Nykyaikaiset talot voivat olla myös kauniita. Näkymä Tukholmasta laivasta kuvattuna. Kuva: Anna Amnell
Kirjoitin vähän aikaa sitten tähän blogiin, että Hesarin mukaan Englanti siivoaa pois rumia rakennuksia, joista suurin osa syntyi paitsi asuntopulan myös 1970-lukulaisen vasemmistolaisen ideologian vaikutuksesta. Olin kirjoituksen kanssa samaa mieltä sosialismin ja rumien rakennusten yhteydestä toisiinsa ja syytin myös modernismia. Sain blogiini pitkän rivin kirpakoita kommentteja Englannissa asuvalta suomalaistutkijalta.
Tänään "radiofilosofit" Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna vastaavat Hesarin NYT-liitteessä lukijan kysymykseen: "Onko 70-luvun kerrostalojen rumuus makuasia vai objektiivinen totuus". (HS/NYT / Kysy mitä vain/33/2010 viikonloppu 20.8 - 25.8.2010.)
Kirjoittajat antavat vastauksensa alussa pienen myönnytyksen Suomessa vielä kovin muodikkaalle postmodernille filosofialle: "Usein objektiivinen totuus on makuasia." He jatkavat: "Ja 1970-luvun elementtikerrostalojen kohdalla tuo asia on niin, että ne ovat useimpien mielestä objektiivisesti rumia."
Relander ja Nevanlinna esittävät kiinnostavan tulkinnan 1970-luvun taloista:
"Syntyi outo yhteiskunnallinen kompromissi".
"Oikeistolainen pääoma halusi rakentaa halvalla ja myydä kalliilla, ja silloinen yhteiskunnallista hegemoniaa hallussaan pitänyt vasemmisto osti halvan. Kaunis oli kerskaa, peräti elitismiä. Ja samalla modernistisen peruskylvetyksen saaneet arkkitehdit pääsivät vetämään suoria viivoja. Porvariksi haukuttiin jo siitä, että vaati seinille koristeita." (Kursivointi blogin kirjoittajan. Yleensähän syytetään vain kapitalismia.)
Relander ja Nevanlinna eivät mainitse, että myös sosialistisissa maissa vallitsi rumuuden arkkitehtuuri - ilman kapitalismia. Paljon Pohjois-Amerikassa matkustaneena voin sanoa, että pelkkä kapitalismi ja modernismikin näyttävät osaavan luoda äärimmäistä rumuutta. Sekä hillitön kapitalismi että fanaattinen sosialismi voivat olla ihmisen vihollisia, unohtaa ihmisen henkiset tarpeet, joihin kuuluu myös tarve nähdä ympärillään kauneutta.
1960-1970-luvuilla politiikka, lähinnä EEC:n vastustaminen oli arkkitehtiopiskelijoillekin tärkeämpää kuin arkkitehtuuri.
Mitä mieltä olet funkkistyylistä, jonka arkkitehtinä toimi Suomen jumaloitu Alvar Aalto? Rumista taloista löytyy hyviä esimerkkejä Helsingin keskustasta ns. Makkaratalo ja Lasipalatsi. Niihin ei kai ole lupa koskeakaan, vaikka ovat - niin - sellaisia kuin ovat.
VastaaPoistaMakkaratalon piirsi Rewell, jonka suunnittelema on myös kaunis Toronton uusi kaupungintalo, Toronton symboli.
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Toronto-cityhall.jpg
En vihaa Aaltoa periaattellisesti, pidän joistakin hänen töistään, Aalto-maljakoita meillä on monta. Monet hänen suunnittelemistaan huonekaluista ovat hyvin epäkäytännöllisiä, jopa vaarallisia. Olen nähnyt, kuinka vieras luiskahtaa maahan Aallon suunnittelemasta kalliista tuolista, joka keikahti hänen allaan.
Inhoan "vohvelikeksiä", Aallon taloa, joka pilaa Katajanokan ja näkymän Helsinkiin mereltä tultaessa. Monet aallon rakennukset ovat lisäksi epäkäytännöllisiä.
Aalto kai piti ihanteenaan italialaista maisemaa, jossa lepää sypressien keskellä matala rakennus, josta kohoaa yksinkertainen torni. Italiassa se onnistuu, ja yleensäkin Välimeren maissa, joissa on valoa, värejä, rehevää kasvillisuuttaa ja joissa marmori kestää.
Vanhan Dubrovnikin keskuskatu on loistava esimerkki vanhasta perinteestä.
Hän piti myös vanhoista suomalaisista taloista, joilla on pitkä perinne ja jotka sopeutuvat maisemaan.
Pahinta on se, että modernistit varsin tahallaan "isänmurha" -innossaan halusivatkin tuhota vanhan perinteen ja innostivat poropeukaloimaan pilalle rakennustaiteen.
Useimmat modernit talot ovat rumia, ankeita ja sopivat huonosti ympäristöönsä.
Uusin polvi tekee parhaansa ja saa aikaan hienoja rakennuksia silloin tällöin.
Vähän kiire. Tulee kirjoitusvirheitä. ;)
Vastaus kysymykseesi Lasipalatsista kasvoi uudeksi kirjoitukseksi.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2010/08/lasipalatsi-ja-muita-rakennuksia.html