUmu
Sumu helmikuussa 2008
Kirjaimet 21: 'SU'
Johanneksenkirkko sumussa syyskuussa 2006
Helsingin rautatieaseman torni sumussa syyskuussa 2008
Kirjaimet 21: 'SU'
Johanneksenkirkko sumussa syyskuussa 2006
Helsingin rautatieaseman torni sumussa syyskuussa 2008
maanantaina, toukokuuta 14, 2012
Värikollaasi 82: Tuttu maisema
amnell-2012-view, originally uploaded by Anna Amnell.
Tuttu maisema 20 vuoden ajalta. Mukana makasiinien tulipalo, hotelli Torni, Johanneksen puisto ja Johanneksen kirkon gargoilit.
värikollaasi 82
Suurempi koko/a larger size
perjantaina, maaliskuuta 23, 2012
Photo Friday: Rain
keskiviikkona, joulukuuta 07, 2011
Korkeavuorenkatu: Ohrana ja Kihlmanin talo
sunnuntai, marraskuuta 20, 2011
keskiviikkona, lokakuuta 12, 2011
Pidän syksystä
Yksi syy on se, että pidän ruskasta. Tänä syksynä ei ole kunnon ruskaa. Olenko siis menettänyt syksyn? Korvaukseksi olen koonnut ruskakuvia blogeihini, varsinkin Nojatuolipuutarhurin blogiini.
Ylläolevan kuvan otti mieheni vuonna 2006.
Ylläolevan kuvan otti mieheni vuonna 2006.
lauantaina, huhtikuuta 09, 2011
perjantaina, huhtikuuta 01, 2011
lauantaina, elokuuta 21, 2010
Muistojen maisema
Korkeavuorenkatu Kuva: Matti Amnell
Digitaalisesti väritetty versio vanhasta piirroksesta.
Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana,
Digitaalisesti väritetty versio vanhasta piirroksesta.
Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana,
lauantaina, helmikuuta 27, 2010
Mika Waltarin Helsinki
Olen lukenut viime aikoina Mika Waltarin Helsinki-kirjoja ja Panu Rajalan Waltari-kirjaa. Waltarin Helsinki-kirjoissa on hyvin tuttu tunnelma: rakkaus vanhaa kaunista Helsinkiä ja sen luontoa kohtaan ja vastenmielisyys modernia rakennustaidetta kohtaan, joka synnyttää talohirviöitä pilaamaan kaupungin.
Waltari oli asunut kouluvuosiensa ajan leskiäitinsä ja kahden veljensä kanssa pienessä vaatimattomassa asunnossa Tehtaankadulla. Ympäristö oli kuitenkin kaunis. Hän nousee Korkeavuorenkadun mäkeä mennessään Rikhardinkadun kirjastoon ja Koulupuiston ja Johanneksen puiston reunalla olevaan kouluunsa. Hän kauhistuu monien muiden sen ajan helsinkiläisten kanssa Taka-Töölön syntyä. Töölö on hänelle jatkuvasti "tyly" ja "kylmä". "Heillä oli jälleen oma kotinsa kylmän kadun varrella Töölössä ja ohuiden seinien takaa kantautuivat korviin naapureiden liikahdukset ja äänet". (Waltari: Palava nuoruus).
Naimisiin mentyään Waltari muuttaa kauniiseen Etu-Töölöön ja asuu samassa asunnossa koko elämänsä. Hänellä oli tapana kävellä keskustaan. Muistan hänen hahmonsa, myhäileväilmeisen ystävällisen näköisen miehen. Hän kuului siihen sukupolveen, joka oli viettänyt lapsuudestaan asti kaikkki kesät maaseudulla huvilalla. Ajatuksissaan hän taisi elää suuren osan elämästään kaukana täältä. Hän oli eurooppalainen ja kosmopoliitti. On traagista, että kirjallinen maailma vieroksuu häntä yhä. Mutta lukijat ovat rakastaneet häntä aina.
Äskettäin eräs elokuva-alan ihminen kirjoitti, että talojen suunnittelijoiden nimet täytyisi laittaa talojen seinille kertomaan siitä, kuka on vastuussa näistä rakennuksista. Hän vetosi siihen, että elokuvien tekijätkin ilmoittavat olevansa vastuussa elokuvistaan. Tiedämme, että arkkitehdit eivät ole yksin syyllisiä rakennusten ala-arvoiseen suunnitteluun. Siihen vaikuttaa myös rahanhimo, halutaan kaikki mahdollisimman halvalla tuottamaan mahdollisimman paljon rahaa. Kaikkein tärkein syy lienee kuitenkin se, että Suomi kieltää menneisyytensä, yhteyden eurooppalaiseen kulttuuriin ja sen perinteisiin. Ajatellaan, että Suomi alkaa vasta 1900-luvulta.
Olin yllättynyt, kun luin, että arkkitehtuurissa vastustettiin korkeita ikkunoita niiden "venäläisyyden" vuoksi ja alettiin rakentaa muun muassa tänne Töölöön neliskulmaisia aukkoja talojen seiniin. Syntyivät bunkkereiden rivistöt. On ollut myös poliittisesta syystä vihamielisyyttä kauneutta vastaan. Se on minulle käsittämätöntä.
Mika Waltari kirjoittaa hiljaisen köyhän sivistyneistön puolesta. Sitähän ei mikään puolue ole koskaan puolustanut. Mutta onneksi ihminen voi olla onnellinen melkein missä hyvänsä. Kun astuu kotiinsa ja sulkee oven takanaan, elää oma elämäänsä, johon kuuluvat oma perhe ja ystävät, lemmikkieläimet, muistot, mieluinen musiikki, lehdet ja kirjat. On parasta vetää verhot ikkunan eteen, jos sieltä näkyy modernin arkkitehtuurin "luomuksia".
Kuvassa Johanneksen puisto ja urheilukenttä sekä Norssi, Mika Waltarin koulu.
torstaina, tammikuuta 28, 2010
Korkeamman tason ihmettelyä
Meidän ikkunassa olikin ikkunahuurretta eli window frost . Lumihiutaleet ja jääkukat ihmetyttävät myös tutkijoita.
Yllätys torstaiaamuna. Jääkukkia keittiönikkunassa. Ei kuitenkaan yhtä isoja kuin aikaisemmassa asunnossa oli ennen kolminkertaisten ikkunoiden laittamista. Taustalla autojen valoa,
Linkki "ikkunahuurteeseen" löytyitäältä. Kalifornialaiset läksivät siis merta edemmäksi kalaan pyytäessään minulta kuvaa jääkukista kuoron esitteeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)