maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa

my mother's favourite

Verenpisara oli eräs äitini lempikukista. Äitini kuoli tänään.

Meistä tuntui aina kotona, että elimme kuin italialaisessa elokuvassa, jossa äiti laulaa, kehuu lapsiaan ja hemmottelee perhettään hyvällä ruualla. Vielä yli 90-vuotiaana hän laittoi itse itselleen aamiaista ja katsoi lempiohjelmansa TV:stä. Musiikkiohjelmat oli mieluisimpia - oopperoista iskelmiin ja virsiin.

Olen aina ihaillut äitini uskomatonta elämäniloa ja tarmoa. Hän rakasti musiikkia, kauniita värejä ja kauniita vaatteita. Kun haastattelin häntä hänen ollessaan jo yli 90-vuotias, hän muisti tarkalleen lempivaatteensa nuoruutensa ajalta. Äiti olisi täyttänyt elokuussa 97 vuotta. Hän oli perinyt isältään pitkäikäisyyden geenin. Hän eli neljä vuotta vanhemmaksi kuin isänsä.

Hän oli niin kuin etelämaalaiset ihmiset siinäkin mielessä, että samalla kun hän oli elämäniloinen ja kauneutta rakastava, hän oli myös syvästi uskonnollinen. Kävimme katsomassa oopperassa Viimeiset kiusaukset. Siinä yhtyivät hänen elämänsä suuret asiat - musiikki ja uskonto.

Äitini kuoli tänään. Olen menettänyt vähän yli kahden kuukauden sisällä kaksi ihmistä, joita olen aina rakastanut ja ihaillut, äitini ja pikkusisareni. He olivat monessa mielessä samanlaisia, vaikka toinen oli tumma ja toinen vaalea.

En riidellyt koskaan kummankaan kanssa. Miksi olisin, sillä he olivat niin hauskoja ihmisiä ja osasivat puhua ongelmistakin avoimesti ja huumorilla?











Äitini oli taituri kukkien kasvattamisessa. Kun pikkusiskoni oli laittanut ruukun juurelle sitruunansiemenen, siitä kasvoi äidin hoivissa muhkea puu, joka oli vuosikaudet keittiössä ikkunan edessä. Eteisen verannalla kasvoivat kesäisin verenpisarat, pihalla kukki monivuotinen ruskolilja, eräs äidin suurista suosikeista, kasvimaalla hajuherneitä ja muita kesänkukkia myöhäiseen syksyyn asti. Äiti keräsi aina myös kedonkukkia suurina kimppuina ja laittoi niitä huoneisiin. Joulu, pääsiäinen, vappu ja juhannus olivat juhlaa kaikille aisteille.

Pidän varmaankin nyt pitkän tauon bloggaamisessa. Hyvää kevättä!

6 kommenttia:

  1. Kiitos, että kerroit äidistäsi. Hänen elämänilonsa tuottaa edelleen hedelmää ja näkyy vahvasti mm. sinun blogissasi.

    Syvä osanottoni äitisi kuoleman johdosta sekä moninkertaiseen suruusi. Iankaikkiset käsivarret kannattavat sinua siinä.

    Rukouksin Ansku

    VastaaPoista
  2. Otan osaa. Niin surullista ja vaikeata kahdesti tänä vuona menettää rakkaita. Kauniit ja rakkaat muistot kantavat. Virtuali halaus toiselta puolelta mailmaa, Anna!

    VastaaPoista
  3. 96 vuotta onnellista elämää lapsille, perheelle, itselle. Se on uskomattoman suuri lahja.
    Siitä voimme iloita tänä surun päivänä.

    Kaikki lämpimät ajatukseni ovat luonasi Anna tänään.

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanottoni.
    Anita

    VastaaPoista
  5. Kiitos ystävällisistä sanoista.

    VastaaPoista
  6. Mikä elämisen ja muistojen rikkaus. Surussa on mukana kaikki se ilo ja rakkaus, mitä on ollut.
    Otan osaa.

    VastaaPoista