Vuonna 2014 ilmestyi yhteisnide kolmesta Aurora-kirjastani, joissa Helsinki ja Toronto ovat tapahtumapaikkoina. Kansikuvassa Helsinki vuonna 1905: Matti Amnell
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora (saatavissa jatkuvasti)
Pehmeäkantinen
364 Sivua
ISBN 978-952-286-355-3
Alkuperäisromaanini ilmestyivät 1991 (2. p. 1992), 1993, 1995. (Tavallaan se on jo kolmas painos kirjoista ensimnmäiselle.)
Vuonna 1905 Helsinki ja Toronto olivat suurin piirtein yhtä suuria väkilukunsa mukaan. Niissä oli noin 100 000 asukasta kummassakin, ja "kaikki tunsivat toisensa", kuten sen kokoisista kaupungeista sanotaan.
Kummassakin liikuttiin kävellen, polkupyörillä, hevosajurin kyydissä ja raitsikalla, autoja oli vähän. Talvet olivat siihen aikaan kylmiä, ja talvella liikuttiin hevosella ja reellä.
Helsingissä voitiin hiihtää keskellä kaupunkia - aivan niin kuin tehtiin viime talvena. Pohjoisrannassa oli luistinrata, jossa kuultiin musiikkia ja voitiin ostaa virvokkeita.
Tänään näiden kahden kaupungin väkiluvussa on huima ero. Helsingissä on asukkaita melkein 600 000, Torontossa 2,5 miljoonaa. Suur-Torontossa oli vuonna 2006 5.5 miljoonaa asukasta, ja "suur-Helsingissä" vähän yli miljoona, kun lasketaan mukaan Espoon 252 000 ja Vantaan 202 000 asukasta.
Eron väkiluvussa ovat tehneet siirtolaiset, joita otetaan Kanadassa vastaan auliisti, mutta tutkien tarkoin, että heidän kaltaisiaan maahanmuuttajia tarvitaan. Sieltä voisi Suomikin saada paljon kokemuksen testaamaa tietoa maahanmuuttoasioista eli siirtolaispolitiikasta.
Millaista oli elämä Helsingissä talvella 1905? Kerron yhteispainokseen sisältyvässä kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut " (1993) 13-vuotiaasta pietarinsuomalaisesta Olga Grahnista, joka muuttaa Helsinkiin suomea oppimaan, kun Pietari alkaa käydä levottomaksi.
Huom! Kirjoitin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen, ja niitä on varmaankin vielä kotipaikkakuntasi kirjastoissa (ja nettikaupoissa.)
Kiva kuulla Torontosta! Olemme käyneet siellä, ja se on serkkuni, kaimani, vakituinen kotipaikka. Hän työskentelee Toronton yliopistossa, mutta opettaa osan vuotta Eguadorissa, pitää siellä kursseja, kesämökki hänellä on Floridassa. Suomessa hän käy joka kesä. Sain häneltä juuri kirjeen.
VastaaPoistaKaikki tämä kerrottuna vain maailman pienuuden toteamiseksi. Kaikki eivät ehkä kulje niin pitkiä matkoja (sillä pitkiähän ne ovat tällä kaimaserkullani, vaikka maapallo pieni kooltaan olisikin).
Esim. me liikumme samassa maassa samojen paikkojen väliä, joilla suurin etäisyys on n.600 km. Näitä paikkoja nimitämme: piste A, piste B, piste C. Sillä pisteitähän nämä kaupungit ovat, kaikki kaupungit Suomessa. Vaikka Helsinki on kasvanut 400 tuhannesta 600 tuhanteen, on se vielä kaukana maailman metropolien asukasmääristä. Satunnaisesti saatamme mekin pidentää välimatkoja, joskus olemme asuneet puolikin vuotta jossain toisessa maassa. Mutta ne ovat poikkeuksia. Tavallisissa oloissa nuo kolme pistettä ovat meille täysin riittäviä, jopa kotoisia.
Välillä yksi paikkakin riittää pitkään.
VastaaPoistaOikeassa olet. Yksi paikka riittää. Olisi jopa toivottava, sillä aina kaipaa jotain, joka on jossain muualla. Kaikkea ei voi sentään mukanaan kuljettaa. Vaikka yhteen reppuun jo tavallaan mahtuu minulle kaikki se, mitä tarvitsen: yksi kirja, MacBook Air, kaksi omenaa, avaimet, lompakko ja kännykkä. toilettipussi.
VastaaPoista