Mitä pitäisi tehdä pultsareille, jotka "rumentavat" kaupunkikuvaa.
Pultsareilla näyttää olevan hyvä taiteellinen maku. He viihtyvät kaikkialla siellä, missä on kaunista. Kaupungin kauneus on köyhän ilmainen ilo. Älköön sitä heiltä, pultsareiltakaan riistettäkö.
Helsingissä pultsarit viihtyvät Tehtaankadun kauniissa kukkapuistossa. Lontoossa Trafalgar-aukion konserteistaan kuuluisa historiallinen kirkko St Martin-in-the-Fields on avoinna myös pultsareiden yösijaksi. Heitä lojuu siellä kirkonpenkeillä päivisinkin kuin kotonaan.
Tässä on eräs näkökulma, jota ei ole otettu huomioon: kaikkein rikkaimpien (naisten) joukossa on myös suuria hyväntekijöitä, jotka auttavat pultsareitakin. Kirkoissa tarjotaan ilmaisia aterioita, jopa suihkussakäyntimahdollisuus, puhtaita vaatteita ja ystävällisyyttä. Pultsaria ei heitetä pois kirkollisista tilaisuuksista, jollei hän ala metelöidä ihan mahdottomasti.
Sepänkadun yömajakin on totuttanut pultsarit siihen alueeseen. Usein yömajat ovatkin varakkaiden alueiden liepeillä, sillä ne ovat usein syntyneet hyväntekeväisyyden tuloksena.
Pariisissa pultsarit viihtyvät siltojen alla, ja heille avataan metro kylmällä ilmalla nukkumapaikaksi.
Pultsarien karkottaminen muualle olisi moraalisesti epärehellistä. Kaikki eivät pysy "pinnalla" edes pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, vaikka mitä tehtäisiin. Ongelmia on monenlaisia. Miksi nämä ihmiset pitäisi sulkea pois toisten keskuudesta? Lasten leikkipuistot pitäisi tietenkin olla suljettuja terveydellistä syistä.
Pultsarit viihtyvät myös Esplanadilla. Miksi eivät viihtyisi? Siellä on kesäisin kaunista, kansainvälinen tunnelma ja jaloa mieltäkin: pultsari saa turistilta helposti kolikon ja jopa ystävällisen hymyn.
Vau, onnistuit todella avaamaan uuden näkökulman asiaan. En ole ikinä kuullut tuosta St-Martin-in-the-Fieldsin jutusta.
VastaaPoistaItse asun vastapäätä Lapuan Alkoa. Samassa talossa oli aiemmin myös ruokakauppa, jonka markkinavoimat kuitenkin pakottivat sulkemaan ovensa. Nykyään talossa käy siis lähinnä juomanhakijoita (ja huonokenkäisiä, sillä suutari siellä vielä myös on).
Vastapäinen puistikko muodostui "poikien piknikpaikaksi", kuten tapasin sanoa. Penkki ja sen ympäristö oli joskus täynnä porukkaa, valitettavasti heidän jälkeensä myös eväiden jätteitä (siis ruokapapereitakin silloin, kun Alkon talosta sai myös sitä). Puistikon vieressä on lasten leikkikenttä, ja penkin ohi kulkee oikopolku takana sijaitseviin taloihin.
Viime kesänä ei penkkiä enää tuotu paikalleen. Se rauhoitti tilannetta, minustakin oli mkavampi kun ei tarvinnut kulkea "piknikpaikan" ohi asioille. Kirjoituksesi avasi kuitenkin tosiaan uuden näkökulman: mihin pultsarit nyt menevät kesästä nauttimaan?
Niin kauan kuin yhteiskuntamme on epäinhimillinen eli ihmisistä ei todella välitetä, olisi epärehellistä lähettää pultsarit ja muut epäonnistuneet "maanpakoon" syrjäseuduille.
VastaaPoistaTorontossa näin yhden ainoan pultsarin, vaikka asuin siellä kauan. Mies soperteli jotain suomeksi Toronton uuden kaupungintalon lähellä. Jälleen kulttuuripaikka: talon on suunnitellut Viljo Rewell. Isänmaallistakin.
Unohdamme, että pultsarit ovat ihmsiä, joilla on tunteet, mielikuvitus, toiveet - ja ennen kaikkea ihmsisarvo. He ovat epäonnistuneet ulkonaisesti, mutta tunnemmeko heitä hyvin? Heissäkin on hyvät puolensa kuten meissä kaikissa.
Kun muutin Helsinkiin ensimmäinen (ja ainoa naapurini) joka toivotti minut tervetulleeksi oli pultsari.
VastaaPoistaOlin Bostonissa työssä kodittomien parissa. Heillä oli oma seurakunta joka piti ulkona jumalanpalveluset oli sää millainen tahansa. Sain heiltä vähintään yhtä paljon ellen enemmän kuin Harvardin professoreilta. Todella tutustumisen arvoisia ihmisiä. Ja millaisia persoonallisuuksia. (Sellaisia ei olisi osannut keksiä parhaimmallaankaan mielikuvituksellaan.)
Erinomainen kirjoitus, Anna.
Ansku,
VastaaPoistaon todellakin hyvä muistaa, että pultsarit eivät ole vain suomalainen ilmiö. Bostonissakin..