Ystäväni Pyry suostui muutamaan kuvaan. Sitten oli kiire seikkailuihin.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Hänen katseessaan loistaa magia.
VastaaPoistaIisi
Absolutely.
VastaaPoistaPehmoisen ja suloisen, mutta kuitenkin villin näköinen. Upea olento.
VastaaPoistaKaunis kissa. Katse:" ota nyt äkkiä kuva että pääsen tästä poseerauksesta."
VastaaPoistaKissassa on jäljellä aina villieläintä, vaikka se ei yleensä käytä sitä puoltaan ihmisen seurassa. Pyry elää kesät huvilalla ja pyydystää hiiriä. Sillä on kuitenkin siinäkin rajat, jotka sille on opetettu. Se ei mene tietyille alueille.
VastaaPoistaNämä kaksi puolta tulivat erityisen hyvin esille kanadalaisessa kissassamme Tobyssä eli Topissa. Se oli hurja tappelija kissojen seurassa ja kova saalistaja, joka puhdisti ympäristönsä hiiristä. Ihmisten seurassa se oli välillä kuin pehmolelu, välillä huoltaja, joka saattoi lapset kouluun.
Toinen kissamme Tiina oli kuin ihminen, kiltti ja ujo. Se ei edes sähissyt koskaan kenellekään. Topi suojeli sitä ulkona.
Sylvi,
VastaaPoistajuuri noin asia oli. Sillä oli niin kiire seikkailuihin, että vain kohteliaisuudesta ja emäntänsä pyynnöstä (!) se asettui kuvattavaksi. Kun se on meillä vieraana, se poseeraa antaumuksella.