Kun nykyään ei ole enää salonkikelpoista haukkua Amerikkaa, eikä eräitä muita tahoja uskalleta haukkua, on etsitty uusi kohde: erittäin suvaitsevainen ja vapaamielinen luterilainen kirkko, jonka palveluja suomalaiset saavat hyvin edullisesti ja myös täysin ilmaiseksi. Eräässä nettikeskustelussa joku sanoikin, että uskovaisten kiusaaminen ja ärsyttäminen on hänen lempiharrastuksensa. Samalla tavallahan puhuvat koulukiusaajat.
Toisaalta tämä kaikki vaikuttaa siis lapselliselta, mutta toisaalta se tuo mieleen natsit, jotka polttivat kirjoja sekä Ranskan ja itäisen naapurimaamme vallankumoukselliset, jotka tuhosivat ja räjäyttivät kirkkoja ja tappoivat uskonnon harjoittajia. Tilanne ei ole hauska. Kysymyksessä on erittäin voimakas ja ehkäpä taitavasti organisoitu taistelu uskontoa vastaan. Juutalaisten vainoaminenkin alkoi "leikinlaskulla" ja "lapsellisilla" tempuilla.
Lue myös Valdemar Kallunki: Politiikkaa ja uskontoa ei voi eristää toisistaan HS/Vieraskynä A2 lokakuun 28.päivä 2010.
"Uskonnon pois sulkemisen ongelmiin on kiinnittänyt huomiota eurooppalaisen yhteiskuntafilosofian kärkinimi Jürgen Habermas. Hänen käsityksensä mukaan elämme yhteiskunnassa, jossa uskonnoilla on julkiselle elämälle myönteistä annettavaa. --
Uskontoon myönteisesti suhtautuvassa yhteiskunnassa uskonnolliset ja maallistuneet ihmiset ovat aidosti tasavertaisia keskustelukumppaneita. "
Tämä ei näytä toteutuvan Suomessa. Mistähän se johtuu?
En koe, että nyt olisi menossa taistelu uskontoa vastaan. Minusta kannattaa usko (uskonto) ja kirkko pitää erillään. Kirkko on iso ja byrokraattinen organisaatio, joka on nyt jäänyt arvomaailmassaan ihmisten arvomuutoksien jalkoihin ja saa siksi arvostelua.
VastaaPoistaUsko on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä tarvitse kirkkoa, joka kertoo vanhojen ja monitulkintaisten tekstien perusteella, mitä mieltä pitää olla. Raamatun perussanoma on (mielestäni) toisten kunnoittaminen ja hyväksyminen ja onneksi niin suurin osa kirkkoväestäkin ajattelee.
Niin kirkkoon kuuluvien kuin kuulumattomienkin olisi hyvä jättää tuomiot ja armo jumalan tehtäväksi.
Usko ilman mitään yhteyttä toisiin ihmisiin ja jonkinlaiseen organisaatioon, kasvattajiin, opettajiin ja tutkijoihin on utopistinen ajatus. Missä se on toteutunut? Se johtaa yleensä fanaattisuuteen ja outoihin ilmiöihin.
VastaaPoistaNykyajan klassiseen kristinuskoon kuuluu tekstikritiikki, opitaan ymmärtämään, mikä on keskeistä ja mikä johonkin aikakauteen liittyvää. Mutta se ei ole helppoa.
Kirkkoväki ei tuomitse, mutta kirjoittaa yleensä Jumalan isolla kirjaimella.:)
Olet tehnyt tärkeän havainnon. Toivokaamme, että tämä ilmiö olisi ohimenevää.
VastaaPoista"Usko ilman mitään yhteyttä toisiin ihmisiin ja jonkinlaiseen organisaatioon, kasvattajiin, opettajiin ja tutkijoihin on utopistinen ajatus. Missä se on toteutunut?"
VastaaPoistaTäällä... Ja varmasti monen muunkin vapaasti henkisyyttään toteuttavan elämässä. Vaaralliseksi fanaattiseksi ilmiöksi usko harvemmin edes pääsee kasvamaan, jos sitä toteutetaan vain yksilöpohjalta ja tiedostaen, että minulle oikealta tuntuva henkinen kokemus ei välttämättä ole sama kuin naapurin kokemus.
Unelma,
VastaaPoistauskon, että tämänhetkiset ongelmat menevät ohi, ja tulee uusia. Sellaistahan elämä on.
Anu,
VastaaPoistavarmaankin tuo on mahdollista, kun noin sanot.:)
Mutta olet saanut vaikutteita ympäristöstäsi, vahvasti kristillisestä länsimaisesta kulttuurista. Tilanne on aivan toinen kuin esimerkiksi jossain täysin ateistisessa maassa.
Suomi on ollut jo kauan kristillinen maa, ja kristillinen kulttuuri on vallitseva suuressa osassa länsimaita.
Ihminen elää Euroopassa kristinuskon ympäröimänä, olipa hän siitä mitä mieltä hyvänsä. On mahdollista omaksua paljon tietoa uskonnosta ilman virallista yhteyttä kirkkokuntiin.
Mutta nykyään alkaa olla ihmisiä, joilla on mitä ihmeellisimpiä käsityksiä esimerkiksi suomalaisesta luterilaisuudesta. Sitä saatetaan syyttää vaikkapa amerikkalaisen fundamentalismin virheistä - tai 1500-luvun katolisten toimista.
Toisaalta voidaan muodostaa oma uskonto, valita aineksia eri uskonnoista, ihan niin kuin poimittaisiin karkkikaupasta mieluinen sekoitus.
Mitä paremmin tuntee suuret maailmanuskonnot, sitä paremmin tajuaa, kuinka erilaisia ne pohjimmiltaan ovat, vaikka ne voivat toimia yhdessä monilla aloilla.
Uskonnon alalla ne ovat ihanteellisesti ystävällisessä ja toisiaan kunnioittavassa kilpailussa. Näinhän tulisi olla myös ateismin ja uskontojen välisen suhteen, vaikka Suomessa se ei näy enää olevan mahdollista.
Ajatus yksityisestä, vapaasta uskosta kuullostaa mukavalta ja kiehtovalta, mutta sisältää helposti itsekeskeisen perusvireen. Minä, minun uskoni, miten minä ajattelen,
VastaaPoistaRaamatullinen usko ilmenee rakkautena. Rakastaa ei voi vain sisäänpäin ja itsekseen. Rakkaus suuntautuu toisiin. Siksi uskossakin tarvitaan yhteisöä, jossa rakkautta toteutetaan. Terveisiin yhteisöihin kuuluu erilaisia mielipiteitä, mielestäni kummallisia ja usein myös ärsyttäviä ihmisiä. Sellaisissa tilanteissa tarvitaan ja harjoitetaan ja harjoitellaan rakkautena ilmenevää uskoa.
Yhteisö on tarpeellinen koska emme ole "itseriittoisia". Tarvitsemme toisiamme, myös niitä tosi erilaisia, jotta kasvamme. Yhdessä myös peilaamme niitä vanhoja ja monitulkintaisia tekstejä.
Ansku,
VastaaPoistakiinnostava kommentti.
"Ajatus yksityisestä, vapaasta uskosta kuullostaa mukavalta ja kiehtovalta, mutta sisältää helposti itsekeskeisen perusvireen. Minä, minun uskoni, miten minä ajattelen,"
VastaaPoistaHöpö höpö. Ihmisen pitää rakastaa itseään, jotta voi rakastaa toisia - eivätkä ne todellakaan sulje toisiaan pois (vaikka tietysti myös itserakkaudesta on olemassa epäterveitäkin muotoja, mutta niin on kaikista muistakin asioista, usko mukaanlukien).
Siitähän monen kiihkouskovaisen toisten tuomitseminen kumpuaa: Kun jatkuvasti kokee, ettei kykene itsekään niihin epärealistisiin "synnittömän ihmisyyden" malleihin mitä fundamentalistisissa tulkinnoissa viljellään, oloa helpottaa kun voi osoitella toisten vikoja.
Uskon pitääkin olla minälähtöistä, koska jos Jumala on olemassa, yksilön ja Jumalan väliin ei pidä kenenkään sivullisen tunkea selittämään kuinka itsekunkin pitäisi uskoaan kokea ja toteuttaa. Se vasta on itsensä korostamista ja rajatonta pöyhkeyttä, että ihminen väittää tuntevansa Jumalan mielen ja tahdon paremmin kuin joku toinen ihminen. Jumalan tuntevat joko kaikki, tai ei kukaan.