Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin Sanomat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsingin Sanomat. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, huhtikuuta 30, 2016

Vappuilmapallot Helsingin kansalaistorilla

balloons


Huomenna vappupäivänä järjestetään ensi kerran poliittinen vappujuhla uudella kansalaistorilla vastapäätä Eduskuntataloa, Musiikkitalon, Kiasman ja Sanomatalon välissä Etu-Töölössä, jossa demarijohtajatkin nykyään asuvat. Demarien profiili on muuttunut jo. Millainen on kansalaistori?

P.S. En tiennyt, että siellä on mukana myös äärivasemmistokin, joka oli näkyvänä vappumarssissa. Ovat tainneet demarit tehdä virheen liittymällä vapun viettämisessä ääriainekseen, joka kulkee yhä sirpin ja vasaran ja muun pahamaineisen historian omaavan symboliikan ja ajattelun mukana. Näin ulkopuolisena koen asian näin. Onkohan siinä yksi syy demarien suosion laskemiseeen? Esittelen kuitenkin paikan, kansalaistorin ympäristöineen, sillä siellä järjesteään varmaankin muitakin juhlia, sellaisia joihin kaikki suomalaiset voivat osallistua.  En ole ollut koskaan minkään poliitttisen puolueen vappujuhlissa. Minulle vappu on kevään juhla.


Kiasma

Kiasma heijastuu altaaseen.

Kansalaistori 

Juhlapaikan valmistelua aattona. Nostokurki kuuluu uuden kirjastotalon rakennustyömaahan. Takana on Makasiinien jäännös. Nehän sytytettiin palamaan vuonna 2006 ja kaupunkilaiset menettivät taas yhden vanhoista rakennuksista ja mukavan kirpputoripaikan. Otin valokuvia tuhopoltosta silloisen asuntomme ikkunasta käsin ja kirjoitin blogiini useita kirjoituksia. Klikkaa hakusanoja tässä tekstissä: Tulipalo Helsingin keskustassa
Tai valitse tämä
http://blogisisko.blogspot.fi/search/label/Makasiinipalo

Musiikkitalo

Musiikkitalo (ks. kuvakansioni, jossa on 31 kuvaa), Hauki-veistos ja osa kansalaistoria

Sanomatalo

Sanomatalo sisältä. Kirjaston rakennustyömaan aita näkyy ikkunan läpi.

Sanomatalo

Sanomatalo


Sanomatalo sisältä

Sanomatalo näyttää sisältä kaikkia värejä. Onko tämä symboliikkaa?


Three Smiths on May Day's Eve 2016 in Helsinki

Kolme seppää viettävät rauhallisen kotivapun kuten niin monet suomalaiset.
(Kaikki kuvat on ottanut mieheni kännykkäkamerallaan.)

Lisäys: Eduskuntatalohan on paketissa, kuten kaikki jo tietävät.


tiistaina, maaliskuuta 29, 2016

Hesarin kuvatoimitus, kansaa ei pidä narrata liikaa

Helsinki

Edellisen suuren laman aikana seisoin odottamassa raitiovaunua Stockmannin edessä. Vieressäni oli miellyttävän näköinen tummatukkainen mies, jolla oli musta pitkä päällystakki. Siinähän oli valtiovarainministeri raskaine salkkuineen. Vastakohta Hesarin samaan aikaan julkaisemiin hirviökuviin Sauli Niinistöstä oli suunnaton ja oli yhtenä syynä siihen, että äänestin häntä presidentiksi ja liityin ensimmäistä kertaa elämässäni poliittiseen puolueeseen, Kokoomukseen. Kansaa ei pidä narrata liikaa. Sitä ei Hesari vieläkään usko. 

Nykyinen valtiovarainmisterimme on samaa ikäryhmää kuin Niinistö oli edellisen laman aikana. Alexander Stubb on aurinkoinen, lahjakas, kielitaitoinen, kansainvälisesti edustava suomalainen, joka pitää erittäin hyvää huolta kunnostaan. Ja mitä tekee taas Hesarin kuvatoimitus (vai poliittinen toimitus)? Hesari esittää lehtikuvissaan Stubbin rumana hirviönä. Älkää yrittäkö narrata meitä. Sillä miehellä on oleva loistava tulevaisuus. Toivottavasti Suomessa.

P.S. Haukkuminen taitaa vain lisätä kansansuosiota. Niin oli Kekkosen ura, samoin Vennamon ja on ollut Timo Soininkin.

lauantaina, helmikuuta 14, 2015

Helsingin Sanomat : Omakustanteet: Vaahteralaakson Aurora sekä Lucia ja Luka mukana


Sain ystävänpäiväksi muutaman rivin mainintaa Hesarissa. Kuvassa aloitteleva ja optimistinen Anna Amnell vuonna 1991

”Omakustanteeseen voi päätyä myös silloin, kun alkuperäinen kustantaja ei enää halua ottaa kirjasta uusia painoksia tai jatkaa sarjaa.
Esimerkiksi Anna Amnell on julkaissut BoD:n kautta yhteisniteen Vaahteralaakson Aurorasta kertovista tyttökirjoistaan sekä jatkanut kyynäränmittaisen Lucia-tytön myöhempiä vaiheita.
--
Omakustantaja joutuu myös venymään moneksi: kirjailijan ja kuvittajan työn lisäksi on hallittava yritysjohtajan, graafisen suunnittelijan, oikolukijan, markkinoinnin, viestinnän, myynnin, logistiikan ja postittajan taidot.
Nykyään tiedotukseen käytetään sekä sosiaalista mediaa että vanhanaikaista puskaradiota. Anna Amnell perusti omakustanteilleen blogit, joiden kautta hän tekee kirjoja tunnetuksi.”
Päivi Heikkilä-Halttunen: Lastenkirjaomakustanteena vai yhteisörahoituksella? Kun isoilla kustantamoilla on tiukempaa, lastenkirjailijat ja kuvittajat etsivät uusia tapoja saada töitään esiinHS/KULTTUURI 14.2.2015

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1423811823911?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1
katso myös
Aurora-kirjat 1991-1999 ja 2014: esittely ja otteita kirja-arvosteluista

Lucia ja Luka : kirjan esittely ja kirja-arvosteluja

Firenzestä Turkuun : Näin syntyivät Lucia-kirjat.

Haastattelu Hesarissa vuonna 1996 Aurora-kirjoista [Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen]


lauantaina, syyskuuta 06, 2014

Kivoja juttuja ihanista vasemmistolaisista

IMG_3602

Voitonpäivän juhlintaa - juliste kadun varrella Pietarissa toukokuussa 2014.

Vaalikampanja on menossa täysillä ainakin Hesarissa. Kuukausiliitteessäkin "kivoja juttuja ihanista vasemmistolaisista". :

Elvi Sinervon aika poliittisena vankina (Vankinro 412/41, 8 sivua.) Kokosivun valokuvassa enkelimäisen näköinen teini-ikäinen Elvi.

Vasemmistonuorten kaunis puheenjohtaja Li Andersson ja hänen boheemitaiteilijaisänsä (Lin hauska isä, perhesiteitä, 3 sivua).

Jollakin sivulla taidettiin haukkua Stalinia, mutta sehän on on muodikasta vasemmistopiireissä: Stalin paha, Marx hyvä - ainakin uusmarksilaisten mielestä.

Saattaa olla muutakin, mutta minulle riittivät jo nuo.
P.S. Samoin ajattelivat monet muutkin.

Lisäys sunnuntaina 2.9. 2014

HS C6-C8: Venäläinen ohjus tuli kohti Finnairin konetta joulunaattona 1987, kun kone oli tulossa Tokiosta. Nyt vasta kerrotaan.

HS C8-C9 2.9.2014 artikkeli kylmästä sodasta. Pekka Vahvanen: Vuosikymmenten tuijotuskilpailu.

Kaikkien "rauhaa rakastavan " naapurimaamme NL:n 60-lukulaisten ihailijoiden kannattaa vilkaista aukeamalla C8-C9 olevaa suurta kuvaa Punaisen torin paraatista. NL:n sotilasmenot nousivat kylmän sodan aikana nopeasti, joinakin vuosina jopa 5%, ja olivat 1980-luvulla jopa 25% kansantulosta. (vrt USA:n 7 %) Ks. esim. (uusmarksilainen) Eric Hobsbawm: Äärimmäisyyksien aika, josta on ilmestynyt uusi painos.

Luitko jo tämän erinomaisen artikkelin? Sofi Oksanen: Venäjä on jo voittanut informaatiosodan



torstaina, huhtikuuta 17, 2014

Onnellista pääsiäisen aikaa kaikille



Hyvää pääsiäistä ja hyvää lomaa!

Pääsiäiskoristeiden symboliikkaa

Lisäys perjantaina: Tulihan se pääsiäinen Hesariinkin. Tämän päivän lehti on mielenkiintoinen  normaali länsimainen sanomalehti. Erityinen kiitos Kulttuurille! Nyt-liitekin on monipuolinen ja jopa hauska Menot-sivulla: 20 vinkkiä pääsiäiseen.
Mukava yllätys oli lyhythaastattelu, jonka kohteena on kakkossuosikkipappini Teemu Laajasalo. Nimenomaan Teemu Laajasalo, ei Teemu Tammisalo.:)

perjantaina, maaliskuuta 21, 2014

HS:n NYT esitteli Helsingin parhaat konserttikirkot




Helsingin Sanomat yllätti tänään myönteisesti. Kulttuuriosastolla esiteltiin Donna Tarttin uusin kirja, joka vaikutti erittäin kiinnostavalta, ja Leena Lehtolaisen Brasilian valtaus. On arvosteluja kiinnostavista elokuvista.

 NYTin erikoisaiheena ovat tänä viikonloppuna Helsingin konserttikirkot. Niistä tutuin on minulle Johannes, jonka naapurina asuin kaksikymmentä vuotta ja joka on ollut lähikirkkoni suurimman osa Helsingin vuosistani. Kuvassa kaunis uusgoottilainen Johannes jouluasussa. Siirry nuolella oikealle, ja näet lisää kuvia Johanneksesta ja sen ympäristöstä.

Johanneksen kirkko, yli 70 kuvaa (St John's Cathedral, Helsinki, churches, kirkot)

Kirkkoja Helsingissä/Churches in Helsinki  lisää kuvia

lauantaina, elokuuta 10, 2013

Vihdoinkin totuus. Helsingin Sanomat kertoo Itä-Euroopasta kommunismin kourissa

Belgrad

Belgradin kommunismin aikaisia taloja. Kuva; Anna Amnell

Tätä olen odottanut siitä asti, kun palasin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen vuonna 1988: Helsingin Sanomat kertoo kaunistelemattoman totuuden.
Jukka Petäjä: Punalippu terrorin junaan. Sodanjälkeinen aika Itä-Euroopassa on yhtä järkyttävä ajanjakso kuin toinen maailmansota. Helsingin Sanomat/Kulttuuri 10.8.2013 Petäjä selostaa Anne Applebaumin kirjaa Iron Curtain - The Crushing of Eastern Europe 1944-1956.
Lue netistä edes lyhennetty versio, mieluummin osta tämän päivän Helsingin Sanomat, jos sitä ei Sinulle tule tilattuna.



Anne Applebaumin kirjan arvostelu The New York Times lehdessä (Max Frankel, entinen the Times -lehden Moskovan ja Itä-Euroopan pitkäaikainen kirjeenvaihtaja).



IMG_1445

Suomessa asioita on kaunisteltu, Itä-Euroopan kärsimystä vähätelty, Itä-Saksaa ihannoitu. Silmäni aukenivat, kun kuulin Torontossa Itä-Euroopasta paenneiden tuttavien, naapureiden ja ystävien tarinat. Kommunismi ja natsismi olivat yhtä pahoja, kommunismi vieläkin pahempi, sillä sen terrroria kesti niin kovin paljon kauemmin, ja sen lumoissa ovat yhä liian monet Suomessakin.

Kuvat: Belgradin kommunismin aikaista arkkitehtuuria. Alempi kuva Krakowasta, joka on joutunut kärsimään sekä natsien että kommunistien hirmutöistä.



maanantaina, kesäkuuta 17, 2013

Blogisisko aloitti kesäkuussa 2005

Kukkia 017

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni kesäkuun 2. päivänä 2005.

Olin mukana Hesarin Anssi Miettisen kirjoituksessa Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005.

Toimittaja Anssi Miettinen piti vuonna 2005 blogia "Kuukausiliitteestä, päivää", jossa hän tutki sen ajan suomalaisia blogeja. Miettisen kirjoitus  on nyt luettavissa Helsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite (linkki edellä). 
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/ Olen sivuilla 45-47.
Elokuussa 2005 kauhisteltiin sitä, kun joka paikka (=Blogilista ) oli täynnä neuleblogeja.

Lue myös vuoden 2013 kirjablogikeskusteluun liittyvä kommenttini Mikä bloggaaja olet?

lauantaina, kesäkuuta 01, 2013

Drosten kaakaotyttö ja TV-sarjat


Drosten kaakaon sairaanhoitaja on noin vuodelta 1903, ja sen innoitteena on ollut 1700-luvun maalaus kaakaotytöstä. Haluttiin korostaa kaakaon tervellisyyttä. Nainen ei ole nunna, kuten Suvi Ahola kirjoittaa Hesarissa. Hänellä ei ole ristiä eikä nunnansormusta. Drosten kaakaota tarjoavaa naista sanotaankin sairaanhoitajaksi (verpleegster), ja hollantilainen graafinen taiteilija kirjoittaa, ettei ole koskaan nähnyt tuollaista nunnaa.

Myös Droste-efekti: sairaanhoitaja pitää tarjottimellaan suklaarasiaa, jossa on kuva hänestä pitämässä suklaarasiaa jne. Tätä menetelmää on käytetty jo keskiajalla kirkkotaiteessa.

Venäläisellä suklaata tarjoavalla sairaanhoitajalla (1897) on käsivarressaan punaisen ristin merkki. Mikä lienee näiden yhteys?

Siihen aikaan sairaahoitajat olivat kylläkin useissa maissa naimattomia (Sophie Mannerheim oli eronnut), vaikka eivät olleet nunnia, Suomessakin, jossa kirkon palkkaamat sairaanhoitajat, diakonissat, olivat naimattomia vielä 1950-luvulla. Katolisissa maissa suuri osa sairaanhoitajista oli nunnia. Mutta muistettakoon, että 1880-luvulle asti Oxfordin yliopiston opettajien piti olla naimattomia.

Suvi Ahola kirjoittaa tämän päivän lehdessä myös TV-sarjoista. Hienoa! Muutama kirjoituksessa käsitelty sarja on minulle tuttua, katsottua, suurin osa tuntematonta. Siihen vaikuttaa muun muassa se, että olin 1980-luvun poissa Suomesta.

Hesarissahan on ollut aina paljon politiikkaa ja urheilua, mutta vähemmän muodista, elokuvista, sisustuksesta. Olen pitkään ihaillut Financial Times -lehden viikonloppunumeroita.

keskiviikkona, toukokuuta 29, 2013

Nyt meni lehdistön vapaus

Suurennuslasin alla Helsingin Sanomat ja kukka Mikael Pentikäiselle.

Jos päätoimittaja voidaan erottaa sanomalahdestä niin epämääräisin perustein kuin Mikael Pentikäinen erotettiin Hesarista, entä sitten toimittajat? Ja mitä iso lehti edellä, sitä pienet perässä.

Päätoimittajaa ja toimittajia saa arvostella, haukkua pahastikin, mutta heitä ei saa erottaa paitsi aivan äärimmäisen vakavista ja selvistä syistä. Muuten lehdistön vapaus on mennyttä. Nyt tunnen sääliä Hesarin toimittajia kohtaan.

Samaa tunsi varmaankin Pentikäinen toivoessaan, että toimittajat pitävät rivit suorina eli tukevat toisiaan. Mutta mitä he voivat tehdä?

Väliaikaiseksi päätoimittajaksi valitun Riikka Venäläisen lausunto TV-haastattelussa oli "walking on eggshells": hän ei uskaltanut sanoa yhtään mitään.

Suomalainen tyhmä kateus ja vahingonilo nostivat tietenkin heti päätään, kun kuultiin Pentikäisen erottamisesta. Uskon kuitenkin, että Pentikäisen kaltaiselle lahjakkaalle ja energiselle henkilölle löytyy entistä parempia työpaikkoja. Ennustaisin politiikkaa tai yliopistouraa.

Lukijana olen ollut erittäin tyytyväinen Mikael Pentikäisen kauteen. Kiitos, Mikael Pentikäinen! Kun yksi kukka kuihtuu, toinen on jo nupulla.


my old and faithful yellow orchid


Kukka Mikael Pentikäiselle on samalla osallistumiseni tämän viikon makrohaasteeseen (106). Mikä muu sopii nyt paremmin suurennuslasin alle kuin tapaus Hesari, joka ensimmäisen kerran historiansa aikana erotti päätoimittajansa?
Tätä mieltä muut.

sunnuntaina, toukokuuta 05, 2013

Feminismi: Mummotkin pissasivat seisaaltaan


Anna-Stina Nykänen on eräs hauskimmista toimittajista Hesarissa. Tänään hän kirjoittaa kolumnissaan feminismistä. Motoksi nousee: "Siihen on pyrittävä, että sukupuoli ei vaikuta mihinkään! Ei edes pissimiseen."

Mukavuudenhaluisena istun mielelläni vessassa käydessäni ja luen siellä jotakin jos en muuta niin ainakin Töölöläistä tai jotain muuta ilmaislehteä. Mutta seisaaltaan pissaaminen ei ole uusi asia. Se oli päinvastoin tavallinen asia, kun vanhan ajan naisilla oli pitkät hameet. Heillä ei ollut myöskään alushousuja vaivoinaan.

Eräs varhaisimpia muistojani on, kun näin mummon ja naapurin emännän pissaavan seisaaltaan pitkiä helmojaan pidellen ja nauraa räkättäen: "Kyllä me naisetkin osaamme". 
Lue koko juttuni mummosta (synt. 1888)

lauantaina, toukokuuta 04, 2013

Anssi Miettinen kertoo blogeista vuonna 2005. Mukana myös Blogisisko

HS kuukausiliite 11-2005-Blogit

HS/kuukausiliite 45 vuonna 2005 marraskuussa

Tänä aamuna tullut Hesarin Kuukausiliite (toukokuu 2013, sivu 25) kertoo, että hs.fi julkaisee uudestaan Kuukausiliitteiden vanhoja kirjoituksia: "Nyt siellä on myös toimittaja Anssi Miettisen kirjoitus Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005".

Toimittaja Anssi Miettinen piti vuonna 2005 blogia, jossa hän tutki sen ajan suomalaisia blogeja. Miettisen kirjoitus  on nyt luettavissa Helsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.  
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/

Miettisen kirjoituksessa mainitaan myös blogini Blogisisko, on myös vihjeitäni uusille bloggaajille ja silloinen Blogger-profiili kuvineen. Blogisisko-blogi toimi silloin osoitteessa http://amnellanna.blogspot.fi, jossa on nykyään kotisivublogini "Anna Amnell".


Jos et pääse HS:n nettisivuille, lue pieni tietoisku samasta asiasta täältä blogistani. (Bloggaaminen vuonna 2005)
Aikaisempia kirjoituksia Arkistojen kätköistä. 

Ensimmäinen kirjoitukseni (Yhdistin blogit Blogisisko 1, 2 ja 3, ja niille tuli osoitteeksi tänä blogisisko.blogspot.fi)
Lisäys: Blogisisko ® on nyt rekisteröity tavaramerkki

Päivitetty 1/2015
Blogisisko (rekisteritiedot)

Blogisisko is a registered trademark 251938.
rekisterinumero 251938
sekä 'Blogisisko' että 'blogisisko'
Huom haku muuttunut!
Kirjoita kohtaan haku 'Blogisisko'/'blogisisko' tai 251938
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku




perjantaina, lokakuuta 05, 2012

Helsingin Sanomat ihmettelee teitittelyn paluuta

Every girl is a princess


Tuliko yleinen sinuttelu Ruotsista, jossa jokatyttö on prinsessa?

Tämän päivän Helsingin Sanomat ihmettelee teitittelyn paluuta: "Teitittelyn yleistyminen on paluumuuttajan suurimpia šokkeja vuonna 2012". (Annamari Sipilä: Ottaako rouva lisää teetä? HS/Merkintöjä 5.10.2012) On hämmästyttävää, että HS:n pääkirjoitustoimittajakaan ei tiedä siitä, että teitittely oli täysin vallitseva tapa vielä 1970-luvun ajan vieraiden ihmisten kanssa keskusteltaessa ja sitä harrastetaan edelleen, kun ollaan kohteliaita. Olen nähnyt televisiohaastattelun, jossa nuori naistoimittaja teititteli isäänsä, koska kysymyksessä oli virallinen tilanne.

Nykyajan ihmisiltä on kadonnut historian taju. Sen näkee varsnkin TV-elokuvien käännöksistä, joissa laitetaan menneen ajan ihmiset noin vain sinuttelemaan, mitä he eivät olisi missään tapauksessa tehneet vieraiden ihmisten tai itseään vanhempien kanssa. Samanikäisetkin työtoveritkin tekivät sinunkaupat. 


Olen huomannut tätä tietämättömyyttä ennenkin. Näin anonyymi kommentoija tässä blogissa:
 " Puhuttiinko täällä suomessa vielä niinkin myöhään kun 60 luvulla noin muodolisestti kuten kunikaat ja heidän plveliansa: neiti ei nyt valehtele vanhoille ihmisille." 

Vastasin: Kyllä toki vielä 60-luvulla käytettiin kohteliasta ja muodollista kieltä. Oli aivan tavallista, että nuorta tyttöäkin sanottiin neidiksi ja lukiolaispoikaa herraksi. Ei ollut kysymys "kuninkaista ja heidän palvelijoistaan", vaan tavallisista ihmisistä. 


Myyjätärtä sanottiin tietenkin neidiksi, vanhempaa myyjätärtä rouvaksi. Kun palasimme Suomeen 1980-ja 1990 -lukujen vaihteessa, mieheni hämmästyi, kun lehtikioskissa myyjänä oleva nuori tyttö sinutteli häntä. Mieheni oli itse tietenkin teititellyt häntä. 


Voin sanoa HS:n toimittajalle nyt vuonna 2012, että meidän perheellä oli täysin päinvastainen kokemus kuin hänellä, kun palasimme Suomeen vuonna 1988 asuttuamme yhdeksän vuotta Kanadassa. Ällistyimme sinuttelua. Toisaalta sinuttelu oli horjuvaa, toisinaan sinuteltiin, toisinaan teititeltiin, täysin epäjohdonmukaisesti.



Muutos oli tapahtunut  vasta 1980-luvulla. Vuoteen 1979 mennessä sinuttelua ei ollut, ennen kuin tehtiin sinunkaupat. Oli täydellinen yllätys, että täällä oli alettu sinutella ketä hyvänsä. 

Oletin, että oli alettu matkia Ruotsia. Ehkä sinuttelun katsottiin kuuluvaan pohjoismaiseen sosialismiiin. Näin televisiohaastattelun, jossa Ruotsin kuningasta sinuteltiin. Huomasin, että sinuttelua pidettiin poliittisesti korrektina asiana. Tämä tuli esille esimerkiksi vuonna 2007 käydyssä blogikeskustelussa IIneksen blogissa.



Muut kielet

Monesti luullaan, että englannin 'you' on sinuttelua. Mutta todellisuudessa englanninkielinen sinuttelee vain Jumalaa, sanoo "Thou" eli sinä rukouksessa. Englanninkieliset  "sinuttelevat" toisiaan puhuttelemalla etunimellä, jonka he painavat mieleen heti esittelyssä ja muistavat sen.  Muulloin he sanovat Mr. Smith tai Mrs. Smith, Doctor Smith, Mr. President,  asiakkaalle 'madam' tai 'sir'.


Teitittely ei ole ainakaan ranskassa välttämättä etäisyyden ottamista. Jo Nabokov kertoo muistelmissaan, että kun hänen äitinsä halusi olla erityisen ystävällinen pienelle pojalleen, hän teititteli tätä - ranskaksi, jota he puhuivat.Tuoreempi esimerkki muistuu mieleen. Kanadanranskalainen sukulaiseni, iäkäs rouva, musiikinopettaja, huudahti minulle kerran puhelimessa vähän aikaa Suomessa käyntinsä jälkeen (jolloin hän oli asunut meillä useita viikkoja): "Madame, je vous aime." Teitittely merkitsee edelleen myös ystävällisyyyttä, kohteliaisuutta. 

Suomalaisia blogikeskusteluja lukiessa minulle tulevat usein mieleen Kiplingin balladin sanat "East is East, and West is West, and never the twain shall meet".
Itä ja länsi eivät kohtaa, eivät varsinkaan Suomessa. Tässä en tarkoita maantiedettä vaan mentaliteettia.

Teitittelyssä ei ole todellakaan mitään ikä- eikä luokka-ajattelua. Tuntuu monesti siltä, että yleinen töykeyden lisääntyminen johtuu siitä, että pitää olla muka kaikkien kaveri, jota ihminen ei missään nimessä jaksa eikä halua olla ainakaan suurkaupungeissa. Kun ihmisen reviiriä ei suojata hyvillä tavoilla, ruvetaan tönimään ja jöröttämään.

Hyvät tavat voivat helpottaa kanssakäymistä silloin kun ihmiset ovat väsyneitä tai kun jotain hyvin ongelmallista tapahtuu, sellaista jota ei voi noin vain ratkaista ja selvitttää hetkessä. Siinä saa tavallaan miettimisaikaa.

Teitittely kuuluu yhtenä osana kulttuuriin, jossa toista ihmistä kohdellaan ystävällisesti ja kunnioittavasti, annetaan hänelle myös yksityisalue. Ainakin näin yritetään tehdä.


Ei ole ihme, että ulkomailla asunut toimittajakin myöntää, että  "Ensihämmästelyn jälkeen teitittely on alkanut kuulostaa miellyttävältä, jopa kotoisalta". 


Tästä aiheesta keskusteltiin blogeissa jo vuonna 2007  Suomessa asuminen: Itä ja länsi  sekä kommenteissa kirjoitukseeni  Kun myrsky riehui Rööperissä, jossa kerron 1960-luvun Helsingistä.

perjantaina, huhtikuuta 13, 2012

Alkaako Suomi vihdoinkin itsenäistyä?



Helsingin Sanomat tänään: Suvi Ahola "Pala kotoista itsesensuuria murtui" ja Pekka Pesonen: "Piinaava totuus painaa" Kirja-arvostelu: Aleksandr Solzenitsyn: Gulag. Vankileirien saaristo. Suom. Esa Adrian. Silberfeldt. 1303s.

http://www.gulag.fi/ 
ja
Onko Suomi tullut vihdoinkin itsenäiseksi? (Iltalehti)

Sofi Oksanen on nyt myös kustantaja.
Mielipiteeni: Sofi Oksanen kirjailijana


sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2012

Helsingin Sanomat ja neuvostoliittolainen työn sankarit -mitali


Miksi Helsingin Sanomat käyttää Työn sankari -palstassaan neuvostoliittolaisen herois laboris -mitalin muunnelmaa? Petri Immonen: Erityinen opettaja. - Työn sankari/Helsingin Sanomat/E2/ Työelämä 25.3.2011 Klikkaa kuva suureksi

lauantaina, maaliskuuta 03, 2012

Hesari ja me


Kommenttti:
Hesari on ollut viime aikoina harvinaisen hyvä. Esim tämä kuukausiliite 479.

Olen odottanut kauan ja kärsivällisesti, että paikkakuntani lehti Hesari muuttuisi normaalin sivistysmaan lehdeksi, ja sehän on tapahtumassa.

Tähän verrattuna kirjallisuusosaston heikkous näkyy entistä selvemmin. Minusta tuntuu, että sille ei voida mitään, ennen kuin sinne saadaan aivan uudet ihmiset tai ainakin tarpeeksi monta uutta ihmistä, uutta sukupolvea. Tai ainakin uusi asenne.

P.S. Nettisivut ovat vähän sekavat, ja mainokset hallitsevat niitä liikaa.

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011

Blogisisko ® on nyt rekisteröity tavaramerkki

035 Töölönlahti


Blogisisko ®
Päivitetty 1/2015

Blogisisko is a registered trademark 251938.
rekisterinumero 251938
sekä 'Blogisisko' että 'blogisisko'
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku/?appNum=T201003680&regNum=251938
Huom haku muuttunut!
Kirjoita kohtaan haku 'Blogisisko'/'blogisisko' tai 251938
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku

Blogisisko ® on rekisteröity Tavaramerkki (tiedot)

Tämä koskee luokkia 16, 35 ja 41, joiden sisällön voi lukea edellä olevasta linkistä. Internetissä tulee lähinnä kysymykseen tuo luokka 41 (ajanviete, kulttuuritoiminnat, koulutus). Myös mainonta, ks linkkiä.

Blogisisko on ollut vuodesta 2005 vakiintunut blogini nimi ja nimimerkkini, jolla olen kommentoinut vuodesta 2005.  Jo vakiintuneen käytön olisi pitänyt suojella.

Olisi ihanteellista, jos blogimaailmassa ja Internetissä yleensäkin tultaisiin toimeen sovussa ja noudattaen hyviä tapoja, muun muassa niin, että toisen henkilön nimimerkkiä tai blogin nimeä kunnioitetaan ilman mitään kallista rekisteröintiä.

Tavaramerkki


HS kuukausiliite 11-2005-Blogit

HS kuukausiliite 11/2005 kertoo, että käytin jo silloin nimimerkkiä Blogisisko
http://blogisisko.blogspot.fi/2011/04/bloggaaminen-vuonna-2005-mukana.html
Helsingin Samomat tiedotti, missä kirjoitus on luettavissa
http://blogisisko.blogspot.fi/2013/05/anssi-miettinen-kertoo-blogeista-vuonna.html
Lue arkistoista
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/

torstaina, huhtikuuta 28, 2011

Bloggaaminen vuonna 2005: mukana Blogisisko


Kuvassa Helsingin Sanomat Kuukausiliite marraskuu 2005. Blogisisko aloitti bloggaamisen vuonna 2005 kesäkuussa. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana. Tai lue arkistosta
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/

Lisätietoja alkuaikojen bloggaamisesta on esimerkiksi Hesarin suuressa bloginumerossa, jossa Hesarin nykyinen Lontoon kirjeenvaihtaja Anssi Miettinen kertoo pitämästään blogista ja havainnoistaan: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47.
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.


Sivulla 45 on kuva Blogger-profiilistani ja sen yläpuolella teksti " Nuorisokirjailija, joka kirjoittaa myös nimellä Blogisisko". Siinä on silloisen Blogisisko-blogini , nykyisen kotisivublogini, osoite.

Tekstissä kerrotaan, että  "Anna Amnell ehdottaa, että juttuuni tulisi lisätä aloitteleville bloggaajille tietolaatikko. Hän antaa siihen vinkkejäkin." Miettinen viittaa blogissaan olleisiin kommentteihin.
Sivulla 47 ovatkin sitten Media=blogin ja minun antamat vinkit.  Viimeisin on numero "6. Älä pelkää ilkeilyä."

Blogien määrä kasvoi nopeasti.

Lisäys 5/2013: Tänä aamuna tullut Hesarin Kuukausiliite (sivu 25) kertoo, että hs.fi julkaisee uudestaan Kuukausiliitteiden vanhoja kirjoituksia: "Nyt siellä on myös toimittaja Anssi Miettisen kirjoitus Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005". Miettisen kirjoitus  on nyt luettavissa Helsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.  

sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011

Miehet kirjoittavat hellästi lapsista

Sininen Blue

Kuva: Anna Amnell

Tänään toimittaja Petri Korhonen kertoo paikkakuntani sanomalehdessä pitävänsä vaatteiden silittämisestä.

"Tavalliseen arkipaitaan ilmestyy tuttu pehmeys, se sama, jonka pikkupoika tuntee poskellaan, kun lojuu sohvalla isän kainalossa. "

Ja näin potkupuvun ja univaatteiden silittämisen symboliikasta: "Niiden saumojen ja viikkausten pehmeys on hellyydenosoitus, isän kehno yritys tasoittaa edes vähän lapsen tietä tässä joka suuntaan ryppyisessä maailmassa."
(Petri Korhonen: Silitän, koska en polta sikareita. HS/F Koti 17.4.2011)

vrt kovat, vihaiset äärifeministiset naiset, joista Antti Nylen kirjoittaa samassa lehdessä "Naisrauhaa ja rakkautta raivokkaasti" (HS/C  kulttuuri 17.4.2011)
Samaa kovuutta oli Nyleninkin mainitseman toimittaja Virpi Salmen kolumnissa, joka jatkaa kotiäitien herjaamista.
Vrt Miehet kirjoittavat kauniisti rakkaudesta

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Suomalaiset tarvitsevat haukkumisen kohteen

Kun nykyään ei ole enää salonkikelpoista haukkua Amerikkaa, eikä eräitä muita tahoja uskalleta haukkua, on etsitty uusi kohde: erittäin suvaitsevainen ja vapaamielinen luterilainen kirkko, jonka palveluja suomalaiset saavat hyvin edullisesti ja myös täysin ilmaiseksi. Eräässä nettikeskustelussa joku sanoikin, että uskovaisten kiusaaminen ja ärsyttäminen on hänen lempiharrastuksensa. Samalla tavallahan puhuvat koulukiusaajat.

Toisaalta tämä kaikki vaikuttaa siis lapselliselta, mutta toisaalta se tuo mieleen natsit, jotka polttivat kirjoja sekä  Ranskan ja itäisen naapurimaamme vallankumoukselliset, jotka tuhosivat ja räjäyttivät kirkkoja ja tappoivat uskonnon harjoittajia. Tilanne ei ole hauska. Kysymyksessä on erittäin voimakas ja ehkäpä taitavasti organisoitu taistelu uskontoa vastaan. Juutalaisten vainoaminenkin alkoi "leikinlaskulla" ja "lapsellisilla" tempuilla.

Lue myös Valdemar Kallunki: Politiikkaa ja uskontoa ei voi eristää toisistaan HS/Vieraskynä A2 lokakuun 28.päivä 2010.
"Uskonnon  pois sulkemisen ongelmiin on kiinnittänyt huomiota eurooppalaisen yhteiskuntafilosofian kärkinimi Jürgen Habermas. Hänen käsityksensä mukaan elämme yhteiskunnassa, jossa uskonnoilla on julkiselle elämälle myönteistä annettavaa. --
Uskontoon myönteisesti suhtautuvassa yhteiskunnassa uskonnolliset ja maallistuneet ihmiset ovat aidosti tasavertaisia keskustelukumppaneita. "

Tämä ei näytä toteutuvan  Suomessa. Mistähän se johtuu?