Aikaisempina vuosikymmeninä suurin osa naiskirjailijoista oli yläluokkaa, varakkaasta ja sivistyneestä perheestä. Uskokaa pois, kävin joskus läpi Suomen kirjailijoista kertovaa teosta. Sitten tulivat hullut vuosikymmenet, jolloin naiskirjailija oli kyllä edelleen yleensä mukavista oloista: pankinjohtajan tai professorin tytär, mutta sanoi itseään kulttuurityöläiseksi, sillä muu ei olisi ollut poliittisesti sopivaa. Catherine Cookson -ilmiö, naiskirjailija joka on oikeasti kotoisin yhteiskunnan pohjalta, on edelleen poikkeuksellista Suomessakin. Tämän päivän HS/NYT esittelee kirjailijan, jossa yhtyvät vanhan hyvän ajan yläluokkaisuus ja nykyajan vaatimus: kauneus.
jatko on kommenttia keskusteluun:
Uusimmassa Kirjailija-lehdessä on julkistettu tulokset kirjailijoille tehdystä kyselystä.
Parasta kirjailijan kovassa ammatillisessa elämässä näyttäisi olevan hyvä ja ystävällinen kustannustoimittaja. Olen samaa mieltä.
Lisäisin siihen perheen ja ystävien tuen.
Ja minä kun olin erehdyksessä heittänyt NYTin jätepaperiin. Sain pelastetuksi :)
VastaaPoistaMitenkähän tuollainen postauksesi alalaidassa oleva Facebook-vempele asennetaan? Ehkä se löytyy Facebookista... Pitääpä mennä etsiskelemään...
Siis Bloggerin Beetaversio/Ulkoasu/Muokkaa/Blogitekstit/Näytä jakopainikkeet.
VastaaPoistaJouduin vastaamaan puhelimeen, ja tämä juttu jäi kesken.
Kiitos:) Vaihdoin Bloggerin suomenkieliseksi ja kokeilen tänään tuota...
VastaaPoistaniin, aikaa kirjoittamiseen pyykinpesun välillä oli vain yläluokkalaisilla. Sofi Oksasella ei ole perhettä eikä puolisoa, maailma edistyy..
VastaaPoistaP.S.
Arvon Salaman Juhannustanssit suamalaises blogis, jos kiinnostaa.
Yleensä oli näin.
VastaaPoistaMutta oli myös Mrs Dorothy White, sodassa invadilisoituneen lääkärin vaimo, joka elätti perheensä kokopäivätyöllä ja heräsi aikaisin aamulla kirjoittamaan. Niin syntyi P.D James.