Koko museo oli aikamoinen nähtävyys. Luulimme sitä kansanperinnemuseoksi, koska sen nimi oli satujen talo tms.
Oppaat vaikuttivat hiukan kiusaantuneilta, mutta kun löytyi paljon hauskoja yksityiskohtia ajalta ennen DDR:ää, tuttuja meillekin, oli ihan hauskaa, naurettiin kaikille hauskoille esineille.
Saimme melko iäkkään naisoppaan, joka kertoi millaista elämä oli todellisuudessa Itä-Saksassa. Kun kysyin, miten hän kesti sen ajan, hän sanoi: Minulla on niin hyvät lapset.
Lapset ovat tyytyväisiä, jos on onnellista kotona, leluja ja ystäviä. Kun lapset ovat tyytyväisiä, ovat vanhemmatkin, olipa systeemi mikä hyvänsä.
Museossa oli esillä koko 1900-luku, joten siellä oli paljon suomalaisillekin tutun näköistä tavaraa. Opettavainen käynti.
Oii, miten mielenkiintoisia yksityiskohtia.
VastaaPoistaKoko museo oli aikamoinen nähtävyys. Luulimme sitä kansanperinnemuseoksi, koska sen nimi oli satujen talo tms.
VastaaPoistaOppaat vaikuttivat hiukan kiusaantuneilta, mutta kun löytyi paljon hauskoja yksityiskohtia ajalta ennen DDR:ää, tuttuja meillekin, oli ihan hauskaa, naurettiin kaikille hauskoille esineille.
Saimme melko iäkkään naisoppaan, joka kertoi millaista elämä oli todellisuudessa Itä-Saksassa. Kun kysyin, miten hän kesti sen ajan, hän sanoi: Minulla on niin hyvät lapset.
Lapset ovat tyytyväisiä, jos on onnellista kotona, leluja ja ystäviä. Kun lapset ovat tyytyväisiä, ovat vanhemmatkin, olipa systeemi mikä hyvänsä.
Museossa oli esillä koko 1900-luku, joten siellä oli paljon suomalaisillekin tutun näköistä tavaraa. Opettavainen käynti.
Nukkumatti varsinkin muistuttaa tuosta Itä-Saksan ajasta
VastaaPoistaSitä katsottiin eikä huomattu propagandaa - tai kai siihen oli niin totuttu, että se meni toisesta korvastia sisään ja toisesta ulos - tai silmästä:)
VastaaPoista